Supertoukokuun kasvupyrähdykset

Toukokuu yllätti lämmöllään ja aurinkoisuudellaan. Kaikki kasvu sai sellaisen boostin, että en ole moista ennen nähnyt.  Taimet pääsivät aikaisin kasvihuoneeseen ja suorakylvönkin saattoi tehdä jo hieman aiemmin kuin yleensä. Tuntui, että ei itse pysy mukana, kun kaikki eteni niin vauhdilla.

Tomaatit ovat venähtäneet jo metrin korkuisiksi ja joissakin näkyy jo pieniä marjoja. Näitä olen saanut ihastella vasta heinäkuun lopulla yleensä. Uskomatonta! Retiisejä olen jo päässyt maistamaan ja pian ne ovat jo ylisuuria eli pitäisi siis aloittaa sadonkorjuu.  Kasvihuone on niin rehevä ja täynnä, että pelkäänkin, että se kasvaa läpipääsemättömäksi viidakoksi ennen loppukesää. Täytynee ottaa sitten vain viidakkoveitsi käyttöön.

Tämän kevään uutuuskokeiluni on munakoiso, ja taimet näyttävät lähteneen vaudikkaasti kasvuun. Ensimmäiset kukat alkavat kuihtua ja nyt päästään ihmettelemään hedelmän kasvamista. Olin onnekas kokeilussani, kun kevät oli näin lämmin, sillä olen ymmärtänyt, että munakoiso vaatii aika paljon lämpöä. Chili on myös aivan ilmiselvästi riehaantunut, sillä viime kesänä en saanut yhtään mitään ja nyt pikkuista chilinalkua pukkaa vauhdilla ja kukkiminen vain jatkuu.

Ehkä tänä kesänä onnistun myös rohtosamettikkukkien tai samettirakuunan kanssa, sillä aiemmin kukinta ja kasvu on ollut jotenkin kituliasta. Nyt taimet näyttävät vahvoilta ja kasvavat, vaikka eivät vielä kuki tai ole kovinkaan tuuheita. Kääpiösamettikukat ovat tuuheutuneet ennätysajassa ja avasivat ensimmäiset kukkansa jo toukokuussa. Yleensä ne ovat olleet tässä vaiheessa vasta heinäkuussa. Lämpö on ihmeellinen voima.

Pelargoniat siirsin jo melko aikaisin kasvihuoneeseen saamaan valohoitoa. Sillä on ehkä ollut vaikutusta, sillä useimmat kukkivat nyt jo komeasti. Kaikkein upein kukinta on perinteisellä ja vanhalla lajikkeella, jonka olen saanut tädiltäni. Ruusunnuppu- ja tulppaanipelrgoniakin aloittelevat kukkimista, ja uusin hankintani Appelblossom on oikein kaunis.

 

 

 

 

P niin kuin paprika

Viikon kirjain on ilmiselvästi P. Tänään puuhasin nimittäin p-kirjaimella alkavien asioiden kanssa. Ensin vuorossa olivat pelargoniat, jotka saivat uudet mullat. Yllättävän monta olenkin saanut tänä vuonna talvehtimaan ja ne ovat jo tarmokkaasti  työntämässä uutta alkua. Kaikkina vuosina en ole vaihtanut edes multiakaan, mutta nyt päätin olla tarmokas ja antaa uutta potkua kasvuun. Ihana sitruunan ja ruusuntuoksu levisi huoneeseen ravistellessani tuoksupelargonioita.

Seuraavaksi vuorossa olivat paprikat. Viime vuodelta jääneet New Ace -lajikkeen siemenet eivät näytä itämisen merkkejä, joten kipaisin siemenkauppaan ja hankin vähän lisää paprikan siemeniä. Mukaan lähtivät Californian Wonder ja Hamik -nimiset. Californian wonderista sanotaan, että se on tunnettu ja maukas punainen lajike. Tosin vihreänä tuottaa runsaamman sadon, mutta punaiset ovat makeampia. Viime kesänä poimin paprikoita vihreinä ja käytin niitä erityisesti ruuanlaitossa ja ne toimivat mainiosti vihreinäkin.  

Hamikista kerrotaan siemenpussissa, että se on maukas pikkupaprika, jossa tekee pienet oranssit hedelmät.

Nyt minulla on siis tulossa kolmenlaisia paprikoita, kun noin pari viikkoa sitten kylvetyt Snacked purplet ovat jo nousseet pintaan pikkuruisine sirkkalehtineen.  Pussissa olleista neljästä siemenestä näyttää itäneen tähän mennessä kolme.

Näiden lisäksi yllättävän nopeasti minusta itivät munakoisot ja malabarinpinaatit, jotka vaikuttavat erityisen terhakkailta. Melkein tekisi jo mieli koulia ne, mutta ehkä maltan vielä hetken, sillä kaikissa ohjeissa kehotetaan koulimaan vasta sitten kun sirkkalehtien lisäksi on muutama varsinainen lehtikin ilmaantunut. Vielä ei näy muita kuin sirkkalehtiä. Olohuoneen ikkuna, pienoiskasvihuone, lisävalo ja lämpömatto ovat siis toimineet oikein hyvin.

Kylvin tomaatin siemenet vajaa viikko sitten ja niistäkin Supersweet, Tiny Tim ja Frilandstomat ovat jo nousseet pintaan. Tosin ne ovat vielä niin pieniä ja hentoisia, että on vaikea uskoa, että niistä oikeasti vielä tulee kunnollisia tomaatin taimia ja vieläpä satoatuottavia tomaatteja, mutta aika näyttää ja kasvun ihme on todellakin ihme.

Kevään ihastuttava yllätys on myöhäinen amaryllis, joka ehti kukkimaan vasta nyt.

Heinäkuun hempeyttä

Pihakierroksen väripaletti yllätti minut: löysin nimittäin niin paljon hempeitä sävyjä kukistani tänä vuonna. Yleensä pidän kukissa ja kaikessa muussakin kirkkaista, syvistä tai murretuista väreistä ja keltaisen ja oranssin sävyistä enemmän eivätkä valkoinen tai vaaleanpunainen ole koskaan kuuluneet lempiväreihini.

 

Pelargonioihin olen valinnut ruusunnuppupelargnian hempeistä hempeimmän ruusunpunan. Kuunliljat ja kosmoskukatkin sopivat niin sävyisästi tähän vaaleaan sarjaan. Ahkeraliisan ruusumainen kerrottu kukka myös toistaa samaa sävyä. Se näkyy ylemmän kuvan koriamppelissa. Se ja perinteinen vanha pelargonia ovat peräisin tädiltä saaduista pistokkaista.

Valkoista olen pitänyt liian kliinisenä ja mitäänsanomattomana ja vaaleanpunaista liian hempeänä minun makuuni. Tänä vuonna oli jostain syystä valinnut kesäkukkiini melko paljon vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyisiä kukkia. Näiden kuvien ja kuvailujen kautta on hyvä jättää hellät jäähyväiset heinäkuulle ja siirtyä elokuun dramaattisempiin sävyihin ja tunnelmiin.

Perjantain (28.7.) Hesarin juttu Meilahden ruusutarhasta innosti meidät retkelle ruusuja katsomaan. Hauskaa oli myös se, että itse ajattelin juttua lukiessani, että voisipa poiketa tuollakin, kun en ole koskaan siellä aiemmin käynyt, mutta en ehtinyt sitä ehdottaakaan, kun armaani jo ehdottti moporetekeä pääkaupunkiin. Jutussa kerrotaan, että ruusujen kukinta on tänä vuonna noin pari viikkoa tavanomaista myöhässä ja suositeltiin vierailua Helsingin kolmessa ruusutarhassa: Meilahden ruusutarhassa, Talvipuutarhassa ja Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.

En tiedä, ovatko jutun kaksi muuta ruusutarhaa upeammassa kunnossa kuin Meilahti, mutta minä odotin jutun perusteella vähän upeampaa loistoa. Aika suuri osa oli jo kukintansa ohittanut tai loppuvaiheessa. Jutussa kyllä kerrotaankin, että pimpinellaruusut ja muun muassa Tove Jansson on kukkinut jo kesäkuussa, samoin kuin keltaiset Harrisonin ruusut, joita pitäisi kyllä ensi vuonna muistaa käydä katsomassa ajoissa.

Mutta kyllä siellä oli kaunistakin katsottavaa ja ihanan huumaavaa ruusun tuoksua. Minulle tulikin heti ruusukuume ja aloin miettiä, minkä ihanan tuoksuvan ruusupensaan vielä istuttaisin ristinummiruusun ja juhannusruusun seuraksi. Yksi jännittävimmistä ja erikoisimmista oli apteekkarinruusu, mutta ehkä en sittenkään sitä haluaisi itselleni.

Apulainen naapurista

Sunnuntaiaamun luksusta on kierros syksyisellä pihalla, jossa kukat laulavat joutsenlauluaan. Sain ihasteluuni kaverinkin naapurista. Naapurin kissa nimittäin omistaa meidän tontin, sellaisin elkein se ainakin käyskentelee ja ilmestyy aina milloin mistäkin juosten tai hiipien, mikä milloinkin sille itselleen sopii. Se ei tule syliin, mutta kyllä se rapsuttelusta tykkää, vaikka välillä yrittää näytellä jotain muuta.  Totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että annan sille silloin tällöin terassilla kissannaksuja. Sisälle se ei saa tulla, mutta joskus olen yllättänyt sen kynnysmatolta kurkkimasta.

Yllättävän paljon kesäkukkia on vieläkin, vaikka syyskuu vaihtui lokakuuksi. Pelargoniat tuntuvat vasta jonkin aikaa sitten innostuneen kukkimaan oikein kunnolla. Ne eivät piittaakaan pienestä viileydestä. Iso emokasvini on talvehtinut jo pari vuotta ja viime talven yli selivisi myös vaaleanpunainen vanha pelakuulajike, jonka toin tädiltäni, äidin syntymäkodista. Riippapelakuita en yritäkään säilyttää talven yli, mutta tämän kevään uusia hankintoja aion yrittää saada selviämään talven yli verannossa. Tähtipelargonia on nyt kauniisti kukassa ja toin sen kaiken varalta jo sisälle turvaan kylmiltä öiltä.

 

Punaisten sävyjen lisäksi löysimme Tiukun kanssa paljon keltaista ja oranssia. Krassit ja kehäkukat kukkivat tosi tarmokkaasti edelleen. Niistä olen kerännyt siemeniäkin tulevaa kevättä varten. Auringonkukkia esikasvatin ja niistä tulikin komeita, mutta yksi linnunsiemenenestä kasvanut hontelovarsi yllätti minut ja ehti kuin ehtikin avata kukkansa. Syksystä muistuttavat lyhtykoison oranssi siemenkoppa ja vaahteran maahan pudonneet lehdet.

Vielä pitää olla aina jotain sinistä, eikö niin. Olin jo luopunut toivosta, että laventeli ehtisi kukkia, mutta ihme kyllä senkin sain vielä tähän loppusyksyyn nähdä. Vieressä siniset yöntähdet loistavat petuniassa.

Uusinta uutta on syyshortensia, jonka kuuluukin kukkia nyt. Vain vähän vaalenpunaista häivähdystä on vasta, mutta ehkä senkin aika tulee vielä. Kyllä tämä on kaunista kuin tarunomainen joutsenlaulu. Kaikki kukat kuin parastaan näyttäen kukkivat vielä tänään, ovatko jo huomeaamuna poissa.

 

Joko, joko?

un puutarhani tuntuu olevan parhaimman kukoistuksen alussa vasta nyt ja loman loppuessa tulee tunne, että kesä olisi ohitse. Eihän se niin,voi mennä!

Juuri nyt kääpiösamettikukat ovat tuuheimmillaan ja kukkivat kovasti. Presidentti-kärhössä ensimmäinen kukka on juuri puhkeamaisillaan ja monta isoa nuppua odottaa,  vaikka alkukesästä vielä luulin sen kuolleen. Tuoksuherne ja kanariankrassi kiipeävät kilpaa. Auringonkukista ensimmäiset alkavat kukkia.

Kultapallo kukkii ja korottaa korkeuksiin. Pelargoniat ovat innostuneet lämmöstä ja valosta kasvamaan ja kukkimaan oikeastaan vasta muutaman viime viikon aikana. Elokuu on siis ihanaa kukkaloistoa meillä.

Hyötypuutarhassa olen odottanut tomaatin punastumista  jo pitkään ja tänä aamuna vihdoin maistoin oman tomaattikaapin satoa. Hieno tunne, kun voi taittaa tomaatin suoraan oksasta ja leikata sen leivän päälle. Seuraksi muutama salaatin lehti ja avot, ei paremmasta väliä! Kesäkurpitsasatokin antaa vielä odottaa parhaintaan. Muutamia yksittäisiä maistiaisia olen toki jo saanut, mutta tämä vuosi ei ole ollenkaan niin satoisa kuin viime vuosi. Onkohan muilla samoja kokemuksia kesäkurpitsasta vai johtuukohan tämä lajikkeesta vai mistä?

Vielä on siis paljon nauttimista puutarhassa, vaikka loma lopuisikin, kesä ei ole  ohi. Vielä on asioita, joita voi odottaa ja jotka tapahtuvat aivan kohta. Kukkaloiston jälkeen tulevat vielä syyskesän ja syksyn kivat puuhat. Tänä vuonna on toiveita jopa omenoita,  toisin kuin viime vuonna.

 

Kevätmessujen antia; Ensiapua viherikävään: osa 2

Aiemmassa jutussani kerroin taimien esikasvatuksesta viherikävän poistossa ja mainitsin, että toinen tapa lievittää viherikävää on mennä kasvitieteelliseen puutarhaan tai kukkakaupan kasvihuoneeseen. Päätin kokeilla, toimisivatko kevätmessut. Ainakin olen nähnyt muutamia kuvia, joista voi päätellä, että siellä olisi tarjolla vihreyttä ja jopa väri-ilottelua.

En ole käynyt aikaisemmin puutarha- tai kevätmessuilla, sillä olen pelännyt, että siellä voi tulla runsaudenpula ja tavaraähky. Joskus tuollaisissa paikoissa hullaantuu ja innostuu vähän liikaakin ja sortuu hankkimaan jotain aivan turhaa. Nyt aion mennä hieman kriittisellä asenteella tutustumaan ja etsimään ideoita, vinkkejä ja ehkä löytämään jotain käyttökelpoista tai  tarpeellista. Ylipäätään en ole mikään messuihminen. Käyn vain harvoilla ja valituilla messuilla, kuten kirja- ja venemessuilla. Venemessuiltakin olen kyllä useimmiten lähtenyt kirja kainalossa. Tarttui sieltä kerran yksi lankavyyhtikin mukaan. Ehkä nämä kevätmessutkin yllättävät minut, eihän koskaan  voi olla varma mihin ihanuuksiin siellä törmää.

Ilman kirjoja en selviytynyt näiltäkään messuilta. Kun venemessuilta mukaan tarttui virkkauskirja niin, odottaa sopii, että nytkään en ostanut puutarha-aiheista kirjaa, vaan kirjan lampaiden kasvatuksesta. Tosin toinen kirja oli kyllä Otavan kasvio, joten se meni vähän lähemmäksi aihetta. Kiva kirjallinen löytö oli Kotipuutarhan julkaisema korttisarja: Siihen kuuluu 5 korttia, joissa jokaisessa on jokin oma opettavainen sarjakuva. Aiheina ovat tomaatin taimikasvatus, pölyttäjiä houkuttavia kasveja, ravintokasvien kumppanuus, perunan kateviljely ja pelargonin pistokaslisäys. Postikortteinakin niitä olisi kiva lähettää jollekulle puutarhanhoitoa harrastavalle ystävälle, mutta minä en raaski luopua yhdestäkään, vaan talletan ne tiukasti omaan puutarhapäiväkirjaani, että voin aina tarvittaessa palata niiden pariin. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja toteutustapa selkeä, havainnollinen ja miellyttävä. Tosi hyvä idea! Lisää näitä Kotipuutarha! Korttien kuvittaja on TristanTrefoil.

Kukkakojuista minut sai pysähtymään perinnepelargonioihin erikoistunut piste. Viimekesäinen tuoksupelargonia ei talvehtinut, joten olen ajatellutkin hankkia uuden. Sitruunantuoksuinen on vanha tuttu ja ehdoton suosikkini, mutta ihastuin lisäksi ruusuntuoksuiseen. Tuoksupelargonioita käytettiin ennen ilmanraikastajina. Kun emäntä näki ikkunasta vieraiden tulevan, hän kävi verannossa ravistelemassa vähän pelargoniaa ja sai aikaan raikkaan ja ihanan tuoksun toivottamaan vieraat tervetulleiksi.

Tuoksupelargoniaa voi käyttää myös kasvimaan laidalla karkottamassa tuholaisia ja ikäviä inisijöitä. Pelargonioita on lukematon määrä erilaisia lajikkeita ja niiden harrastaminen on aivan oma alalajinsa, johon voisi käyttää yhden elämän, ja minä olen saralla aivan amatööri. Harrastelijoille tiedoksi kuitenkin, että mukaani lähtivät tällä kertaa Dr. Westerlund ja Attar of Roses-nimiset kaunokaiset. Ihana tuoksu leijaili ympärilläni koko päivän, kun kuljin kassi kyynärvarrellani ja heiluttelin pelakuitani.

Pukinmäen puutarhan kojulta sorruin hankkimaan vielä muutaman pelargonian pikkuisen pistokkaan. Ihastuin lopulta kirjavalehtisiin lajikkeisiin ja riippapelargoniaan. Tavallisia pelakuita myydään joka marketissa, mutta erikoispelargonioita ei ole saatavilla kaikilla turuilla ja toreilla. Yhdeksästä tarjolla olleesta lajikkeesta valitsin lopulta pitkällisen harkinnan jälkeen Melosilver, Fireworks biocolor ja Francis Palmeter -nimiset kaunislehtiset pikkukaunottaret.

Markkinameininkiä oli tarjolla suurilla myyjillä ja hollannista tulleilla sipuli-, siemen- ja juurakkopisteillä. Yksikin innokas myyjä nousi messupäivän viime hetkillä pöydälle seisomaan harjan kanssa ja huuteli sieltä tarjouksia. Minulla tulivat mieleen entisajan torien helppoheikit, joilla oli toinen toistaan paremmat tarjoukset ja hurjemmat vitsit.

Sorruin minä ostamaan näiltäkin pisteiltä jotain. Tuoksuliljan olen bongannut jo kuvastoista ja miettinyt sen hankkimista niin, että leikkasin sen kuvan ja liimasin päiväkirjaankin. Näin aarrekartta toteutti itseään ja toivottavasti se on eläväisenä jo ensi kesänä talon paraatipuolen ikkunan alla. Tiikerililjan juurakon ostin myös, sillä sen perinteisyys ja idioottivarmuus viehättivät minua.

Riskihankintana sen sijaan pidän daaliaostoksiani, mutta päätinpä kuitenkin kokeilla muutamaan ponpom-tyyppistä. Minusta niissä on jotain hauskaa. En kyllä ole vielä osannut päättää sopivaa paikkaa pihalta enkä ole ollenkaan vakuuttunut omista kyvyistäni daalioiden kasvattajana.

Messujen markkinamaista myyntiä mielenkiintoisempana pidin kuitenkin pienyrittäjien ja yhdistysten kojuja. Heidän tuotteitaan ei ole saatavissa niin helposti kaikkialta. Tällaisia olivat mm. Hyötykasviyhdistys ja Isoäidin kasvit, jotka olivat pakanneet siemenensä kivoihin ruskeisiin pusseihin.

Lopuksi mainittakoon, että saihan messuilta apua myös viher- ja väri-ikävään. Oli mukava hengähtää hetki ja ihailla tulppaanimerta, ruusujen ja tulppaanien värikästä esillepanoa, atsaleoita, narsisseja ja muita kukkaistutusryhmiä. Viehättäviä olivat myös bloggaajien kasvihuoneet. Niistä lähimpänä omaa tyyliäni oli Kukkala. Siitä kasvihuoneesta pilkotti tuttu Lavatarhuri-kirjakin.

Muutaman tunnin sain rattoisasti kulumaan, jalat kipeinä ja tuoksupelargonioilta tuoksuen tulin kotiin ja totesin, että saattaahan tuolla käydä, kun ei ota mitään tavoitetta ja katselee, etsiskelee ja nautiskelee omaan tahtiinsa omien mieltymystensä mukaan.