Puhetta purjosta

Puhetta purjosta

Tällä hetkellä esikasvattamistani taimista ja ylipäätään kokeilemistani kasveista vaativimmaksi taidetaan luokitella purjo. Kokeilin sitä jo viime kesänä. Aloitin silloinkin esikasvatuksen aikaisin niin kuin nytkin, mutta taimet olivat kesän alussa vielä tosi pieniä, sillä olin luultavasti pitänyt niitä liian aikaisin liian viileässä. En myöskään lannoittanut taimia. Kaikesta huolimatta muutama purjon taimi säilyi hengissä koko kesän ja kasvoi jopa pikkuisen paksuuttakin.

IMG_0145Minä en ole mikään sipulin ystävä, mutta purjo on ihan jees ja jossain tilanteissa aivan oivallinen minunkin mielestäni. Oikeastaan innostuin kasvattamaan sitä osittain siksi, että se mainitaan mm. porkkanan hyväksi kumppanuuskasviksi ja myös tomaatin kanssa se tulisi hyvin juttuun, mikä yllätti minua jotenkin. Uskalsin tarttua haasteeseen, vaikka kaikissa oppaissa mainittiin  purjon vaativuus.

Kesällä laitoin juurille ruohokatetta ja  yritin muistaa lannoittamisen muutenkin. Kasvilavan yhdessä nurkassa minulla oli siis pikkuruinen purjoviljelmä ja samaan lavaan kylvin myös porkkanoita. Satoa korjasin lokakuussa molemmista, mutta se oli lähinnä säälittävän huvittavaa. Molemmissa maku oli kyllä kohdallaan, mutta koko ja määrä oli hyvin vaatimaton. Porkkanankasvatuksen kompastuskivi lienee minulla harventaminen.

En ajatellut silti luovuttaa vielä tänäkään vuonna kummankaan suhteen. Olen aloittanut purjon esikasvatuksen taas hyvissä ajoin ja nyt minulla on jo ohuenohuita pikkupurjon taimia. Viime viikolla koulin osan puroista omiin pikkuruukkuihinsa. Olisi pitänyt aikaisemmin älytä käydä lukemassa Marttojen sivuilta hyvät vinkit purjon esikasvatukseen, mutta onneksi vieläkin ehdin ottaa käyttöön sieltä muutaman. Siellä nimittäin suositellaan taimikasvatukseen  wc- paperirullan hylsyjä, jotka laitetaan vieri viereen matalareunaiseen astiaan tai tarjottimelle.

IMG_0144Lisäksi Martat suosittelevat lannoittamista kerran viikossa ja latvomista, kun taimissa on 2-3 kasvulehteä. Latva siis nipistetään poikki kuukauden kasvuajan jälkeen. Latvominen vahvistaa juuristoa ja taimista tulee tanakoita. Tämä latvominen minun täytyy kyllä nyt varmaan harjoitella. Olen ollut vähän arkajalka latvomisessa: tuntuu niin julmalta katkaista juuri alkuun päässyt kasvu ja pelkoni on, että siihen se sitten jääkin ja kuolee koko alku.

Jatkohoito- ja säilöntäohjeetkin  vaikuttavat niin marttamaisen perusteellisilta,  että tälle sivulle pitää kyllä palata istutus-, kasvatus- ja sadonkorjuuvaiheessa vielä uudestaan. Katsotaan sitten, näkyvätkö opit sadonkorjuuvaiheessa.

Lähde: Martat. Puutarha. Purjo. http://www.martat.fi/puutarha/hyotykasvit/sipulit-vuoden-2015-nimikkovihannes/purjo/

Keväisiä herkkuja

Keväisiä herkkuja

Kuka muistaa Aku Ankan toivesarjoista sen, jossa kerrotaan ensimmäisestä kevätpäivästä? Tänä viikonloppuna on täällä etelässä ollut jo vähän kevättä ilmassa. Minua se ei silti saanut kaivamaan esiin onkia tai puutarhatyökalujakaan vielä, mutta tietty kevään henkäys tuntui ulkona. Aurinko oli sulattanut lumesta pihalle ison lätäkön ja seinänvierustan maksaruohot kurottelevat jo valoa kohti.

Paprikan ja tomaatin taimet kasvavat hurjaa vauhtia minikasvihuoneessa.  Koulin paprikat jo isompiin turveruukkuihin vahvistumaan.  Malabarinpinaatit näyttivät myös jo mielivän väljempiin oloihin. Seuraavana koulintavuorossa ovat tomaatit ja pikkuruiset hajakylvetyt rohto- ja kääpiösamettikukat. Multa vain pääsi loppumaan, joten ne saavat odottaa ensi viikkoon.

Versokasvatuksen ensimmäiset auringonkukat ovat valmiita syötäviksi.  Oikein makoisilta maistuivat minusta ja mitä ilmeisimmin myös kanista,  sillä niin nopeasti katosivat pupun poskeen. Jotenkin minua silti huvitti tämä kanin ruuan kasvattaminen, sillä versojen kasvattamiseen meni noin kolmisen viikkoa ja niiden syömiseen kolme minuuttia. Nyt on tulossa uusi satsi herneenversoja ja auringonkukkia.IMG_0113

Toinen ehdoton kanin herkku on verannalla oleva iso pelargonia. Paljeoven narahdusta seuraa pikkutassujen töminä ja saman tien ollaan taas kurkottelemassa tuoretta oksaa. Ipanasta on tullut aika taitava kurottelija.

Oma itsensä jo pienestä pitäen

wp-1488615885688.jpgOnpa jännittävää taas seurata pikkutaimien ensi askelia. Jo ensimmäisestä vihreän pilkahduksesta näkee, että jokaisella lajilla on omat ominaispiirteensä. Vihreää on monta eri sävyä ja sirkkalehden jälkeen kasvavista lehdissä näkyy jo selvästi, kuka on kuka. Ainakin joissakin kasveissa. Iltaisin ja aamulla tuijottelen ja ihailen pikkuruisissa taimikaunokaisia ja yritän arvailla, miten saisin niiden olon tuntumaan oikein mukavalta.

Viime keväästä viisastuneena olen hellinyt pikkutaimia lämmöllä ja valolla. Laitoin tomaatin ja paprikan taimet minikasvihuoneeseen ja sen alle lämpömaton ja ylle kasvivalon. Kylläpä ovatkin viihtyneet hyvin ja kasvavat ihan silmissä.

Tomaatit ovat parhaimmillaan kasvattamassa jo viidettä lehteä. Varret ovat tanakat ja pehmoisen nukan peittämät. Lehden vihreä on tummaa ja syvää ja liuskeinen muoto on selvästi näkyvissä, vaikka lehti onkin vielä aivan minikokoinen. Vieressä kasvaa hujottaa paprikaa. Vihreän sävy on heleämpi ja lehden muoto selkeä ja ja sileä,  mitään nukkaisuutta ei näy varressa eikä lehdessä. Tällä hetkellä paprikat taitavat johtaa korkeuskisaa.

wp-1488615895581.jpg

Malabarinpinaatin taimen erottaa punaisesta varresta ja jämäkän paksusta, tummanvihreästä lehdestä. Pinaatti näyttää kasvavan melko maltilla, sillä taimissa on vasta sirkkalehdet, tosin ne ovat melko suuret. Yhdessä yksilössä taitaa näkyä pikkuinen piikki sirkkalehden välissä. Sieltä ne lehdet ilmestyvät pikkuhiljaa.

 

Kaikkein hentoisimmat alut ovat lehtisellerissä. Piti olla tosi varovainen, kun siirteli niitä jo vähän tilavammin kasvamaan omiin pikkuturveruukkuihinsa. Joissakin näkyy jo kolmatta ja neljättä lehteä ja terhakkaasti ne kurottelevat valoa kohti. Toivottavasti ne eivät järkyttyneet liikaa eilisestä siirto-operaatiosta.

wp-1488618600078.jpgPikkuisen epävarma olen eräistä tulokkaista,  sillä nimilappujen kulkeminen mukana ei aina tahdo onnistua. Luulen kuitenkin, että pikkuruiset alut ovat ananaskirsikoita, sillä ne vaikuttavat aivan uusilta tuttavuuksista minulle. Niitä en nimittäin ole koskaan aiemmin kokeillutkaan kasvattaa.

wp-1488618663430.jpgMaaliskuu on pääsemässä vauhtiin ja nyt pitäisi tutkia, mitä uutta kylväisi. Hirvittää vain se, mihin saan kaikki mahtumaan niin kauan kuin verannossa on liian kylmä. Mutta kyllä sitä aina jotakin keksitään.

 

Siemeniä kirjeessä

Siemeniä kirjeessä

Posti on ilahduttanut minua tällä viikolla kahtena päivänä. Ensimmäinen ilonaihe oli minulle ensimmäinen Viherpiha-lehden numero. Olinkin sitä jo odotellut, sillä lasku tuli ennen lehteä. Eipä tarvinnut katua tilausta, sillä monta kivaa juttua ja ideaa lehdestä löytyi. Ainakin hortensian talvipistokkaita pitää kokeilla.

20170225_121609

Toinen odotettu posti oli koristekasvien siemenkiertokirje. Törmäsin kirjeeseen Facebookin Piha, puutarha ja kasvit –ryhmässä. Kirjeen  on lähettänyt matkaan Kati Nuottajärvi. Hän on laatinut kirjeeseen ansiokkaat ja selkeät säännöt ja Facebookin avulla kirjeen kulkua on helppo seurata. Nyt kirjeessä on tietääkseni 14 osallistujaa.

Nyt kirje saapui minulle ja oikeastaan kaikkein jännittävintä tässä on ylipäätään osallistuminen prosessiin. Ajatus on minusta tosi hieno ja jotenkin kivan perinteikäs. Ennen harrastettiin varmasti  enemmänkin siementen vaihtamista ja erityisesti vaihdettiin omia siemeniä. Myös Aino Sibelius kirjoitti ystävilleen ja sisaruksilleen paljon puutarhanhoidosta ja varmasti myös siemeniä vaihdettiin.

Muistan saaneeni kiertokirjeitä viimeksi joskus lapsena. Silloin kyse oli useimmiten jostain onnenkirjeestä ja ketjun katkaisijaa uhkailtiin epäonnella. Minulla oli kyllä jotenkin huono onni noissa kirjeissä, sillä en muista että olisin koskaan päässyt siihen vaiheeseen,  jossa olisi pitänyt alkaa saada vastauksia tai pieniä lahjoja. Niinpä sitten päädyin jossain vaiheessa ketjujen katkaisijaksi.

Ilmeisesti näitä kirjeitä liikkuu edelleen, sillä uteliaisuuttani googlasin aihetta ja löysin heti monta keskustelua aiheesta. Nyt lasten parissa liikkuu ilmeisesti jokin tarra-arkkikirje ja Mtv:n sivuilla oli hauska artikkeli 1990-luvun kiertokirjeistä. Artikkelissa kuvatut asiat kuulostivat minusta kovin tutuilta, joten tämä lienee yksi niistä asioista, joita jokaisen sukupolven täytyy käydä läpi jollain tavalla. Teknologian kehittyessä kierto- tai ketjukirjeet saivat uusia muotoja ja siirtyivät kännyköiden tekstiviesteihin ja sähköpostiin.

20170225_132131

Siemenkirjeessä ei onneksi uhattu ktetjun katkaisijaa kuolleen kostolla tai puutarhan tuholla tai muullakaan ikävällä, vaan pyydettiin ystävällisesti ottamaan ja lisätään siemeniä sopivassa suhteessa ja raportoimaan kirjeen kulusta sekä pitämään kirjeen liikkeellä.  Minä en oikein osannut ottaa kirjeestä kovin paljon siemeniä, mutta jotain kuitenkin. Otin kokeiltavaksi pioni unikot ja kosmoskukan siemeniä. Tilalle laitoin itsekeräämiäni kehäkukan ja samettikukan siemeniä, sillä niitä en kirjeestä löytänyt. Toivottavasti ne eivät ole liian tavallisia, mutta ehkä seuraavat poistaa ne kirjeestä, jos eivät ole sopivia.

 

Kohtalokas viikonloppu

Minä aavistin,  että voisi olla kohtalokasta jättää ne yksin moneksi päiväksi. Neljä päivää poissa oli liikaa osalle paprikan ja malabarinpinaatin juuri ja juuri pintaan nousseille heiveröisille ja ensi askeliaan ottaville taimille. Multa oli päässyt sen verran kuivahtamaan, että taimiraukat olivat nuukahtaneet. Osa oli ehtinyt vahvistua sen verran, että hetkellinen kuivuus ei saanut niitä tainnutettua. Osan sain elvytettyä, sillä aamulla muutama malabarinpinaatin taimi oli kammennut  itsensä pystyyn.

wp-1487765653901.jpg

Heti, kun pääsin kotiin, oli melkein ensimmäinen asia, tarkistaa, mitä taimille kuuluu. Sitten alkoi armoton elvytys ja ensiapu. Sumutin ja kastelin taimet kunnolla ja jätin niille lisävalonkin yöksi. Matkan ajaksi olin jättänyt lämpömaton päälle, koska ajattelin, että liika viileys on pahasta, mutta olisikin ehkä pitänyt jättää matkan ajaksi lisävalot palamaan ja sammuttaa lämpömatto. Silloin kosteus ei olisi ehkä haihtunut niin nopeasti.

wp-1487765661745.jpg

Onneksi kevät on vasta niin aluillaan, että ehtii varsin hyvin uusia kylvöt. Kylvin siis loput siemenpussiin jääneet pinaatin siemenet. Päätin kylvää ne suoraan yksittäisiin pieniin esikasvatusruukkuihin, joita olen hankkinut tänä keväänä, koska siemenet ovat melko suuria ja helppo erotella toisistaan. Samalla nostelin varovasti hengissä säilyneet taimet samanlaisiin ruukkuihin. Nyt täytyy vain toivoa, että kylvö onnistuu, sillä sinne menivät kaikki siemenet. Ostin kyllä siemenpussin äidille, joten ehkä saan sieltä taimen itselleni, jos oikein huonosti käy omien kanssa.

Muutama lokero jäi tyhjäksi, joten piti oikein miettiä, mitä siemeniä niihin pudottaisi. Päätin kokeilla anananaskirsikkaa, vaikka pussin kyljessä suositeltiin esikasvatusta maaliskuussa vasta. Siemeniä oli pussissa runsaasti, joten voinhan taas uusia kylvin,  jos tämä menee jostain syystä pieleen.

wp-1487765646652.jpg

Kaikki taimet eivät näyttäneet kärsineen yksinjäämisestä, eivät olleet niin sanotusti moksiskaan. Tällaisia itsenäisiä nuorukaisia olivat Tiny Tim -tomaatit ja muutamat hiuksenohuet purjon haituvat. Yrttisellerit olivat myös yllättävän sitkeitä, vaikka olivat niin pikkuisia vielä. Kolibrikukan siemenistä ei näy vielä minkäänlaista elonmerkkiä, mutta en luovuta niiden suhteen vielä.

 

Herneenversoja ja mustikankukkia

”Huonojakin runoja tarvitaan”, sanoo Harri Tapper! Ehkä siksi uskallan aloittaa tämän postaukseni, vaikka viime aikoina blogin päivittäminen on tuntunut takkuiselta. Puutarhapuuhatkin ovat vielä aika pieniä ja jotenkin jähmeitä näin alkukeväästä, joten aiheistakin on vielä pulaa. Itseäni piristämään ostin jotain uutta esikasvatusvälineistöä, esimerkiksi siemenannostelijan.

wp-1487163471916.jpg

Tänä vuonna aloitin esikasvatuksen melkein kuukautta aikaisemmin kuin viime vuonna, mutta nyt pitäisi olla malttia, ettei taimia olisi pian niin paljon, että ne eivät mahdu mihinkään. Lisänä puuhissa on vielä versojen ja hiirenkorvien kasvattaminen kanin ruuaksi. Herneenversojen kasvatus on pääsemässä vauhtiin, mutta kasvuvauhti ei ole huima lämpömatosta tai ja lisävalaistuksesta huolimatta. Mustikanvarvut tekevät pienen lehtiruusukkeen ja kukan alun melko nopeasti. Koivunoksiin saa myös jo hiirenkorvat aika äkkiä. Ai, että ne maistuvatkin makoisilta ja menevät kanin rouskuhampaisiin kuin spagetti.

wp-1487163477278.jpgHelmikuun kylvöohjelmassa on ollut paprikaa, malabarinpinaattia, tomaattia, lehti- ja yrttiselleriä. Lisäksi mukana on yksi eksoottinen kokeilu. Työkaveri nimittäin tarjosi minulle kokeiltavaksi  kolibrikukan siemeniä. Siemenet olivat täysin pyöreitä ja niissä oli pieni oranssi tupsu. Pussissa oli neljä siementä, jotka pudotin multaan noin viikko sitten. Nyt vain odottelen ja jännitän, millainen taimi mahtaakaan nousta vai nouseeko mitään.

Pienen pienet paprikan sirkkalehdet ovat nousseet pintaan runebergintortturasiassa ja toiset pilkottavat tomaattirasiasta, mutta muissa ei vielä näy elonmerkkejä.  Pian pääsee koulimaan paprikat omiin pikkuruukkuihinsa. Haluaisin jo päästä tositoimiin taimituksessa. Odottaminen on vaikeaa minulle. Tulisi jo lämmintä ja valoisaa, että voisi siirtyä eteenpäin. Hartain ja hulluin toiveeni  onkin, että kesä voisi tulla yhdessä yössä ilman välivaiheita ja odottelua tai ainakin siihen hetkeen voisin hypätä, kun voi aavistaa silmujen avautumisen ja tuntea lounatuulen lempeän henkäyksen.

wp-1487163483704.jpg

Mustikankukkia odotellessa

Aloitin paprikalla

wp-1486222746697.jpgTänään ostin kylvömultaa. Siemenhyllyn ohi ei voinut tietenkään kulkea vilkaisematta valikoimaa ja yksi siemenluettelo piti myös napata mukaan. Etsiskelin oikeastaan malabarinpinaatin siemeniä, mutta niitä ei valikoimassa ollut. Sen sijaan päädyin hypistelemään ananaskirsikan siemenpussia. Laitoin sen jo kerran takaisin hyllyyn, mutta päätin sittenkin ottaa sen mukaan siltä varalta, että se saisi kasvihuoneen suunnitteluun lisää puhtia. Ehkä sen voi istuttaa tomaattikaappiin,   jos kasvihuone ei sittenkään valmistu. En kylvänyt siemeniä vielä, sillä esikasvatuksen ajnkohdaksi suositeltiin  maaliskuuta.

20160610_095059.jpg

Tomaattikaappi rakennettiin viime keväänä, ja se sai vartijoiksi olkikanat.

Luulen, että en kasvata tomaatteja siemenestä tänäkään vuonna vaan ostan valmiit taimet,  mutta paprikaa päätin kokeilla vielä uudestaan tänä vuonna. Viime vuoden kokeilu ei onnistunut aivan nappiin, sillä taimet jäivät kituliaiksi ja toisten kasvien varjoon, mutta jos tänä vuonna vahingosta viisastuneena osaisin valita paremmat kasvupaikat taimille. Sitkeästi ne kuitenkin sinnittelivät ja ehtivät jopa tehdä pienen pienet paprikanalut ennen syksyn tuloa.

wp-1486222742218.jpgKylvin viime vuonna yli jääneet paprikan siemenet tänään viinirypälerasiaan ja uudesta Hyötykasviyhdistyksen pussista osan runebergintortturasiaan. Rasiat ovat käteviä, kun niissä on kannet valmiina. Laitoin lämpömaton alle, että olisi riittävästi lämpöä itämiseen. Katsotaan, miten käy. Pussiin jäi vielä siemeniä myöhemmin kylvettäväksi, jos nämä eivät suostu vielä heräämään.

Tänä vuonna pitää antaa taimien olla riittävän kauan lämpimässä ennen kuin kiikutan ne verantoon,  sillä se on luultavasti aivan liian kylmä melko pitkään. Taimien lannoittamiseen pitää myös satsata, sillä se taisi jäädä viime vuonna vähäiseksi. Lavatarhurin mukaan taimien lannoitus  pitää aloittaa noin viikon kuluttua ensimmäisestä  koulinnasta. Lannoitteena voi käyttää esimerkiksi tomaatille tarkoitettua lannoitetta, ja sitäpä taitaakin minulla olla puutarhavajassa jäljellä.

Nyt voi siis alkaa jännittää, itävätkö siemenet ja kasvavatko taimet. Viikko sitten kukkamultaan kylvetyt herneet ovat puskeneet pientä alkua. Kylvöksessä on jotain pistävää hajua hieman, joten laitoin päälle vähän uutta kylvömultaa. Toivottavasti se auttaa, että pian saisimme kanin kanssa maistaa tuoreita versoja!

Lähde: Haapalahti, Heidi – Lehtonen, Suvi – Tuisku, Teija 2015: Lavatarhuri. Tammi. Helsinki.