Vihdoin kukassa

Viileän talomme etuna on, että kukat, tai ainakin jotkut lajit, säilyvät pitkään. Joulukukat vähän myöhästyivät kukinnassaan ja vasta nyt ne alkavat olla kukassa. Tosin amarylliksistä on ehtinyt avata kukkansa vasta ensimmäinen ja se on valkoinen kaunotar. Viime postauksessa laittelin kuvia asetelmistani, mutta niissä ei ollut kukkivia kukkia ollenkaan vielä. Laitanpa siis nyt muutaman kuvan kukkivistakin.

Hyasinttien väreiksi valitsin sinistä ja valkoista, olkoon sitten vaikka Suomen tulevan juhlavuoden kunniaksi. Minusta tuo sinisen sävy on erityisen kaunis. Valokuva ei välttämättä tuo esiin juuri oikeaa sävyä, mutta jokainen voi kuvitella loput. Takana loistavat himmeinä joulukuusen valot.

Valkoinen amaryllis on kaksivanainen ja toinen vana on vielä nupulla. Kaksi kukkaa on avautunut ensimmäiseksi kukkaan ehtineeseen vanaan. Ehkä toisen vanan kukat ilahduttavat minua vielä uuden vuoden reissun jälkeenkin.  Punaiset amaryllikset antavat vielä odottaa itseään, mutta ehkä nautin niistä loppiaisen seudulla.

Joulukukat perinteitä kunnioittaen

Minun jouluvalmisteluihini kuuluu ehdottomasti jouluisten asetelmien tekeminen. Ostan kaupasta pelkät kukat ilman suojaruukkuja tai koristeita. Se on ensinnäkin paljon taloudellisempaa ja ehkä myös ekologisesta,  mutta myös hauskempaa, kun saa itse sommitella kukista mieleiset asetelmat ja valita niihin sopivat koristeet. Tänä vuonna ostin kukat Saaren joulumaasta. Kukat on siellä kasvatettu ja ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat pakkaamista kukkia minulle.

Muutama vuosi sitten löysin kouluni siivousmyyjäisistä kaksi kivaa koria, jotka ovat nyt toimineet jouluasetelmissani ansiokkaasti. Vähän ne ovat painuneet toispuoleisiksi matkalla, mutta se ei minua häiritse.  Pistän talteen sopivia koreja ja astioita aina, kun saan niitä lahjaksi tai muuten muuten sattuvat vastaan. Näinpä tekee armas äitinikin aina, ja mistäpä muuallakaan olisin tapani oppinut.

Ensin pitää tehdä aineiston keruuretki. Kerrostalossa asuessani se vaati todellakin retkelle lähimetsästä lähtemistä ja piti joskus oikein miettiminen, mihin voisi mennä, sillä eihän oksia ja vappuna voi mistä tahansa edes kerätä. Nyt pääsen tässä niin vähällä, kun omasta pihasta löytyy monenlaista. Nyt siis tein keräysretken omalle pihalleni. Kori käsivarrelle ja kerääminen voi alkaa. Taittelin oksia kuusesta, katajista ja pinjasta. Takanurkalta keräsin vähän puolukanvarpuja ja kukkapenkistä pikkutalviota. Kauppareissulla viime viikolla nyppäisin mukaani parkkipaikan ruusupensaasta muutaman oksan, jossa oli vielä kiulukoita. Säästän ja kuivatin syntymäpäivän kukkakimpun juuri tätä tarkoitusta varten.

Tyylini on runsas ja perinteinen. Eri havulajien vihreän eri sävyt ja neulasten rakenne tuovat minusta asetelmaan syvyyttä. Pieni ripaus väriä kiulukasta tai kuivuneet ruusuista tai kukkakimpun koristeesta väriä antamaan ennen varsinaisen joulukukan avautumista piristää vihreiden keskellä, muuta ei minusta tarvitakaan. Liian tyylitellystä tai minimalistisestakaan en pidä omassa kodissani, jossa muutenkin vallitsee tyylien sekoitus, värien runsaus ja tavaroiden tarinat.

 

Uusinta uutta minulle on tänä vuonna töistä saatu vahattu amaryllis. Se näyttää tosi kauniilta. Odotan kiinnostuneena, miten se kehittyy. Muutenkin innostuin amarylliksistä ja nyt minulla on tulossa punaista ja valkeaa. Mikään niistä ei ole vielä avannut kukkaan saa,  mutta toivotaan, että joku edes ehtisi valmistua joulun pyhiksi, vaikka onhan niistä iloa myöhemminkin.

Näillä jouluisilla mietteillä toivottelen kaikille lukijoilleni rauhaisaa ja tunnelmallista joulua!

Ruusuja joka lähtöön

Viime aikoina olen törmännyt useaan otteeseen omenaruusuihin  jostain syystä. Mahtaako se olla jokin tämän joulun hitti tai jotain, mutta minusta ne näyttivät kuvissa hauskoilta ja vaikuttivat helpoilta valmistaa, joten päätin sitten itsekin kokeilla ja näin edistää jotenkin jouluvalmisteluja. Ihan niin kauniita ja ruusumaisia en omistani ehkä saanut kuin aikakauslehtien reseptisivuilla olen nähnyt, mutta kelpaavat meille. Tietenkään en noudattanut ohjetta kirjaimellisesti, niin kuin en koskaan tee, vaan minun piti niitä vähän tuunata ja laittaa toiseen pellilliseen koristeeksi karpaloita ja käytin yhden torttutäytepurkin jämät samalla.

Rupesin miettimään, miksi niin monia asioita kutsutaan ruusuiksi. Löysin kotoakin heti vaikka kuinka monta ruusuloppuista asiaa: sytykeruusut korissa, huoparuusut takan reunalla, kiinanruusu ikkunalla kukkaan puhkeamaisillaan ja jo vähän kuivahtaneet oikeat ruusut maljakossa syntymäpäivän kukkakimpussa, jouluruusun jätin kauppaan myrkyllisyytensä takia ainakin vielä toistaiseksi. Mikä on siis se ruusumaisuuden ydin, että jotain sanotaan ruusuksi?

Kielitoimiston sanakirja siis taas avuksi ja tutkimaan! Siellä sanotaan ruusumaisuudesta näin:

Ruusumainen teriö säteittäinen teriö, jossa on 5–7 erillistä terälehteä.

Ehkä juuri tuo  säteittäinen muoto on yksi avainasia.

Ruusu-sanasta oli jaoteltu  4 erilaista  merkitystä:

ruusu¹

1. piikkivartisia värikäskukkaisia pensaskasveja; myös niiden kukista. Ryhmä-, köynnösruusu.Juhannus-, metsä-, orjan-, villiruusu. Tee-, kurttulehtiruusu. Äitienpäiväruusut. Ranskanruusu.–

Kuv. Ohjelman tekijöille jaettiin ruusuja ja risuja kiitoksia ja moitteita. —

2. em. kasvien kukkaa muistuttava koriste, koristekuvio, merkki tms.; vars. heraldisena kuviona. Ruusu kakun koristeena. Kompassiruusu. Tuuliruusu. Ruusuksi hiottu jalokivi. Suomen vaakunanyhdeksän ruusua. Upseerin kauluslaatan heraldiset ruusut.

3. jälkiosana eräiden muiden värikäskukkaisten kasvien nimissä. Alppi-, salkoruusu.

4. lääk. tav. sääreen ilmaantuva bakteeriperäinen ihon tulehdustauti, joka aiheuttaa ihon punoitusta ja turvotusta

sekä kuumetta; vrt. kyhmyruusu, vyöruusu

Ajankohtaiseksi ruusun tekee myös tuo heraldinen ruusu itsenäisyyspäivän kynnyksellä. Monenmoista sisältyy jo pelkästään sanakirjan määritelmään. Sitten on tietenkin valtava määrä mielleyhtymiä ja symboliikkaa,  jota liitetään ruusuun enkä edes yritä luetella niitä.

Kiinanruusuni ikkunalla ehtii sopivasti ehkä kukkaan jouluksi. Hyvinhän se sopii joulukukaksikin, oikein on joulun punainenkin. Minusta sen kukkimisaika on hieman outo, mutta jostain syystä se on päättänyt innostua juuri nyt. Kiinanruusun latinalainen nimi on Hibiscus rosa-sinensis. Minun yksilöni on juuri sitä kaikkein perinteisintä mallia. Se on pistokas äidin veljelleni antamasta kasvista. Löysin paljon kiinnostavaa luettavaa Vanhan talon ikkunalla kukkii -blogista kiinanruususta ja täytyykin heti tarkistaa, olenko kastellut omaani tarpeeksi.

Kyllä ruusu on oikein sopiva joulukukaksikin,  ja se esiintyy monissa joululauluissakin, useimmiten sellaisissa, joissa viitataan Raamattuun. Esimerkiksi seuraavat tulevat melko helposti monen mieleen: ”Keskellä liljain ja ruusujen nukkuu–” tai ”On ruusu Iisain juuren–.  Kirkko ja kaupunki -lehden kirjoituksessa, josta en valitettavasti löytänyt kirjoittajan nimeä, valotetaan mielenkiintoisella tavalla ruusun ja joulun yhteyttä. Kirjoituksessa kerrotaan myös kauniisti vanhasta legendasta,  jossa ruusut puhkeavat kukkaan keskellä talvea.

Siispä näin ruusuisin miettein tunnelmointia kulkekaamme joulua kohti.