Keltaista pääsiäistä ja kevään vihreää

Kevät, pääsiäinen, taimityöt, ensimmäiset kevätkukkijat ja pienet kasvun merkit ovat varmasti kaikilla puutarhureilla nyt mielessä. Nyt alkaa olla jo toivoa keväästä ja kesästä, kun lumi on jo täällä etelässä melkein kokonaan kadonnut.

Sisätiloissa taimikasvatus alkaa olla kiihkeimmillään. Minulla tomaatin taimet muuttivat verantoon vähän totutelemaan viileämpään. Laitoin tänäkin vuonna hyviksi havaitut samat lajikkeet. Yellow submarine on ollut kaikkein nopeakasvuisin ja niitä on myös kaikkein eniten. Siemenpussi hajosi kylvövaiheessa, joten päätin sitten kylvää kaikki ja jakaa taimia naapureillekin. Rosellat ja Tigerellat ovat hyvässä vaudissa tulossa perässä. Siinäpä ne tomaattilajikkeet sitten ovatkin.

Paprikoista pääsivät kokeiluun Corno Giallo -nimiset pikku paprikat. Taimet ovat melko pieniä ja hidaskasvuisia, joten en laittanut niitä vielä eteiseen vaan pidän ne lämpimässä olohuoneessa. Jamaican Bell -chili oli sen verran hauska tuttavauus viime kesänä, että sitä otin kasvatukseen myös nyt. Näyttää siltä, ruukkuun talveksi siirretty yksilö ei tainnut sittenkään talvehtia, koska siinä on edelleen vain lehdetön varsi.

Sitruunabasilika ja kreikanmäkimeirami ovat hyvällä alulla. Olen yrittänyt latvoa basilikaa, että tulisi tuuheampi kasvusto, mutta en ole vielä aivan vakuuttunut tuloksesta. Kaupasta ostettu basilika pääsi myös ruukkuun tekemään seuraa itse kylvetyille.

Tänään kylvin samettiruusut. Niitä pitää olla monta eri lajiketta, sillä minulla niitä on joka puolella. Samettikukka jakaa mielipiteitä vahvasti. Toisille se on inhokki, mutta minä rakastan niiden aromikasta tuoksua, sään kestävyyttä, pitkää kukintaa ja värikkyyttä. Uskon myös vakaasti niiden voimaan torjua tuholaisia ja siksi kasvatan niitä aina myös kasvihuoneessakin. Nyt laitoin itämään rohtosamettikukkaa tai toiselta nimeltään samettirakuunaa, kääpiösamettikukkaa (Red Gem, Lemon Gem), ryhmäsamettikukkaa kahta laatua: Spanish Brokade ja Tiger eys sekä vielä viime kesänä itse kerättyä vaniljan vaaleaa isosamettikukkaa, Kilimanjaro White. Jännittävää nähdä itävätkö itse kerätyt siemenet.

Pääsiäistunnelmista vielä sen verran, että olen ihastunut täysin keltaiseen hyasinttiin. Joulunakin hyasintti on lempikukkani. Vaikka tuoksu on sama, siitä ei tule ollenkaan jouluinen tunne, kun väri on eri. Tulppaanit ovat tietenkin myös meillä keltaiset. Dramatiikkaa lisätäkseni laitoin joukkoon tumman liloja tulppaaneja ja yhdistelmä on minusta aivan onnistunut. Ilokseni huomasin tänään, että muutama krookuskin on herännyt ulkona. Nyt alkavat olla käsillä ne hetket, kun joka päivä voi löytää ulkoa jotain uutta.

Taimikasvatus kiihtyy

Taimipöydällä valon alla alkaa olla ahdasta. Tomaatintaimet ovat tehneet kunnon kasvupyrähdyksen ja huutavat päästä isompaan ruukkuun. Tänään koulin Yellow submarinet ja osan Roselloista jo toisen kerran. Osan koulin jo alunperin isompiin astioihin, joten ne pärjäävät vielä vähän aikaa ennen seuraavaa kokoa. Kouliessa leyhähtää välillä ihana tomaatin tuoksu.

• 

• 

• 

• 

Yellow submarinessa on jännittävä erilainen lehti kuin useimmissa tomaateissa, paljon pyöreämpi. Ne eivät näytä ollenkaan tomaatintaimilta. Rosellassa on myös vähän pyöreyttä ja pehmeyttä, vaikka lehdet ovatkin selkeästi liuskaiset niin kuin Tigerellassa. On aina jännittävää seurata, miten eri lajikkeissakin on omat ominaispiirteensä. Nämä luulisi erottavan toisistaan, vaikka nimilaput hukkuisivatkin kevään kuluessa, niin kuin minulle usein käy.

Paprikat ovat terhakoina, mutta niiden kasvu on selvästi hitaampaa kuin tomaattien. Saavat odottaa toista koulimista vielä tovin. Ne pääsivät nyt uuteen hyllyyn, jonka mieheni ystävällisesti rakensi. Mallia otimme Viherpihan 1/2019 numerossa olleesta ohjeesta. Onneksi on kotona tuollainen kätevä apulainen. Uuteen hyllyyn pääsivät myös omien chilien siemenistä kasvatetut taimet. Chili ei selvinnytkään tämän talven yli, mutta onneksi oli siemeniä. Satoa en kyllä uskalla odotella vielä tältä vuodelta, mutta sen näkee sitten.

• 

• 

Samettikukkien kanssa on ollut tänä vuonna vähän pulmia. Samettirakuunat eli rohtosamettikukat itivät hienosti ja olen saanut koulittua niitä jo, vaikka ne ovat edelleen aika onnettoman pieniä. Sen sijaan kääpiö- ja ryhmäsamettikukat eivät meinaa millään itää. En tiedä, mikä mahtaa olla vikana, kosteus, lämpö vai siemenet. Osa siemenistä on viimevuotisia, mutta kyllä niissä päiväystäkin vielä on. Minä olen samettiruusuhullu. Niitä pitää olla vähän joka paikassa hyötytarhassa ja kukkapenkeissä. Ne ovat niin kauniita ja hyödyllisiä.

Rohtosamettikukan rakuunaista makua olemme tänä talvena maistelleet monissa ruuissa, kun onnistuin jopa kuivattamaan sitä vähän viime kesästä. Kukintohan siinä ei ole kovin näyttävä, mutta tuoksu ja maku korvaavat sen. Kääpiösamettikukassa pidän sen pensasmaisesta kasvutavasta ja rehevyydestä. Kukat loistavat kuin pikkuauringot.

Nyt saisi jo vähitellen alkaa lämmetä, että voisi siirtää osan taimista pois olohuoneen lämmöstä verantoon. Tosin sielläkin on ahdasta, sillä pelargoniat odottavat kasvihuoneeseen pääsemistä. Siellä on myös uusi tulokas pasuunakukka, joka puskee lehteä jo kovasti. Sen kanssa pitää vain olla varovainen, ettei kani pääse sen lähelle ja maistamaan sitä.

Hurjaa edistystä

Kevään eteneminen tuntuu tänä vuonna hitaalta ja minusta talvi saisi jo hellittää otettaan. Sisällä taimet kasvavat kuitenkin kohisten ja kohta pitäisi kyllä saada jo verannon tilatkin käyttöön, mutta vielä se on aivan liian kylmä pikkutaimille.

Taas minulle kävi niin, että en merkinnyt tomaattien lajikkeita tarpeeksi hyvin ja niinpä, kun siirtelen taimia astiasta toiseen, ne ovat suloisesti sekaisin enkä muista mikä on mitäkin. Ainakin huomaan, että nyt osa taimista on selkeästi erinäköisiä kuin viime vuonna kasvattamani. Luulen, että tuo kaikkein suurin ja tarmokkaimmin pituutta kasvava on Frilandstomat, Rosendahlin puutarhasta ja tuo vaaleampi hieman sileälehtisempi on Supersweet. Tuota, jolla on kaikkein liuskaisimmat lehdet veikkan Tigerellaksi. No, onpahan jännitettävää kesällä, kun tomaatit alkavat kypsyä.

Osan taimista siirsin jo vähän viileämpään, keittiöön vanhnaan vaakakaappiin. Lisävalon kyllä vielä asensin, koska muuten tulee aivan liian honteloita taimia. Malabarinpinaatit ovat myös lähteneet hyvään kasvun alkuun, vaikka niissä ei olekaan monta lehteä vielä. Aluksi ne kasvavatkin melko hitaasti. Munakoison lehdet ovat kivan pyöreät ja on kiinnostavaa nähdä, miten niiden kasvu tästä etenee.

Uusi kokeilu, hyasinttipapu, iti melko nopeasti ja kasvatti melkein heti sirkkalehtien päälle isohkot ensimmäiset lehdet. Hämmästyttävää, että siemenpussissa suositellaan aloittamaan esikasvatus helmi-maaliskuussa. Onkohan kasvun eteneminen sitten kovin hidasta vai saanko aikaan viidakon ennen kevättä. Nelson garden kuvailee hyasinttipapua kiehtovaksi köynnöskasviksi ja erinomaiseksi säleikkökasviksi. Siinä on roosalilanväriset, tuoksuvat ja koristeelliset kukat ja purppuranväriet palot, jotka voi syödä keitettyinä. Ajattelin kasvattaa hyasinttipavun seuraksi ruusupapua itse keräämistäni siemenistä. Niitä en kyllä vielä kylvä vähään aikaan.

Kääpiösamettikukan alut ovat niin minimaalisia vielä, ettei niistä saa minkäänlaista kelvollista kuvaakaan vielä otettua. Tuntuu aivan uskomattomalta, että niistä edes mitään voi kasvaakaan, kun ovat niin pieniä ja surkeita. En muistanutkaan, että ne ovat niin onnettomia aluksi.

Kävin tänään Helsingissä Alku ja juuri puodissa, kun minulla ollut jo kauan mielessä, että haluaisin käydä tutustumassa puotiin ihan livenä. Puoti oli pikkuruinen, mutta niin ihana. Olin niin tohkeissani, etten muistanut edes kuvia ottaa. Sieltä löysin rohtosamettikukan eli samettirakuunan siemeniä. Missään muualla en ole niitä nähnyt. Minulla oli niitä viime kesänäkin, mutta mitään suurmenestystä en niiden kanssa saavuttanut. Tykkään niistä kuitenkin tosi paljon, koska se rakuunan tuoksu ja maku on niin hurmaava. Esikasvatuskin on ollut minusta melko vaikeaa, mutta en luovuta vielä. Lisäksi ostin kokeiluun venäjänrakuunaa, joka on monivuotinen mausteyrtti. Molempia yrttejä voi ostaa myös Hyötykasviyhdistyksen verkkokaupasta. 

Ostin minä vielä muutakin: muun muassa Pompom -daalian ja tiikerililjan mukuloita, uuden lisävalon taimille, linnunpöntön, koristeruukun ja kukkien siemeniä. Ihanaa!

 

 

Viikonlopun huveista

Varmaan moni meistä odottaa viikonloppua kuka mistäkin syystä. Minä odotan sitä, että on aikaa puuhastella päivänvalossa taimien kanssa. Usein aloitan joko sunnuntai- tai lauantaiaamun laittamalla YouTubesta soimaan loistavia suomalaisia naisartisteja ja otan esille taimikasvatusvälineet. Sitten aloitan koulimisen ja kylvämisen ja laulan taimille varsinkin, jos olen yksin kotona.

Tänään musiikista saivat kanssani nauttia pikkuruiset tomaatin taimet, jotka päätin siirtää omiin yksiöihinsä. Vähän myöhemmin itäneet Tiny Timit jätin vielä koulimatta.  Olisi ehkä pitänyt vielä odottaa, mutta olen aina niin malttamaton. Toivotaan, että onnistuin olemaan tarpeeksi hellävarainen, jotta hennot juuret ja varret säilyivät ehjinä.

Munakoisot ja Snacked Purple -paprikat ovat jo melko mukavasti päässet alkuun kasvussa ja niistä alkaa jo hahmottua omaleimaisuutta. Munakoiso onkin minulle uusi tuttavuus, joten sen kehittymistä on jännittävää seurata. Muista paprikalajikkeista hitaasti itivät New Ace -lajikkeen siemenet ja luulin jo että eivät idä ollenkaan. Siksi ostinkin jo uusia siemeniä, mutta ne  eivät ole vielä itäneet.

Nyt on siis tulossa monta sorttia tomaattia ja paprikaa. Lupailin niistä jo muutamia työkaverillekin, sillä luulenpa, että en saa niitä kaikkia taimia mihinkään mahtumaan. Jotenkin tuntuu aina, että pitää laittaa vähän särkymävaraa, sitä varalta että kaikki eivät selviä kesään asti.

Tänään kylvin ensimmäiset kääpiösamettikukat. Rohtosamettikukan siemeniä minulle ei ollutkaan jäänyt, joten niitä pitää yrittää metsästää jostakin. Ihan joka paikasta en ole niitä löytänyt. Nyt vain siis taas odottamaan.

Istutus-, kylvö- ja koulintasession jälkeen voi istahtaa sohvalle käsityön kanssa ja katsoa Yle Areenasta pari jaksoa Strömsön puutarhaa. Näiden rauhallisten puuhaushetkien takia minä odotan viikonloppua.

 

P niin kuin paprika

Viikon kirjain on ilmiselvästi P. Tänään puuhasin nimittäin p-kirjaimella alkavien asioiden kanssa. Ensin vuorossa olivat pelargoniat, jotka saivat uudet mullat. Yllättävän monta olenkin saanut tänä vuonna talvehtimaan ja ne ovat jo tarmokkaasti  työntämässä uutta alkua. Kaikkina vuosina en ole vaihtanut edes multiakaan, mutta nyt päätin olla tarmokas ja antaa uutta potkua kasvuun. Ihana sitruunan ja ruusuntuoksu levisi huoneeseen ravistellessani tuoksupelargonioita.

Seuraavaksi vuorossa olivat paprikat. Viime vuodelta jääneet New Ace -lajikkeen siemenet eivät näytä itämisen merkkejä, joten kipaisin siemenkauppaan ja hankin vähän lisää paprikan siemeniä. Mukaan lähtivät Californian Wonder ja Hamik -nimiset. Californian wonderista sanotaan, että se on tunnettu ja maukas punainen lajike. Tosin vihreänä tuottaa runsaamman sadon, mutta punaiset ovat makeampia. Viime kesänä poimin paprikoita vihreinä ja käytin niitä erityisesti ruuanlaitossa ja ne toimivat mainiosti vihreinäkin.  

Hamikista kerrotaan siemenpussissa, että se on maukas pikkupaprika, jossa tekee pienet oranssit hedelmät.

Nyt minulla on siis tulossa kolmenlaisia paprikoita, kun noin pari viikkoa sitten kylvetyt Snacked purplet ovat jo nousseet pintaan pikkuruisine sirkkalehtineen.  Pussissa olleista neljästä siemenestä näyttää itäneen tähän mennessä kolme.

Näiden lisäksi yllättävän nopeasti minusta itivät munakoisot ja malabarinpinaatit, jotka vaikuttavat erityisen terhakkailta. Melkein tekisi jo mieli koulia ne, mutta ehkä maltan vielä hetken, sillä kaikissa ohjeissa kehotetaan koulimaan vasta sitten kun sirkkalehtien lisäksi on muutama varsinainen lehtikin ilmaantunut. Vielä ei näy muita kuin sirkkalehtiä. Olohuoneen ikkuna, pienoiskasvihuone, lisävalo ja lämpömatto ovat siis toimineet oikein hyvin.

Kylvin tomaatin siemenet vajaa viikko sitten ja niistäkin Supersweet, Tiny Tim ja Frilandstomat ovat jo nousseet pintaan. Tosin ne ovat vielä niin pieniä ja hentoisia, että on vaikea uskoa, että niistä oikeasti vielä tulee kunnollisia tomaatin taimia ja vieläpä satoatuottavia tomaatteja, mutta aika näyttää ja kasvun ihme on todellakin ihme.

Kevään ihastuttava yllätys on myöhäinen amaryllis, joka ehti kukkimaan vasta nyt.

Vappukylvöjä ja taimiviidakkoa

Vappupäivän huumassa ja lämmössä intouduin jo kylvöpuuhiin. Laitoin pari lavoista kuntoon ja kaivoin siemenet esiin. Hankin tänä vuonna hyötykasviyhdistykseltä porkkanat ja retiisit kylvönauhoissa. Ihastuin näihin, koska olen aina ollut huono harventamaan porkkanoita ja siksi satoni on ollut tähän saakka tosi vaatimatonta. Hyötykasviyhdistyksellä on myynnissä monenlaista porkkanansiementä ja tässä kylvönauhassa on erilaisia porkkanoita. Siksikin tämä Kylvönauha porkkanamix kiinnosti. Esittelytekstissä kerrotaan näin:

Siemenet nauhassa, joka hajoaa maassa. Ei tarvitse paljon harvennusta, mutta pidettävä hyvää huolta kastelusta. Kuivassa maassa siemenet eivät idä. Hyviä kasvatuskokemuksia. Sisältää lajikkeet ’Early Nantes 5′, ’Amsterdam Forcing 3′ ja ’St. Valery’.

Samalla tavalla kylvönauhassa hankin myös retiisit. Lajikkeeksi valitsin ’FRENCH BREAKFAST’in, joka on siemenluettelon tietojen mukaan  tunnettu retiisilajike vuodelta 1878, ovaalinmuotoinen: yläosa kuoresta punainen, alaosa valkoinen. Aiemmin minulla ei olekaan ollut tätä lajiketta, joten odotan innokkaana niiden kasvua myös siksi, että kuvauksessa luvataan, että maku on pikantti ja monen suosikki.

Asettelin siis kylvönauhat sievästi riviin lavaan. Kastelin kylvöuran hyvin ja kastelin vielä nauhankin hyvin, sillä kuivuudesta varoitettiin erityisesti. Olen muutaman kerran yrittänyt kastella kylvön jälkeenkin harsokankaan läpi, mutta nyt kyllä hirvittää, miten mahtaa käydä, kun on ollut näin jäätävän kylmää ja tuulista.

Lisäsin väleihin vielä vähän salaattia ja rukolaa ja reunoille kylvin kehäkukkaa ja krassia tuholaiskarkotteiksi ja koristeeksi. Toiseen lavaan kylvin retiisin lisäksi punahierakkaa eli viininsuolaheinää, pinaattia, kähäräpersiljaa ja sinnekin vähän rukolaa.  Peittelin kylvökset huolellisesti harsolla ja laitoin vielä lisäksi toiseen lavaan muoviseinäkkeet paikoilleen. En ole uskaltanut kurkata ollenkaan harson alle vielä ja nyt kyllä jännittää armottomasti.

Grillimökin seinustalle kylvin kurkkuyrtin ja omien krassien siemeniä siinä toivossa, että ne koristaisivat muuten rumahkoa nurkkausta ensi kesänä, jos se sieltä joskus suvaitsisi saapua. Siihenkin virittelin harsoa suojaksi, mutta nyt vähän epäilyttää kylvön onnistuminen, kun lämpimät säät tuntuvat vain viipyvän ja viipyvän.

Sisällä talossa taimiviidakko senkun sakenee. Uusimmat tulokkaat ovat jo niin suuria, että pitää varmaan pian keksiä niille jotain ennen kuin ne valloittavat kokonaan huoneet. Tomaateissa on pientä kukinnon alkua ja paprikoissa jotain ihmeellisiä möykkyjä. Uskomatonta siis, että nyt olen saanut paprikoihin pienet alut jo sisällä kasvamaan, kun viime vuonna näin ensimmäiset tällaiset alut vasta elokuussa. Ruusupapu ja ananaskirsikka kurottelevat taivaita ja kesäkurpitsan lehdet ovat paksut kuin olisivat pahvia.

Ensi viikonlopuksi on kai luvattu jo hieman lämpimämpää. Silloin pitäisi taas yrittää edistää kasvihuonetta, jotta pääsisin joskus eroon viidakosta verannossa, keittiössä ja olohuoneessa.

Taimikasvatus loppusuoralla

Takatalvesta piittaamatta taimikasvatus alkaa lähestyä viimeistä kaarretta ja loppusuoraa.  Hyötykasviyhdistyksen jäsenkirjeestä innostuneena päätin tänään vielä laittaa esikasvatukseen kesäkurpitsat ja ruusupavut, aivan kirjeen ohjeen mukaisesti. Kirjeessä nimittäin sanotaan näin:

Vielä ehtii taimikasvattaa
Muutaman viikon esikasvatus riittää muun muassa salkopavulle ja ruusupavulle, tuoksuherneelle, kurpitsoille, avomaankurkulle, koristekrassille ja rapealle keräsalaatille.

Tuoksuherneen kylvin jo sunnuntaina ja krassit jätän vielä hetkeksi odottamaan. Sitten minun esikasvatukseni alkavat olla siinä.  Tuoksuherneen väriksi valitsin tänä vuonna sinivioletin. Ajattelin nimittäin laittaa sen Presidenttini seuraksi ja voisi olla jännittävää, kun värisävy on samankaltainen, mutta kukan muoto on aivan erilainen. Mainittujen kasvien lisäksi kylvin tänään vielä kosmoskukkaa uudelleen, sillä aiempi kylvö ei oikein onnistunut. Niistä nimittäin taisi itää ja jäädä henkiin vain kaksi tainta. Kosmoskukan väriksi valitsin taas vaalean kermanvärisen. Kosmoskukka on minulle aivan uusi tuttavuus, joten sen kasvattamisessa riittää jännitystä.

Aloitin taimikasvatuksen jo helmikuussa paprikalla, lehti- ja yrttisellerillä, purjolla ja malabarinpinaatilla. Nämä taimet ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa ja oikeastaan lähes valmiita jo kasvupaikalle, jos vain olisi lämpöä tarpeeksi tai kasvihuone valmiina. Olen yllättynyt siitä, että tomaatin taimettaminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin. En nimittäin ollut aiemmin kokeillutkaan tomaatin kasvatusta siemenestä asti. Ainakin nämä Tiny Tim -lajikkeen yksilöt ovat olleet tosi terhakoita kasvamaan.

Kääpiösamettikukatkin ovat jonkinmoisia, mutta melko pieniä edelleen. Rohtosamettikukat tuntuvat kasvavan tosi hitaasti, vaikka olen varonut kylmettämästä niitä liian aikaisin. Luulen, että viime vuonna taimien kasvu pysähtyi kokonaan juuri sen vuoksi, että vein ne liian aikaisin viileään verantoon. En ole edelleenkään täysin vakuuttunut siitä, saanko nauttia rohtosamettikukastani rakuunan tuoksua ja makua, niin kitsaasti kasvu etenee edelleen. Moni taimi kuukahti myös koulimisvaiheessa. Ryhmäsamettikukat sen sijaan ovat oikein hyvin lähteneet kasvuvauhtiin, vaikka kylvin ne noin kuukautta myöhemmin.

Viime keväästä viisastuneena olen pitänyt huolta lämpötiloista ja siksi minulla on taimilleni kolme huonetta: idätys- eli vauvahuone olohuoneessa lämpömattoineen ja valoineen, lastenhuone keittiössä, jossa myös lämpömattoa ja valoa tarjolla osalle ja nuorisojaos verannossa, jossa vain luonnonvaloa.  Takatalvi nyt kyllä jarruttaa, kun on ollut niin kylmää, että yhtään en ole vielä taimia edes ulkoiluttanut enkä aloittanut karaisemista. Juuri ja juuri olen uskaltanut viedä isoimpia taimia verantoon ja sinnekin on pitänyt yöksi välillä lisätä lämpöä. Kasvihuone on vielä vaiheessa, joten sitäkään ei voi hyödyntää.

Puhetta purjosta

Tällä hetkellä esikasvattamistani taimista ja ylipäätään kokeilemistani kasveista vaativimmaksi taidetaan luokitella purjo. Kokeilin sitä jo viime kesänä. Aloitin silloinkin esikasvatuksen aikaisin niin kuin nytkin, mutta taimet olivat kesän alussa vielä tosi pieniä, sillä olin luultavasti pitänyt niitä liian aikaisin liian viileässä. En myöskään lannoittanut taimia. Kaikesta huolimatta muutama purjon taimi säilyi hengissä koko kesän ja kasvoi jopa pikkuisen paksuuttakin.

Minä en ole mikään sipulin ystävä, mutta purjo on ihan jees ja jossain tilanteissa aivan oivallinen minunkin mielestäni. Oikeastaan innostuin kasvattamaan sitä osittain siksi, että se mainitaan mm. porkkanan hyväksi kumppanuuskasviksi ja myös tomaatin kanssa se tulisi hyvin juttuun, mikä yllätti minua jotenkin. Uskalsin tarttua haasteeseen, vaikka kaikissa oppaissa mainittiin  purjon vaativuus.

Kesällä laitoin juurille ruohokatetta ja  yritin muistaa lannoittamisen muutenkin. Kasvilavan yhdessä nurkassa minulla oli siis pikkuruinen purjoviljelmä ja samaan lavaan kylvin myös porkkanoita. Satoa korjasin lokakuussa molemmista, mutta se oli lähinnä säälittävän huvittavaa. Molemmissa maku oli kyllä kohdallaan, mutta koko ja määrä oli hyvin vaatimaton. Porkkanankasvatuksen kompastuskivi lienee minulla harventaminen.

En ajatellut silti luovuttaa vielä tänäkään vuonna kummankaan suhteen. Olen aloittanut purjon esikasvatuksen taas hyvissä ajoin ja nyt minulla on jo ohuenohuita pikkupurjon taimia. Viime viikolla koulin osan puroista omiin pikkuruukkuihinsa. Olisi pitänyt aikaisemmin älytä käydä lukemassa Marttojen sivuilta hyvät vinkit purjon esikasvatukseen, mutta onneksi vieläkin ehdin ottaa käyttöön sieltä muutaman. Siellä nimittäin suositellaan taimikasvatukseen  wc- paperirullan hylsyjä, jotka laitetaan vieri viereen matalareunaiseen astiaan tai tarjottimelle.

Lisäksi Martat suosittelevat lannoittamista kerran viikossa ja latvomista, kun taimissa on 2-3 kasvulehteä. Latva siis nipistetään poikki kuukauden kasvuajan jälkeen. Latvominen vahvistaa juuristoa ja taimista tulee tanakoita. Tämä latvominen minun täytyy kyllä nyt varmaan harjoitella. Olen ollut vähän arkajalka latvomisessa: tuntuu niin julmalta katkaista juuri alkuun päässyt kasvu ja pelkoni on, että siihen se sitten jääkin ja kuolee koko alku.

Jatkohoito- ja säilöntäohjeetkin  vaikuttavat niin marttamaisen perusteellisilta,  että tälle sivulle pitää kyllä palata istutus-, kasvatus- ja sadonkorjuuvaiheessa vielä uudestaan. Katsotaan sitten, näkyvätkö opit sadonkorjuuvaiheessa.

Lähde: Martat. Puutarha. Purjo. http://www.martat.fi/puutarha/hyotykasvit/sipulit-vuoden-2015-nimikkovihannes/purjo/

Keväisiä herkkuja

Kuka muistaa Aku Ankan toivesarjoista sen, jossa kerrotaan ensimmäisestä kevätpäivästä? Tänä viikonloppuna on täällä etelässä ollut jo vähän kevättä ilmassa. Minua se ei silti saanut kaivamaan esiin onkia tai puutarhatyökalujakaan vielä, mutta tietty kevään henkäys tuntui ulkona. Aurinko oli sulattanut lumesta pihalle ison lätäkön ja seinänvierustan maksaruohot kurottelevat jo valoa kohti.

Paprikan ja tomaatin taimet kasvavat hurjaa vauhtia minikasvihuoneessa.  Koulin paprikat jo isompiin turveruukkuihin vahvistumaan.  Malabarinpinaatit näyttivät myös jo mielivän väljempiin oloihin. Seuraavana koulintavuorossa ovat tomaatit ja pikkuruiset hajakylvetyt rohto- ja kääpiösamettikukat. Multa vain pääsi loppumaan, joten ne saavat odottaa ensi viikkoon.

Versokasvatuksen ensimmäiset auringonkukat ovat valmiita syötäviksi.  Oikein makoisilta maistuivat minusta ja mitä ilmeisimmin myös kanista,  sillä niin nopeasti katosivat pupun poskeen. Jotenkin minua silti huvitti tämä kanin ruuan kasvattaminen, sillä versojen kasvattamiseen meni noin kolmisen viikkoa ja niiden syömiseen kolme minuuttia. Nyt on tulossa uusi satsi herneenversoja ja auringonkukkia.

Toinen ehdoton kanin herkku on verannalla oleva iso pelargonia. Paljeoven narahdusta seuraa pikkutassujen töminä ja saman tien ollaan taas kurkottelemassa tuoretta oksaa. Ipanasta on tullut aika taitava kurottelija.

Oma itsensä jo pienestä pitäen

Onpa jännittävää taas seurata pikkutaimien ensi askelia. Jo ensimmäisestä vihreän pilkahduksesta näkee, että jokaisella lajilla on omat ominaispiirteensä. Vihreää on monta eri sävyä ja sirkkalehden jälkeen kasvavista lehdissä näkyy jo selvästi, kuka on kuka. Ainakin joissakin kasveissa. Iltaisin ja aamulla tuijottelen ja ihailen pikkuruisissa taimikaunokaisia ja yritän arvailla, miten saisin niiden olon tuntumaan oikein mukavalta.

Viime keväästä viisastuneena olen hellinyt pikkutaimia lämmöllä ja valolla. Laitoin tomaatin ja paprikan taimet minikasvihuoneeseen ja sen alle lämpömaton ja ylle kasvivalon. Kylläpä ovatkin viihtyneet hyvin ja kasvavat ihan silmissä.

Tomaatit ovat parhaimmillaan kasvattamassa jo viidettä lehteä. Varret ovat tanakat ja pehmoisen nukan peittämät. Lehden vihreä on tummaa ja syvää ja liuskeinen muoto on selvästi näkyvissä, vaikka lehti onkin vielä aivan minikokoinen. Vieressä kasvaa hujottaa paprikaa. Vihreän sävy on heleämpi ja lehden muoto selkeä ja ja sileä,  mitään nukkaisuutta ei näy varressa eikä lehdessä. Tällä hetkellä paprikat taitavat johtaa korkeuskisaa.

Malabarinpinaatin taimen erottaa punaisesta varresta ja jämäkän paksusta, tummanvihreästä lehdestä. Pinaatti näyttää kasvavan melko maltilla, sillä taimissa on vasta sirkkalehdet, tosin ne ovat melko suuret. Yhdessä yksilössä taitaa näkyä pikkuinen piikki sirkkalehden välissä. Sieltä ne lehdet ilmestyvät pikkuhiljaa.

 

Kaikkein hentoisimmat alut ovat lehtisellerissä. Piti olla tosi varovainen, kun siirteli niitä jo vähän tilavammin kasvamaan omiin pikkuturveruukkuihinsa. Joissakin näkyy jo kolmatta ja neljättä lehteä ja terhakkaasti ne kurottelevat valoa kohti. Toivottavasti ne eivät järkyttyneet liikaa eilisestä siirto-operaatiosta.

Pikkuisen epävarma olen eräistä tulokkaista,  sillä nimilappujen kulkeminen mukana ei aina tahdo onnistua. Luulen kuitenkin, että pikkuruiset alut ovat ananaskirsikoita, sillä ne vaikuttavat aivan uusilta tuttavuuksista minulle. Niitä en nimittäin ole koskaan aiemmin kokeillutkaan kasvattaa.

Maaliskuu on pääsemässä vauhtiin ja nyt pitäisi tutkia, mitä uutta kylväisi. Hirvittää vain se, mihin saan kaikki mahtumaan niin kauan kuin verannossa on liian kylmä. Mutta kyllä sitä aina jotakin keksitään.