Valkoista, keltaista, piparminttua ja vähän sinistä

Lähes kreivin aikaan olin liikkeellä, kun sain vihdoin istutettua sipulit maahan viime sunnuntaina ennen tämän viikon lumisateita. Tosin lumikinosten on luvattu väistyvän vielä vesisateiden tieltä ja siltähän tuo näyttääkin. Minä olen siihen ihan tyytyväinen, sillä en toivo talven alkavan aivan vielä sittenkään. Nyt ehdin vielä peitellä narsissinsipulit lehdillä ja havuilla, kun päästään tästä lumesta eroon.

IMG_2020

Kaivoin esiin viime vuoden muistiinpanot sipuli-istutuksista ja huomaan, että olen ollut paljon perusteellisempi ja monipuolisempi sipuleiden valinnassa kuin tänä vuonna. Jotenkin tänä vuonna tuli vain napattua muutama sipulipussi lähimmästä kukkakaupasta ja tyydyttyä sen kaupan valikoimiin. Vuodet eivät ole veljeksiä innostuksen suhteenkaan, mutta sentään jotain kuitenkin. Viime kevään päivityksissä olen ihaillut narsisseja ja jotain on jäänyt takaraivoon, sillä pohdin siinä valkoisten narsissien lisäämistä. Nyt nimittäin ostin juuri niitä.

IMG_0954

Ostin useita erilaisia kerrottuja valkoisia narsissilajikkeita, joiden sipulit piilotin aiemmin istutettujen sekaan. On jännittävää nähdä, miten uudet ja vanhat sipulit sieltä nousevat ja värit ja lajikkeet sekoittuvat. Tänä vuonna hankin narsisseista valkoisia kerrottuja lajikkeita nimeltään Replete, Rose of May, Double star. Yksinkertaiset kasvitieteellisest lajikkeet ovat aina olleet suosikkejani ja nyt mukaan lähtivät Narcissus triandus Thalia, Narcissus tazetta Geranium, Narcissus Golden Echo ja Narcissus jonquilla Sun Disc.

Tulppaaneja en ostanutkaan tänä vuonna kovin paljon. Varmoiksi havaittuja pikkusipulisia kasvitieteellisiä tulppaaneja (Tulipa tarda)  hankin lisää kärhön juurelle. Seuraksi otin mukaan valkokukkaisia Tulipa polychroma -nimisiä pikkutulppaaneja ja piparminttukaramellin värisiä parvitulppaaneja, joiden etiketissä lukee Tulipa Floresta.  Kuvassa ne näyttävät raikkailta ilopillereiltä. Yksi kerrottu kullan keltainen ihastus Tulipa Gold Fever puhutteli minua myös ja lähti mukaan. Tosin en nyt muistakaan, mihin ne sipulit piilotin, mutta jotain yllätyksiäkin aina pitää olla kevääksi.

Jotain sinistäkin täytyy olla ja haaveeni skilla- ja helmililjamerestä ruusupensaiden, tammen ja alppiruusun ympäristössä elää edelleen, joten pari pussia skilloja pitää ostaa joka syksy. Aika kivasti ne ovatkin jo levinneet ja ehkäpä vielä jonain keväänä saan ihailla siniIMG_0961sten skillojen lainehdinnasta. Viime kevään hyvin aikaiset yllättäjät olivat pienet iirikset ja niitä hankin myös yhden pussillisen. Uusi sininen ihastukseni oli Anemone blanda Blue Shades. Yritin etsiä sopivia paikkoja kukkapenkistä ja saa nähdä, kuinka käy.

Mainokset
Hengähdys Hangossa

Hengähdys Hangossa

Minä kuulun niihin onnekkaisiin, joilla oli syyslomaa viime viikolla. Se olikin tarpeen, sillä koko alkusyksy on uurastettu uudessa työssä niin ahkerasti, että blogi ja puutarha ovat jääneet aivan paitsioon. Viikonlopun vierailu Hangossa oli siis enemmän kuin tervetullut hengähdys ja lepotauko.

Hangon elokuvajuhlat järjestettiin nyt viikkoa aikaisemmin kuin viime vuosina ja meinasimme jo jäädä ilman majoitusta, kun olimme hyvissä ajoin varanneet kyllä huoneen, mutta varauksemme osoittautuikin olevan väärälle viikonlopulle. Onneksi huomasimme elokuvajuhlien oikean ajankohdan ja saimme vielä muutettua huonevaraustammekin. Kani tosin piti jättää kotiin, sillä lemmikkihuonetta ei ollut enää vapaana. Toisaalta voi olla, että kani oli onnelisempi kotona kuin reissussa, ja pienet puput ikkunalaudalla saivat käydä oman kanin korvikkeesta.

 

Villa Maija oli yhtä viihtyisä kuin viime vuonnakin, kun kirjoitin jäätyneistä ruusuista. Lauantain aurinkoinen sää sai kaiken hohtamaan kullankeltaisena ja toinen toistaan kauniimmat pitsihuvilat kylpivät myöhäissyksyisessä paisteessa rantabulevardin varrella. Raikas ja kirpeä syysilma avarsi keuhkot ja mielen. Meri oli melko tyyni ja kauniin sininen. Hyisen kalseahkosta tuulesta huolimatta uskaliaimmat olivat uimassa, mutta he taisivat olla niitä, jotka uivat talvellakin.

Me kävimme  katsastamassa myös Hangon uuden kylpylän Regatta Span siltä varalta, että josko siellä voisi käydä sitten sydäntalvea piristämässä.

Aivan Kino Olympian vieressä on viehättävä ja houkutteleva kukkakauppa. Olen ihaillut sen kauniisti ulosaseteltuja kukkia joka vuosi, kun olemme käyneet Hangossa. Nyt ihastuin erityisesti skimmioihin. Kauppa oli ehtinyt mennä kiinni sillä välin kun istuimme elokuvissa, mutta viivästytimme sen verran kotiin lähtöä sunnuntaina että ehdin käväistä poimimassa skimmian mukaani. Erityisesti punertava versio kiinnitti huomioni tällä kertaa.

Skimmia on minulle aivan uusi talvikukka ja jouduinkin vähän utelemaan sen hoito- ja istutusohjeita. Etsin tietoa lisää myös netistä, kukka.fi -sivustolta ja sain selville, että se on lähtöisin Japanista tai Kiinasta. Sitä käytetään paljon myös kimpuissa leikkokukkana ja sillä tavalla se on myös minulle ehkä tutumpi kuin ruukussa ulkokukkana. En tiedä, miten se mahtaa selvitä pakkasista, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

IMG_1912

Hengähdyshetket Hangossa antoivat minulle niin paljon virtaa, että sain vihdoin tartuttua istutuslapioon ja sipulit pääsivät kuin pääsivätkin maahan ennen ensimmäisiä pakkasia ja sainpa kerrottua kuulumisia teillekin pitkästä aikaa. Kerron lisää istutuspuuhista seuraavassa postissa. ❤

 

Kumpi on tärkeämpi: prosessi vai tulos?

Kumpi on tärkeämpi: prosessi vai tulos?

Kumpaa odotat enemmän: kylvöä ja kasvunihmettä vai sadonkorjuun iloja? Ihmiset voi jakaa kahteen tyyppiin monessa asiassa ja yksi on se, onko ihmiselle tärkeämpää prosessi vai siitä syntyvä tuotos tai tulos.

Minä olen ehdottomasti prosessi-ihminen monessakin asiassa eikä puutarhanhoito tee poikkeusta. Minä odotan enemmän kylvöpuuhia, ensimmäisiä elonmerkkejä, kukkien puhkeamista ja kasvun seuraamista kuin varsinaista satokautta tai sadonkorjuuta. Hyvä niin tai mikä lienee syytä ja mikä seuraus, mutta en voi juuri elvistellä satoni muhkeudella. Jonkin verran toki olen saanut maistiaisia, mutta ei ole ongelmia sadon runsauden tai säilömisen kanssa.

IMG_1843

Ehkä minun olisi pitänyt olla huolellisempi ja tarmokkaampi satokauden alkuvaiheessa, mutta valitettavasti uudessa työssä aloittaminen on vienyt niin paljon aikaa ja energiaa, että sekä puutarhassa hääriminen että blogin päivittäminen on jäänyt aivan liian vähäiseksi viime aikoina.  Onneksi elanto ja leivän syrjässä pysyminen ei riipu puutarhan sadosta  eikä bloggauksesta. Silloin pitäisi olla kyllä enemmän kiinnostunut tuloksesta kuin prosessista.

Aivan tuloksetontakaan ei silti kasvihuoneviljelyni ja muu puuhailu pihassa ja puutarhassa ole sentään ollut. Ehdoton yllättäjä sadontuoton kannalta on ollut tänä vuonna paprika. Jo alkukesästä taimet olivat terhakkaasti tekemässä kukkaa ja hedelmää. Osan paprikoista käytin melko pieninä ja vihreinä, sillä ajattelin, että eivät ne taida kuitenkaan ehtiä kypsyä. Hyviltä maistuivat vihreinäkin. Muutaman jätin kasvamaan ihan siinä tarkoituksessa, että seuraan, alkavatko punastua ollenkaan. Nytpä sitten odotus palkittiinkin! Taidanpa tehdä täytettyjä paprikoita tässä lähipäivinä.

Toinen ilon ja ihmettelyn aihe on ollut kasvihuoneessa ananaskirsikka. Ensin se kasvoi hurjaa vauhtia melkoiseksi viidakoksi ja sitten alkoi tehdä myös kukkia ja lyhtykoisomaisia hedelmiä. Nyt olen jo maistanut muutamaa ja ihan maistuvat oikeilta. Väri on vähän hailakampi kuin kaupasta ostamissani, mutta ehkä loppukesän valo ei riitä kirkastamaan väriä tai sitten pitää vielä odottaa. Toivottavasti lämmintä syksyä jatkuisi vielä, että ehtisi vielä saada muutaman kerran suut makeaksi.

Pitkähkön kasvuprosessin tulos on kaunopunahatun kukkiminen. Kukkimiseen tarvitaan kahden vuoden kasvu, joten viime kesänä en vielä odottanutkaan kukkia ja tämän kesän odotin jännittyneenä, onnistuuko kukinta. Yllätyin, että varret kasvoivat niin pitkiksi ja korkeiksi. Väri on hieno ja kukinto hauska. Viime kesänä (ei tänä kesänä) ostamani valkoinen punahattu, baby swan white, ei noussut pintaan tänä kesänä. En luovu silti kokonaan toivosta, jospa se vielä olisi hengissä siellä jossain mullan syvyyksissä ja putkahtaisi esiin vaikka ensi kesänä.

Jotenkin on kyllä haikea mieli, että syksyä on jo niin vahvasti ilmassa ja on kai luovuttava vähitellen kesän tunnelmista. Lumipalloheisi, joka on niin huonossa paikassa, ettei juuri koskaan tee yhtään kukkaa, näyttää lehtiensä korealla punalla, että syksy etenee vääjäämättä, vaikka vielä on kukkaloistoakin jäljellä.

 

Kukkaseppeleitä juhlijoille

Kukkaseppeleitä juhlijoille

Bongasin facebookin tapahtumista mahdollisuuden päästä tekemään kukkaseppeleitä ja tartuin oitis tilaisuuteen. Kukkatreffit järjesti Järvenpään kukkatalo 3.8. torstaina ja treffien tarkoitus oli opetella tekemään nopeasti kukkaseppele tai -kranssi, jotta voisi toimia avustajana Järvenpään juhlaviikonlopun kukkatreffeillä 13.8. sunnuntaina klo 11 – 15.

Viikonloppuna  12.8. – 13.8. Järvenpäässä juhlitaan yhdessä Suomen 100 vuotta!
Sunnuntaina Järvenpään Rantapuistossa järjestetään ulkoilmakonsertti, jossa esiintyy muun muassa Saara Aalto. Juhlan kunniaksi järjestetään työpaja, jossa tehdään yhdessä kukkaseppeleitä klo 11.00 alkaen.  Tavoitteena on tehdä yhteensä 1000 seppelettä yhdessä yleisön kanssa. Samalla tavoitellaan myös kukkakranssien teon Suomen ennätystä. Asiasta kertoo lisää opastajamme Saija Sitolahti tapahtuman facebook-sivun videolla. Käypä vilkaisemassa!

Opastusinfoon osallistui kymmenkunta innokasta vapaaehtoista kaunokaista. Järvenpään kukkatalon Saija Sitolahti kertoi aluksi idean, näytti materiaalit ja  teki mallisuorituksen, joka sujui ammattilaiselta aivan suit sait sukkelaan. Nopeasti olisi tarkoitus tehdäkin kransseja yleisön kanssa, jotta Suomen ennätykseen ja 1000 kukitukseen päästään.

Kukkaseppeleeseen tarvitaan rautalankaa rungoksi, köynnösmäistä kasvia pohjalle, ruusun terälehtiä, pieniä kukkia, kuten päivänkakkaroita, tulilatvan kukkia tai mitä tahansa kaunista kukkaa. Nyt ei ole tarkoitust tehdä runsasta seppelettä, kuten esimerkiksi perinteinen voikukkaseppele vaan kevyt ja ilmava kranssi, jossa on vähän vihreää ja ripaus kukkaisuutta.

IMG_1759Kranssin tekeminen aloitetaan leikkaamalla sopivan pituinen kappale metallinauhaa. Sen ympärille kiedotaan rautalangan avulla kevyesti köynnöstä, joka voi olla esimerkiksi murattia tai vaikkapa hiirenvirnaa tai jos haluaa runsaamman ja vihreämmän pohjan voi käyttää esimerkiksi villiviiniä. Köynnökseen liimataan kukkaliimalla ruusunterälehtiä ja pieniä kukkia. Ja voilà kranssi on valmis. Tekemällä rautalankaan pienet koukut molempiin päihin saa helposti kranssin kiinnitettyä päähänsä. Sitten onkin valmis juhlimaan!

Jos ei halua sotkea hienoa kampaustaan, seppeleen voi pujottaa vaikka kaulaan tai kieputtaa kranssin rannekoruksi.

Tule siis sinäkin tekemään juhlakranssi itsellesi 13.8. sunnuntaina klo 11 – 15 Järvenpään rantapuistoon. Me avustamme sinua!

Heinäkuun hempeyttä

Heinäkuun hempeyttä

Pihakierroksen väripaletti yllätti minut: löysin nimittäin niin paljon hempeitä sävyjä kukistani tänä vuonna. Yleensä pidän kukissa ja kaikessa muussakin kirkkaista, syvistä tai murretuista väreistä ja keltaisen ja oranssin sävyistä enemmän eivätkä valkoinen tai vaaleanpunainen ole koskaan kuuluneet lempiväreihini.

 

Pelargonioihin olen valinnut ruusunnuppupelargnian hempeistä hempeimmän ruusunpunan. Kuunliljat ja kosmoskukatkin sopivat niin sävyisästi tähän vaaleaan sarjaan. Ahkeraliisan ruusumainen kerrottu kukka myös toistaa samaa sävyä. Se näkyy ylemmän kuvan koriamppelissa. Se ja perinteinen vanha pelargonia ovat peräisin tädiltä saaduista pistokkaista.

Valkoista olen pitänyt liian kliinisenä ja mitäänsanomattomana ja vaaleanpunaista liian hempeänä minun makuuni. Tänä vuonna oli jostain syystä valinnut kesäkukkiini melko paljon vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyisiä kukkia. Näiden kuvien ja kuvailujen kautta on hyvä jättää hellät jäähyväiset heinäkuulle ja siirtyä elokuun dramaattisempiin sävyihin ja tunnelmiin.

Perjantain (28.7.) Hesarin juttu Meilahden ruusutarhasta innosti meidät retkelle ruusuja katsomaan. Hauskaa oli myös se, että itse ajattelin juttua lukiessani, että voisipa poiketa tuollakin, kun en ole koskaan siellä aiemmin käynyt, mutta en ehtinyt sitä ehdottaakaan, kun armaani jo ehdottti moporetekeä pääkaupunkiin. Jutussa kerrotaan, että ruusujen kukinta on tänä vuonna noin pari viikkoa tavanomaista myöhässä ja suositeltiin vierailua Helsingin kolmessa ruusutarhassa: Meilahden ruusutarhassa, Talvipuutarhassa ja Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.

En tiedä, ovatko jutun kaksi muuta ruusutarhaa upeammassa kunnossa kuin Meilahti, mutta minä odotin jutun perusteella vähän upeampaa loistoa. Aika suuri osa oli jo kukintansa ohittanut tai loppuvaiheessa. Jutussa kyllä kerrotaankin, että pimpinellaruusut ja muun muassa Tove Jansson on kukkinut jo kesäkuussa, samoin kuin keltaiset Harrisonin ruusut, joita pitäisi kyllä ensi vuonna muistaa käydä katsomassa ajoissa.

Mutta kyllä siellä oli kaunistakin katsottavaa ja ihanan huumaavaa ruusun tuoksua. Minulle tulikin heti ruusukuume ja aloin miettiä, minkä ihanan tuoksuvan ruusupensaan vielä istuttaisin ristinummiruusun ja juhannusruusun seuraksi. Yksi jännittävimmistä ja erikoisimmista oli apteekkarinruusu, mutta ehkä en sittenkään sitä haluaisi itselleni.

IMG_1727 (2)

Korallikeijua ja kosmosta ihailemassa Sapokan vesipuistossa

Meripäivät houkuttelivat meidät viikonloppuna Kotkaan ja saimme mahdutettua vierailuun myös vähän puistokävelyä. Kotka tunnetaan puistokaupunkina ja Kotkan matkailusivuilla kerrotaan, että viiden kilometrin kävelylle Kotkansaaren ympäri mahtuu 9 eri puistoa: Sapokan Vesipuisto, Katariinan Meripuisto, Sibeliuksenpuisto, Isopuisto, Veistospromenadi, Palotorninvuoren puisto, Yrttipuutarha Redutti-Kotka, Fuksinpuisto ja Toivo Pekkasen puisto. Näitä kaikkia emme kiertäneet, mutta Sapokan vesipuistoa ei voi ohittaa, jos Kotkassa käy. Itselleni paikka oli jo ennestään tuttu, mutta se ei vähentänyt puiston viehättävyyttä.

IMG_1557.CR2Kotkan kaupungin sivuilla on kattava esittely puistoista ja siellä kerrotaan muun muassa, että Sapokan vesipuisto on nimetty Sapokanlahden mukaan ja se taas johtaa venäjän kielen sanaan saapas, jonka muotoa lahti muistuttaa. Puiston kunnostaminen on aloitettu 1990 ja puiston pääsuunnittelijana on toiminut Heikki Laaksonen. Kasvien lisäksi puistolle tuovat omaleimaisuutta vesiputous ja lammet sekä kivilajipuisto putouksen huipulla. Iltavierailun aikana kannattaa kiinnittää huomiota myös valaistukseen. Minä olen käynyt puistossa vain päivällä, joten en osaa kertoa valaistuksesta sen enempää.

IMG_1574.CR2

Puiston kasvillisuus on monipuolinen ja eri aikaan puiston eri osat korostuvat sen mukaan, mitkä kasvit ovat näyttävimmillään juuri silloin. Alppiruusut ja atsaleat ovat varmasti olleet upeat kukkivina, nyt niitä ei juuri huomannutkaan putouksen lähellä. Huomio kiinnittyikin erityisesti putoukseen itseensä. Vesi on ihmeellinen elementti, joka rauhoittaa ja lumoaa ja vangitsee katsomaan. Lammen rannalla kukkivat kauniisti kurjenmiekat. Kasveista, lähinnä puista ja pensaista, on hyvää tietoa samaisilla Kotkan kaupungin ylläpitämillä sivuilla. Sieltä löytyy tietoa myös kultasateesta, johon ihastuin Gotlannin retkelläni. Nyt kultasade oli ohittanut kultaisen loistonsa ja siitä muistona roikkuivat vain kuihtuneet kukat.

Tällä hetkellä parhaiten kukassa olivat maksaruohot ja muut kuivassa rinteessä viihtyvät kasvit. Minä kiinnitin huomiota erityisesti pääskynmaksaruohon keltaiseen ja ajuruohon lilaan mattoon. Nyt odottelen omassa pihassani ajuruohon kukkimista, tosin alue ei ole ollenkaan niin laaja kuin Sapokassa. Korallikeijunkukka oli minulle uusi tuttavuus ja niin viehättävä, että nappasin taimen mukaani kukkakaupasta heti tällä viikolla, kun satuin sellaisen löytämään. Kokeilen josko se viihtyisi myös minulla paahteisella paikalla olevassa kukkapenkissä, johon en ole oikein vielä löytänyt oikeita kasveja.

Puiston kasveissa on nimikyltit, jotka helpottavat kasvien tunnistamista  ja erityisesti silloin niistä on apua, kun miettii kasvin nimeä ja haluaisi saada siitä lisää tietoa tai haluaa saada kasvin omaan puutarhaansa. En olisi itse ymmärtänyt ostaa korallikeijunkukkaa, jos en olisi nähnyt sitä puistossa. Kesäkukkaistutuksissa  loistivat minusta kaikkein kauneimpina valkeat kosmoskukat.

Kosmoskukka on yksi  minun tämän kesän uusista tuttavuuksistani. Kasvatin sitä siemenestä ja yllätyin, kuinka kaunis se onkaan. Yllätys oli myös se, että kaikkein parhaiten kukoistavat ruukkuistutukseen laittamani taimet. Nyt odotan vielä kerman vaalean kosmoksen kukkimista. Toivotaan, että sekin vielä innostuu kasvamaan yhtä komeaksi kuin vaaleanpunainen siskonsa.

 

 

 

 

 

Kasvua ihmetellen ja satoa odotellen

Kasvua ihmetellen ja satoa odotellen

Reissupostausten jälkeen on aika jo palata oman kotipuutarhan kuulumisiin.  Kasvihuoneessa tapahtui paljon viikon poissaolon aikana. Onneksi säät eivät olleet kovin lämpimät, sillä automaattikastelujärjestelmämme olikin pettänyt ja vanha pumppu sanonut sopimuksensa irti. Kasvit näyttivät silti voivan yllättävän hyvin.

IMG_1498.CR2Kesäkurpitsassa on pikkusormen paksuisia alkuja ja komeita kukkia. Lehdet olivat kasvaneet niin, että päätin vähän karsia niitä. Tomaateista löytyi myös marjoja, joiden kasvamista nyt tarkkaillaan silmä kovana. Paprika on edelleen johdossa kasvun suhteen. Siinä on jo lähes täysikokoisia raakileita, joita olen muutaman käyttänyt ruokien höysteenä. Nyt saisivat jo pian alkaa punastua.

Ananaskirsikkanurkkaus on oikein rehevä ja muutama kukkakin on jo auennut.  En ole koskaan aiemmin kokeillut ananaskirsikan kasvatusta, joten sen kaikki kasvuvaiheet ovat minulle ihmetyksen aiheita.  Se näkyy kasvattavan runsaasti sivuversoja ja aloin pohtia, pitääköhän siitä poistaa varkaat niin kuin tomaateista.  Laitoin kysymyksen Facebookin puutarha-aiheeseen ryhmään ja ainakin sieltä saadun kommentin mukaan varkaita ei tarvitsisi poistaa. On kiinnostavaa nähdä, kuinka korkeaksi kasvavat, sillä nyt ovat jo reilun metrin. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ananaskirsikan kasvatuksesta.

Samettikukat ovat pörhistyneet ja kukat vilkkuvat iloisesti muiden kasvien seasta. Reissun aikana myös ahkeraliisa on alkanut kukkia. Kasvihuoneen lämpö on tainnut virkistää sitä, sillä reissuun lähdettäessä se oli aika surkean näköinen. Sain pistokkaan tädiltäni ja ihastuin sen kerrottuun kukkaan, vaikka ahkeraliisa ei olekaan kuulunut suosikkeihini.

Nurmikko yllätti minut,  mutta myönteisessä mielessä. Nyt kun se on saanut rauhassa vähän venähtää, niin apilat ja rikkaruohoksikin haukuttu maanpeitekasvi ovat päässeet kukkimaan Suomen satavuotisjuhlavärein. Minua sinikukkaisen rikkaruohon kasvu nurmikolla ei haittaa ollenkaan, päinvastoin minusta se on kaunis ja annan sen nyt rehottaa jonkin aikaa. Kylvin kiveyksen reunaan belliksiä ja toivon, että sekin leviäisi nurmikolle. Siemenet ovat ainakin itäneet ja yksi pieni kukkakin näkyy jo. Haaveenani siis on kukkiva nurmimatto.  Varsinaisesti paikalla ei ole ollutkaan mitään nurmikkoa, vaan lähinnä sammalta. Apila näyttääkin menestyvän siinä paremmin kuin heinä.

 

Myös niittykukkaprojektini näyttää alkavan edistyä samassa pihan osassa,  sillä päivänkakkarat ovat valloittaneet pyykkitelineen ympäristön. Katkoin kukkineet lupiinit pois näkymää rumentamasta ja valtaamasta joka paikkaa. Tällä konstilla olen saanut pysymään lupiinit aisoissa ja luonnonkukkia on alkanut putkahdella sieltä täältä. Nyt löysin harakankellon tai ainakin luulen niin. Ensin nimittäin ajattelin, että se olisi kurjenkello, mutta tarkemmin asiaa tutkittuani päädyin harakankelloon.   Myös muutama vuosi sitten Iistä tuotu oranssikeltano löytyi. Viime vuonna se ei päässyt kukkaan asti, kun en muistanut sen paikkaa ja varmaan ajoin aina ruohonleikkurilla sen matalaksi. Nyt täytyy laittaa paikka muistiin, että osaisi jättää aina sen kohdan leikkaamatta.

1499699079627524444264

Paljon tapahtuu koko ajan, osa kukista lakastuu ja lakkaa kukkimista,  mutta vielä on paljon uutta tulossa. Ihaninta kesäaikaa tämä!