Villejä unikkoja ja kultasadetta

Visbystä tulevat varmasti kaikilla mieleen talojen seinustoja kiipeilevät ruusut. Minä ihastuin Gotlannin matkallani ruusujen lisäksi villinä peltojen reunoilla huojuviin unikohin ja tienvierustoiden kultasateeseen.

Minun ottamissani reissukuvissa on siippani mielestä aivan liikaa kukkia. Kun tein ensimmäisen diaesityksen kuvista, sain kuulla kommentin, että jos aiotaan näyttää näitä joillekin muille, pitää tehdä eri versio. Ihmettelin kovin, että eivätkö siis kaikki olekaan kiinnostuneita siitä, millaisia kukkia Gotlanissa kasvaa.

Ensimmäiseksi  huomioni varastivat keltaisena hehkuvat kultasadepuut. En edes tiennyt nimeä sille ihanuudelle,  joka aina välillä vilahti tien varressa. Kukinta oli juuri parhaimmillaan ja pensaat loistivat kuin aurinko.  Laitoin kuvan faceen ja kyselin, kuka tietää nimen tälle ihanuudelle. Ajattelin, että haluan heti sellaisen omallekin pihalleni. Tietäväisiltä ystäviltäni sain tuota pikaa tietoa nimestä ja myrkyllisyydestä. Myrkyllisyyden takia päätin, että en ehkä sittenkään heti ensimmäiseksi mene taimikauppaan, kun pääsen kotiin.

Seuraavan kerran piti stopata Vespa, kun silmänurkassa vilahti punaisena vellova unikkomeri. Ei muuta kuin suunta takaisin ja kamera esiin! Tielle kääntyi auto, ja olin aivan varma, että maanomistaja tulee nuhtelemaan minua yksityisalueelle tunkeutumisesta, mutta ei: samalla asialla olivat kuin minäkin. Myöhemmin näin lisääkin unikkopeltoja, ja tulin siihen tulokseen, että ilmeisesti unikot ovat vähän kuin ruiskaunokit täällä meillä koto-Suomessa.

IMG_1263Myös Visbyssä kasvoi unikkoja seinän vierustalla. Vähään tyytyväinen kasvupaikan suhteen tuntuu olevan, kun siinä kivikadullakin selviää. Leirintäalueella telttamme viereen oli nurmikon leikkaaja jättänyt yhden kukan asukkaan iloksi. Osa kukista oli paikoitellen jo niin pitkällä, että niissä oli siemenkodat valmiina. Nappasin pari mukaan ja sujautin samaan pussiin rannalta kerättyjen kivien kanssa. Aina voi yrittää, josko saisin vaikka palan Gotlantia omaan pihaani.

Olihan siellä ruusujakin toki. Köynnösruusuista talojen seinustalla tulee minulle aina mieleen Veljeni Leijonamielen Njangijala ja ruusujen kaupunki. Väriskaala ulottui vaikeasta tummaan punaiseen ja keltaiseen. Minun silmääni viehättivät tällä kertaa kaikkein eniten keltaiset ruusut ehkä siksi, että ne eivät ole niin tavallisia kuin punaiset ja valkoiset. Keltainen ruusu puuttuu minulta, pitäisiköhän sellainen hankkia ristinummiruusun seuraksi.IMG_1298

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vierailimme myös pikaisesti myös Visbyn kasvitieteellisessä puutarhassa, joka ei ollut kovin ihmeellinen. Yksi erikoisuus siellä kuitenkin oli: nenäliinapuu. Enpä ollut moisestakaan koskaan aiemmin kuullut. Hauskalta näytti, osa nenäliinoista oli vielä puussa ja osa oli jo pudonnut maahan.

Keskellä puutarhaa oleva kukkapenkki oli hauskan muotoinen ja idea tehdä kukista kesäinen timantti, oli minusta mahtava.  Kesä onkin sen arvoinen, kultaakin kalliimpi!

 

 

Rosendalin puutarhassa – Terveisiä Tukholmasta

Rosendalin puutarhassa – Terveisiä Tukholmasta

Rosendalin puutarha Tukholmassa mainostaa itseään kasvun ja kestävän kehityksen keitaana keskellä Tukholmaa. Bongasin puutarhan taskumatkaoppaan kartasta. Puutarha sijaitsee Rosendalin linnan lähellä Djurgardenin saarella. Itse puutarhasta oppaassa ei juurikaan kerrota, vaan mainitaan linna ja kahvila. Puutarhan omassa esitteessäkin sanotaan, että monet kävijöistä löytävät kahvilan ensin tietämättä puutarhasta mitään.

 

Mekin menimme puutarhaan vähän kavhvila edellä, tosin minä tiesin kyllä puutarhasta jo entuudestaan jotain ja osasin odottaa löytäväni sieltä myös kukkaloistoa ja puutarhamyymälän. Minä ihastelin heti kukkaispolun loistoa. Tällä hetkellä laukat olivat komeimmillaan ja muutama tosi kaunis ruusu oli myös kukassa. Penkissä oli sikin sokin monenlaista kukkaa, joista en kaikkia edes tunnistanut. Akileijasta penkissä oli hieno tosi tumman violetti yksilö.  Osa kukista  oli kivasti itsellekin tuttuja. Penkissä toistui sama tunnelma, joka leimasi koko Ruotsin reissuamme: ihanasti melkein kuin kotona ja kuitenkin ihan kuin olisi ulkomailla.

 

Puodissa piti tietenkin käydä myös, vaikka kulkuneuvomme, mopot, asettivat rajoituksia sille, mitä voisi ottaa mukaan. Kukat ja tavarat oli aseteltu kauniisti ja kaupan ilme miellytti ainakin minun silmääni. Esitteessä sanotaan, että taimipuodin valikoima on huolellisesti valikoitu kokoelma kasveja, siemeniä ja puutarhavälineitä urbaanin puutarhurin tarpeita ajatellen.

 

Minä suunnistin siemenhyllyä kohti, sillä ajattelin, että ne sujahtaisivat pieneen tilaan ja olisivat hauska muisto. Valinnan vaikeutta oli heti, sillä niin moni pussi olisi ollut kiinnostava. Päädyin lopulta sellaisiin kukkiin, jotka olisivat nopeakasvuisia ja joita ehkä ehtisi kasvattaa vielä tänä kesänä. Mukaani tarttui pussi kehkäkukan ja krassin siemeniä. Minusta myös kehäkukan ruotsinkielinen nimi on niin hauska, että sekin houkutteli. Sekä krassiin että

1498292799370-1608500832

kehäkukkaan valitsin sellaisen värin, jota minulla ei ole aiemmin ollut. Kehäkukat kylvin jo keittiöterassin laatikkoon, jossa kasvaa jo ennestään kehäkukkaa ja auringonkukkaa, jotka tosin ovat lähteneet kasvuun vähän kituliaasti.

Hyötykasvihyllyssä tuijottelin pitkään tomaatin siemeniä, sillä niitä oli niin monta sorttia. Minulla ei ollut tietoa lajikkeista enkä nimen perusteella osannut oikein valita, joten  otin sitten vain suunnilleen summamutikassa jonkin. Jälkeenpäin vähän harmittelin, sillä nyt tietäisin, mitä olisi pitänyt ostaa. Malabarinpinaatti on kestosuosikkini, joten päätin kokeillä siitä myös ruotsalaista kantaa.

IMG_1073Kahvilassa söimme lounaaksi lammaspyöryköitä kikherneillä höystettyinä ja jälkiruuaksi otimme porkkanakakkua. Oli oikein maistuvaa. Sää suosi meitä ja söimme ulkona, mutta sateen sattuessa kasvihuoneissa on pöytiä.

 

Kaikki asiat puutarhan alueella liittyvät toisiinsa: kahvilan antimet saadaan omasta puutarhasta biodynaamisesti viljellen ja luonnon kiertokulkua kunnioittaen. Puutarha tarjoaa kaunista katseltavaa ja mahdollisuuden nauttia ympäristön vihreydestä ja kukkien väriloistosta. Puutarha kutsuu niin vierailijat kuin työntekijätkin kasvattamaan, inspiroitumaan ja saamaan uusia oivalluksia. Puutarhassa järjestetään kursseja ja sieltä voi ostaa neuvontapalveluja omaan puutarhaansa. Puutarhaa ylläpitää voittoa tavoittelematon säätiö, jonka tavoitteena on osaltaan auttaa luontoa ja tarjota ihmisille hyvinvointia. Se on heidän mielestään asia, jota ei voi laskea kruunuissa ja äyreissä.

1498293174161-1503524013

Nyt Rosendalin puutarha on kauppapuutarha, jossa viljellään vihanneksia. Siellä on kasvihuoneita, hedelmätarha, kukkakujia, ruusuja, viinitarha, leikkipaikka lapsille, puu-uunileipomo, puutarhamyymälä ja taimipuoti, kahvila ja kauppa, josta voi ostaa tilan antimia. Lähes jokaiselle siis löytyy jotakin kiinnostavaa.

Puutarhalla on kivat nettisivut, josta löytyy paljon enemmän tietoa kuin matkaoppaista. Myös monissa blogeissa on esitelty puutarhaa.  Hyvä kuvaus puutarhasta on esimerkiksi Meillä kotona -blogissa. 

 

Lähteet:

Rosendals trädgård. http://www.rosendalstradgard.se ja paperiesite.

 

Huolettomat kukat

Huolettomat kukat

Puutarhamaailman ulkopuoliset huolet ja kasvihuoneen valmistelut ovat meinanneet niin vallata mieleni, että olen melkein unohtanut tarkkailla kukkapenkkien tapahtumia. Oli siis korkea aika tehdä kierros ja tarkistaa tilanne.  Muutamia tosi kivoja yllätyksiäkin tuli vastaan!

Erityisesti ilahduttavan yllätyksen ovat järjestäneet betoniruukkujen taakse syksyllä piilotetut sipulit. Tulppaanit tuntuvat vain kaunistuvan päivä päivältä auetessaan. En ostaessani arvannutkaan, kuinka upeita kukat tulisivat olemaan. Lajiketta en kyllä nyt ole taaskaan painanut mieleen, mutta pitää yrittää muistaa tämäkin sitten, kun on taas sipulihullutuksen aika. Tulppaanien sekaan olen näköjään ripoteltua pieniä narsisseja ja miten onkaan sattunut niin  sama värimaailma. Sopivat minusta oikein hyvin yhteen. Niitäpä tässä ihailen aamukahvien ratoksi.

Toisessa penkissä loistavat keltaisen ja punaisen hehkuvissa väreissä muistaakseni papukaijatulppaanin nimellä ostetut yksilöt. Viime syksyn  tulppaaniostokset ovat siis onnistuneet huomattavasti paremmin kuin joskus aiemmin. Myös laukkojen kukinta onnistuu nyt paremmin kuin viime vuonna. Luulen, että laukat hyötyivät kylmästä ja keväästä, sillä niiden edessä olevat kuunliljat kasvoivat hitaammin ja näin laukoille jäi enemmän tilaa kasvaa ja voimistua. Nyt laukat ovat juuri aukeamaisillaan, mutta voidaan olla, että ehdin nähdä ne auenneina ennen matkalle lähtöä.

Särkynytsydän nousee uskollisesti ruukustaan joka kevät ja on nyt parhaimmillaan. Sen punavalkoisten kukkien seuraksi sopii hienosti mansikkakukkareunus. Olen antanut mansikan villiintyä vapaasti betoniruukkuryhmän reunassa, sillä siitä on niin mukava aina napsaista ohimennen muutama mansikka suuhun. Osa mansikoista taitaa olla ihan luonnonvaroista villimansikkaa, joka on vahvistunut lannoittamisesta ja osa on ,minun istuttamaani kuulausimansikkaa, jossa on myös pieni marja.  Nyt istutin tavallista mansikkaa saman kukkaryhmän toisela puolella oleviin betoniruukkuihin. Katsotaan nyt, miten ne viihtyvät ja saanko niistä itselleni kakkumarjat tänä kesänä.

Pihan yhteen osaan olen yrittänyt luoda niittymäistä vaikutelmaa. Olen saanut hillittyä vuohenputken kasvua leikkaamalla ja kitkemällä ja nyt näyttää siltä, että siitä on ollut hyötyä. Nyt ensimmäistä kesää oli lemmikkejä ryhmissä eikä vain yksittäisinä. Samassa osassa pihaa on pieni kaarisilta ja sen luona kukkii parhaillaan kullero. Pian pitäisi myös metsäkurjenpolven aloittaa kukkiminen, villiversio kukkiikin jo.

Kesäkukkia en ole tänä vuonna ostanut kovin paljon, sillä odottelen, että samettiruusuni alkavat kasvihuoneen lämmössä kukoistaa. Sieltä siirrän ne ruukkuineen sitten ulos sopiviin paikkoihin. Ihastuin kukkakaupassa erivärisiin apiloihin ja istutin niitä samettiruusujen ja laventelin seuraksi ruukkuihin. Yksi niistä maistui makoisalta meidän pikkuriiviömme mielestä, joten se on nyt hieman parturoitu versio, mutta eiköpähän tuo siitä rupea kasvamaan.

”Voi tätä onnea!” — kasvihuone valmistui

”Voi tätä onnea!” — kasvihuone valmistui

”’Voi tätä onnea’, sanoi Nipsu”, huokaisi silloin noin parin vuoden ikäinen kummityttöni nojaten ulko-oveen haaveellinen katse silmissään lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Tämä lausahdus palasi mieleeni, kun istun omassa vastavalmistuneessa kasvihuoneessani.  Minusta tästä tuli aivan superhieno!  Eräs tuttava epäili, voiko itsetehdystä ja vanhoista ikkunoista kasatusta tulla hyvännäköistä, mutta sanoisin, että siitä vasta voikin. Sain tästä juuri sellaisen kuin halusin! Tässä on luonnetta ja persoonallisuutta, kenelläkään ei ole taatusti samanlaista ja se sopii paikalleen, kun on tehty mittatilaustyönä.

Maalaus on vielä vähän kesken, kattoon asennetaan vielä räystäspellit ja jotakin koukkuja tai hyllyjä ehkä voidaan lisätä tarpeen mukaan, siis hienosäätöä vain. Tulevaisuudessa, kun on sopivasti joutilasta aikaa, voidaan suunnitella sisään vesipistettä. Takorautainen pieni puutarhakalusto on etsinnässä, mutta ei ole vielä osunut kohdalle sopivaa.

1496656777450-69223905Värien valinta oli oikeastaan vähän sattumaa, sillä vain ikkunanpuitteisiin ostin valkoista maalia. Minulla on ollut säilössä viime kesästä asti yksi kalkkimaalipurkki, jonka ajattelin käyttää yhden kaapin kunnostukseen,  mutta lennosta päätinkin ottaa sen käyttöön. Mitä siitä, vaikka se onkin oikeastaan tarkoitettu sisäkäyttöön, kestää sen, minkä kestää. Purkin mukaan värin pitäisi olla vaalean vihreä, mutta se näyttää jossakin valossa aivan siniseltä. Maalasin sillä ensin oven ja jatkoin sitten sisäparruihin. Minusta sävy on ihanan vanhahtavan raikas ja  tuo mieleen mummolan kaapin, jonka kunnostin viime kesänä. Maalia ei riittänyt korkeaan seinään eikä kattoparryihin, joten ne maalataan luultavasti valkoisiksi. Ulkopuoli maalataan samalla maalilla kuin tontin muutkin rakennukset, ihan vuokraisännänkin toiveen mukaan.

1496656666620-187920970Lattian halusin tehdä tiilistä, koska niitä saimme samalta ystävältä kuin ikkunoitakin. Sitä paitsi tiilet keräävät päivällä lämpöä ja luovuttavat sitä yön aikana, joten niistä on myös hyötyä. Mitään kokemusta lattian latomisesta minulla ei ole entuudestaan, mutta lähdin toimeen ajatuksella, että yrittänyttä ei laiteta! Ladoin tiiliä kuin tekisin palapeliä. Pohjatyöt olisi voinut uhrata enemmän aikaa ja energiaa, että lattiasta olisi saanut tasaisemmin,  mutta kyllä tämä kelpaa minulle.

Kasvilavoihin ostimme lämpökäsiteltyä lautaa. Se on kestävää, myrkytöntä ja kaiken lisäksi kaunista. Lauta kuulemma harmaantuu ajan kanssa, mutta siitä ei liene haittaa. Lavan reunaan teetätin timpurillani vielä listan, jonka päällä voi pitää ruukkuja tai vaikka istua hoitamaan tai ihailemaan taimia.

Nyt olen siis istuttanut tomaatit, paprikat, ananaskirsikat, kesäkurpitsat ja malabarinpinaatit lavoihin, jotka on täytetty salaojasoralla, risu-lehti-hiili/tuhka-komposti-kanankakka-kerroksella ja luomumullalla. Isompien kasvien väleihin ja lavan reunalle istutin esikasvattamiani samettiruusuntaimia,  yrtti- ja lehtiselleriä, korianteria ja onnettoman pikkuruiset laventelin alut. Ostotaimista basilika on lavassa, mutta muut istutin hiekkapitoiseen multaan käyttämättömiksi jääneisiin parekelaatikoihin.

Nyt olen pitänyt kasvihuoneen lämmössä myös ulos tarkoitettuja ruukkukukkia, sillä ne ilmiselvästi kärsivät kylmästä.  Kasvihuoneessa ne ovat hieman virkistyneet ja niissä on jo melko isoja nuppuja.  Sisältä toin sitruunapuut, rahapuun ja kaktuksen myös tänne. Istun ja kuuntelen sateen ropinaa kirjoittaessani tätä.  Viileänä sadpäivänä täällä on sopiva sisälämpötila. On kuin olisi saanut toisen olohuoneen tai oman työhuoneen, kuin Virginia Wolfin naisen oman huoneen.

 

 

Mitä tulikaan istutettua syksyllä

Mitä tulikaan istutettua syksyllä

Kevään kiireessä ja kasvihuonehuumassa melkein unohtaa ihailla kaikkea, mitä puutarhasta ilmestyy. Joskus kuitenkin kannattaa pysähtyä ja tutkia aiempia muistiinpanoja esimerkiksi siitä, mitä sipuleita onkaan istuttanut syksyllä. Ihastelin kyllä pihassani aivan alkukeväästä nousevia iiriksiä, jotka muistinkin syksyllä istuttaneeni. Narsissipenkissä ja kärhön juurella on loistanut keltaista, mutta enpä muistanutkaan kukkien lajiketta enää. Päätin siis kaivaa esiin syksyn muistiinpanot ja sipulipussien etiketit, jotka olen säilyttänyt. Kylläpä kannattikin!

wp-1495798922473

Ensin tutkin iiriksiä ja löysin etiketit ja huomaan istuttaneeni iris botanical dandfordiae ja reticulata -lajikkeita eli jääkurjenmiekkaa ja kevätkurjenmiekkaa. Ne ovat pienikokoisia sipulista kasvavia ja kukkivat heti lumen sulettua. Keltakukkaiset kukkivat vähän huonommin kuin sinikukkaiset ja löysinkin tiet20170412_185332oa, että juuri

 

kevätkurjenmiekan kasvatus voi olla haasteellista, etenkin uudelleen kukkiminen ei välttämättä onnistu. Ne onnistuivat yllättämään minut täysin aikaisella kukkimisellaan ja ilahduttivat jo silloin, kun mitään muuta ei vielä näkynyt.

Nyt juuri parhaillaan kukkivat narsissit. Olen lisännyt niitä etupihan kuunliljojen taakse joka vuosi vähän ja nyt näyttää jo aika kivalta. Ensin kukkivat täysin keltaiset perinteiset torvimaiset narsissit ja niiden jälkeen aloittivat kukkimisen valkonarsissit ja kerrotut keltaiset narsissit. Lajikkeiden nimistä en saanut tutkimisesta huolimatta täyttä selvyyttä. Luulen, että valkokokukkainen torvinarsissi voisi olla kaulusnarsissi, Cassata, sillä olen liimannut tekstin muistiinpanovihkooni. Se on herkkä ja jotekin selkeydessään pysäyttävä. Keltainen kerrottu on jokin hollantilainen, kauppanimikkeeltään Yellow Cheerfulness. Se on oikein näyttävä.

 

Päätin niitä katsellessani, että jatkan narsissipenkkini jaloIMG_0940stamista ensi syksynä. Riviin voisi lisätä jonkin täysin valkoisenkin vaikkapa kerrotun, koska niin ihastuin tuohon keltaiseen lähes ruusumaiseen kukkaan. Narsisseja kehutaan kestäviksi ja vuosi toisensa jälkeen kukkiviksi, ja se sopii minulle sillä on kuin tapaisi vanhat tuttavat keväällä, kun ne alkavat pilkistää mullasta ja avata kukkiaan. Kestävyydestä kertoo ehkä sekin, että tonttimme reunalle on joka vuosi noussut yksi tai kaksi narsissia. Kukahan liekään ne siihen istuttanut ja milloin.

Tulppaaneista en ole onnistunut loihtimaan koskaan kovin näyttäviä istutuksia. Siitä huolimatta olen aina niitäkin hankkinut. Viime syksyn ostokset ovat olleet aika onnistuneita sillä olen pyrkinyt hankkimaan kestäviä ja alkuperäisiä lajeja. Istutin parvitulppaanin sipuleita kärhön juureen ja ne ovatkin kukkineet mukavasti. Kukat ovat pienet, mutta keltavalkoisenkirjavat ja minusta kauniit. Varret ovat hennot ja istutuksesta tuli ilmava. Kun näiden kukinta alkoi mennä ohi, sain nähdä todellisen yllätyksen. Kuihtuvien parvitulppaanien seasta alkoikin avautua keltaisia, kerrottuja kukkia, jotka vain komistuivat päivä päivältä. Nämä olivatkin yksi syy siihen, miksi piti kaivaa esiin syksyn muistiinpanot ja tutkia, mitä olenkaan istuttanut.

Ilmeisesti keltaiset kaunottaret ovat metsätulppaaneita, sillä olen liimannut vihkooni tekstikuvauksen niistä. Tekstissä kerrotaan, että kukkavarren latvassa on yksi tai joskus kaksi vaaleankeltaista kukkaa, jotka nuokkuvat nuppuvaiheessa, mutta nousevat pystyyn ennen avautumista. Täysin avautuneina kukat ovat halkaisijaltaan jopa 7 – 8 cm ja kaiken ihanuuden lisäksi ne tuoksuvat. Piti mennä tarkistamaan ulos, vastaako todellisuus kuvausta, ja toden totta: ne tuoksuvatkin ja muutamissa varsissa on jopa enemmänkin kuin kaksi kukkaa.

Ihan kaikki istutukset eivät ole vieläkään paljastaneet salojaan, vaan ovat nupulla edelleen, joten jännitystä riittää vieläkin. Istutuskartan perusteella aivan kaikki eivät ole lähteneet kasvuunkaan, mutta suurin osa ilmeisesti on, ainakin jollakin tavalla. Pieni hävikki kuulunee asiaan, tässäkin puuhassa.

Harjakaisten aika

Harjakaisten aika

Nyt kasvihuoneprojektimme on edennyt jo niin pitkälle, että eilen vietettiin harjakaisia. Seinien ikkunat ovat paikoillaan ja kattolevyt tilattu. Yläosien kolmionmuotoiset ikkunat pitää vielä leikata ja asentaa paikoilleen sekä rakentaa ovi.  Vielä on puuhaa, mutta paljon on jo tehtykin. Rakennelma alkaa kuitenkin jo muistuttaa kasvihuonetta.

IMG_0913

Aloitimme paikan valinnan pohtimisella ja päädyimme oikeastaan ainoaan mahdolliseen: kasvilavojen ja autokatoksen väliin. Koko oli seuraava miettimisen aihe. Asiaan vaikutti muun muassa se, tulisiko jäniksille talvella maistunut pensasmustikkaraukka huoneen sisä- vai ulkopuolelle. Valotolppa töröttää vieläkin kasvihuoneen keskellä, mutta siitä saa mukavasti kuulemma sähköt sisälle. Tolppa kyllä tulee siitä poistumaan.

IMG_0889

Lopulta päädyttiin siihen, että kasvihuoneesta tulee lähes neliönmuotoinen ja pulpettikattoinen. Olen lueskellut Sonja Lumpeen kirjaa Kotipihan kasvihuone ja imenyt siitä vaikutteita ja vinkkejä. En halunnut itsellleni harjakattoista mallia, sillä Lummekin mainitsee sen haittapuolen, että harjakattoisessa mallissa korkeimpaan kohtaan sijoittuu yleensä käytävä eivätkä kasvit pääse hyödyntämään sitä. Minä sain toimia arkkitehtina ja mieheni kertoi, ovatko ideani mahdollisia toteuttaa. Halusin korkeimman seinän etelään päin, sillä sieltä tulee kaikkein eniten valoa.

Matalimmalle seinälle, talon ja varjon puolelle suunnittelen laittavani istutuspöydän ja ehkä jonkin hyllyn. Voisihan siihen yrittää mahduttaa itselleen jonkinlaisen istumispaikankin.  Halusin sille seinälle vähän korkeamman sokkelin, koska se olisi samalla näkösuojana ja varjostamassa nyt hieman paahteesta kärsinyttä rhodoa. Perustus rakennettiin metallipalkin päälle liimatusta perustusharkosta. Jos siis routa liikuttelee perustuksia, liikkuu koko metallikehikko. Kolmelle seinälle tuli yksi harkkokerros ja matalimmalle seinälle kaksi. Oviaukko tulee lavoille ja grillikatokseen päin.

Olisihan niitä tarjolla valmiitakin kasvihuoneita, jopa tämän mallisenkin näin messuilla, mutta eihän siinä ole ollenkaan samaa henkeä kuin itserakennetussa, tarkoittaa siis mieheni rakentamassa. Olen kyllä yrittänyt parhaani mukaan olla avustamassa projektissa. Ikkunoiden käsittely on ollut minun puuhaani lähes kokonaan. Ikkunat on saatu ystävältämme, joka oli ne pelastanut entisen yhteisen työpaikkamme rakennustyömaalta. Niistä tämä koko kasvihuonehullutus taisi saada alkunsa.

Poistin ikkunoista rispaantunutta maalipintaa puukolla niin paljon kuin sain irti ja hioin sen jälkeen hiirellä. Osittain sain hiottua ihan sileäksi, mutta osittain maalia jäi, eikä uuden maalauksen jälki ole aivan siloista. Mutta periaatteeni on tässä, että ei ole niin nuukaa, inte så nuga här på landet. Vanhoista ikkunoista saatiin kolme seinää ja ovet tehdään tuuletusikkunoista, vähän kuin parioviksi. Takaseinän korkeat ikkunat saatiin yhdeltä toiselta kaverilta. Näin toteutuu minulle niin mieluisa ajatus, että vanhat, jo kertaalleen poisheitetyt tavarat, saavat uuden elämän.

Eilen pesin osan ikkunoista ja katon pohja saatiin valmiiksi. Nyt odotellaan kattomateriaalin saapumista. Tänään käytiin ostamassa lattiaa varten peitekangasta. Kasvilavoja varten on jo odottamassa lämpökäsiteltyä puuta. Siisti pihasta tilasin suursäkit multaa ja sepeliä sekä lisäksi vähän hiekkaa ja muutaman säkin erikoismultia.

Tomaatit, kesäkurpitsat, paprikat, malabarinpinaatit ja ananaskirsikat odottavat malttamattomina uuteen kasvihuoneeseen pääsyä. Nyt ne ovat olleet totuttelemassa ulkoilmaan talon seinustalla harson alla, kun on ollut näin upea viikonloppu.

Joitakin taimia uskaliaasti istutin ruukkuihin ja maitotonkkaan. Keittiön terassin  edessä olevaan kukkalaatikkoon kylvin krassin ja kehäkukan siemeniä sekä istutin muutaman auringonkukan taimen. Kaikkia en uskalla vielä kyllä istutella ja osa pitää säästää siis myös kasvihuoneeseen. Viime vuonna rakennettu tomaattikaappi saa nyt vielä toimia vähän aikaa samettiruusujen jatkokasvatuspaikkana.

 

Ennakkoa erkinpäivään

Kuitupellavan siemenpussissa kerrotaan, että erkinpäivä on ollut perinteinen pellavankylvöpäivä. Otin vähän ennakkoa,  sillä erkinpäivä ähän on oikeastaan vasta huomenna. Kylvin siis tänään pellavansiemeniä keittiön ikkunasta näkyvään hieman epämääräisen kumpupenkkiin, jossa kasvaa tuija, sembramänty ja pikkutalviota sekä muuta vähän epämääräistä. Kokeilin siinä pellavaa jo viime kesänä ja hennosti huojuvat vaaleansinikukkaiset pellavat sopivat paikkaan aika mukavasti.

1495020248199-1555773293Erkinpäivään on myös liitetty kaikenlaisia ennustuksia tulevan kesän säästä, joten  nyt sitten tarkkana huomenna. Erkinpäivästä ajateltiin nimittäin kesän alkavan ja sitä ennen olevat lähtee, pidät eivät ennustaneet ollenkaan hyvää kesää. Nyt olisi siis aineksia lämpimään kesään tämän kevään säiden perusteella. ”Kelmi sen kesän nimi, joka ennen Erkkiä ”, sanoo luhankalainen sananlasku.  Taivaannaulan  sivuilla kerrotaan erkinpäivään liittyvistä ennustuksista näin:

Ajateltiin, että mitä säätä Erkkinä on eniten, sitä on kesässä vähiten. Jos Erkin päivänä on hyvin kylmä, silloin tulee lämmin kesä ja päinvastoin. »Erkki turjus turkki päällä, kesä kaikki paita päällä». Kylmä kesä oli myös tiedossa jos ukkonen jyrisi ennen Erkin päivää.

Siemenpussissa siemeniä oli 50 grammaa, joten niitä riitti kylvettäväksi myös naapurin pensasaidan reunaan. Siinä rehottaa vain vuohenputki yleensä, joten sekään ei ole pihani kauneimpia kohtia. Tosin olen vähän skeptinen kasvun suhteen, sillä voi olla, että vuohenputki vie voiton. Seuraksi kylvin myös ruiskaunokkia. Minusta tuntuu, että ne voisivat sopia hyvin yhteen.

14950196769141080347213Muuten tuo keskipenkki on kyllä vähän murheenkryyni, kun en oikein tiedä, miten sitä ehostaisin.  Viime kesänä ostin reunoille lisää betoniruukkuja ja siirtelin siitä osan vähän kituliaasti kukkivia perennoja muualle. Nyt istutin yhteen kulmaan kevätmessuilta hankittuja kielonjuurakoita. Siinä saisivat levitä ihan rauhassa, jos onnistuvat juurtumaan. Jotain jaloangervoa ja nauhusta  voisi  siihen lisätä, kun niitä on siinä jo entuudestaan.

1495019810069-558146302Viherpiha-lehden 3/2017 numerossa oli kiva juttu pikkutöyhtöangervosta ja se alkoi kiinnostaa minua. Täytyy tutkailla, jos sitä löytyisi lähialueen puutarhoissa.  Pentti Alanko kertoo ihastuneensa kukkaan jo nuorena Göteborgin kasvitieteellisessä puutarhassa. Jutussa kuvataan kasvia näyttäväksi, runsaskukkaiseksi helpoksi kasviksi. Hyvältä kuulostaa minun näkökulmastani myös se, että kasvi tuntuu viihtyvän monenlaisissa olosuhteissa.

 

 

Lähteet:

Alanko, Pentti 2017: Kivikon kaunotar. Viherpiha 3/2017, 90.

Vilkuna, Kustaa 2002: Vuotuinen ajantieto.  Otava. Keuruu.