Pasuunakukkien lumoissa

Pasuunakukkien lumoissa

Olen saanut nauttia huumaavista tuoksuista pihalla ja sisällä viime aikoina. Pasuunakukka oli avannut torvensa ammolleen juuri sillä aikaa, kun poikkesimme pikku retkelle merellä. Nuppujen kehittymistä ja kasvamista olin seurannut jo monta viikkoa. Aluksi ne erottuivat pienen pieninä noin puolen sentin mittaisina ja kasvoivat vähitellen, kunnes jo mietin, kuinka pitkiksi ne oikein kasvavatkaan. Sitten nupusta alkoi työntyä kukan alkua ja lopulta kukka tuli esiin ja aukesi kaikessa komeudessaan. Lisänä kuin pisteenä iin päällä tulee tuoksu: paksu, patfyyminene ja huumaavan voimakas. Hyvää kannatti odottaa!

Sain kaksi pasuunakukan juurakkoa mieheni autokauppiaskaverilta. Hän sattui käväisemään meillä taimikasvatusaikaan, kun minulla oli joka paikka täynnä taimia ja pelargoniat verannossa heräilivät. Hän tuumasi, että tännepä hänen täytyykin tuoda pasuunakukkia, joita kuulemma talvettaa autotallissaan. Toinen oli istutettu vanhaan kastelukannuun ja toinen isoon altakasteluruukkuun. Ruukuissa töröttivät vain kuivannäköiset kepit, joissa ei ollut mitään elonmerkkejä. Ajattelin, että näinköhän onnistun niitä hoitamaan ja saamaan niihin jotain elämää.

Kevät eteni ja kepit alkoivat puskea lehteä ja kasvaa verannon valossa. Alkukesästä vaihdoin kastelukannun ruukkuun ja lisäsin uutta multaa. Aluksi pidin kukkia kasvihuoneessa ja siellä ne saivat vauhtia kasvuun. Toisesta kasvoi pian toista metriä korkea puu ja toin sen ulos seinustalle, johon paistaa aurinko aamupäivällä ja illalla. Toinen jäi vähän pidemmäksi aikaa kasvihuoneeseen ja kasvoi tiheäksi pensaaksi. Se vei jo niin paljon tilaa kasvarin nurkassa, että päätin siirtää sen grillimökin terassille ennen kuin se on niin suuri, ettei sitä pysty siirtämään.

Kastelukannussa alkunsa saanut pasuuna piti tukea seinään, ettei se katkea tuulessa. Toista suojaa vanha omenapuu ja grillimökki. Kastelukannupasuuna alkoi tehdä nuppuja ensin. Toinen vain kasvaa ja levenee entisestään. Olen yrittänyt vakoilla, josko siinä olisi nupun alkuja ja voi olla, että lannoittaminen ja juttelu alkaa tuottaa tulosta. Vähän näyttäisi siltä, että kun oikein pinnistää voi nähdä nupun alut.

Olen kyllä ollut todella vaikuttunut kukkien koosta, tuoksusta ja upeudesta. Laitoin facebookiin päivityksenä kutsun tulla ihmettelemään ja muutama naapuri kävikin katsomassa ja ihastelemassa kukkaa. Minulla ei ollut tiedossa, minkä väriset kukat ovat. Aluksi ne näyttivät aivan valkoisilla, mutta sitten kukan reunaan ilmestyi häivähdys vaaleanpunaista, joka ehkä tummeni vähitellen.

Kukat näyttävät kestävän noin viikon. Nyt ne alkavat nahistua vähitellen. Elän kuitenkin toivossa, että kukkia on tulossa vielä lisää ja että toinenkin pasuuna alkaa kehittää nuppuja. Vielä on kesää jäljellä ja kauniita lämpimiä päiviä edessä. Niistä pasuunat tykkäävät.

Bonuksena huumaavaa tuoksua alkoi tuntua myös sisällä ja kas kummaa: myös posliinikukka kukkii ja tuoksuu.

Huumaavaa tuoksua öisin keittiössä

Kun nälkä yllättää yöllä tai myöhään illalla, keittiössä odottaa yllätys: huumaava tuoksu täyttää koko keittiön. Isoposliinikukka (Hoya carnosa) kukkii taas! En edes muistanut tarkistaa, onko kukkia tullut lisää sen aikaisemman yhden jälkeen, mutta tuoksusta tiesin, että on. Kukka on mielenkiintoinen myös  juuri siksi, että se tuoksuu nimenomaan illalla ja yöllä. Tuoksu on hunajaisen makea ja kukkakin tihkuu mesipisaroita. Puutarha.net-sivustolla kukinto kuvataan seuraavasti:

Hohtavan vahamaiset kukat ovat vaaleanpunertavia, viisiteräisiä ja niissä on punainen lisäteriökiehkura. Ne muodostavat sarjamaisen, 12-15 kukan kukinnon. Kukat erittävät lämpimällä säällä makeita mesipisaroita.

20180716_105940

Minun posliinikukkani on jo melko iso ja vanha, noin 30 vuotta. Sain pistokkaan äidiltä, kun muutin pois kotoa.  Myöhemmin emokasvi kuoli äidiltä ja annoin hänelle pistokkaan omasta kasvistani. Posliinikukka on kulkenut mukanani monet muutot ja viihtynyt vaihtelevasti eri asunnoissa. Muutoista se aina vähän suuttuu ja mököttää eikä välttämättä kuki muuttovuonna.

Yhdessä muutossa pakkasin sen pahvilaatikkoon ja kiersin pitkät rönsyt kiemuralle laatikon päälle. Veljeni kanssa säälimme kovasti kukkaraukkaa ja yritimme saada sen nopeasti taas takaisin ikkunalle. Mies rakensi kukalle verkon, johon se voi kiemurtaa itsensä. Se ikkuna olikin tosi valoisa ja silloin portaikossa tuoksui.

Myöskään muista muutoksista se ei pidä. Multaa ja ruukkua ei kannata vaihtaa kuin tosi harvoin. Minä olen vaihtanut ruukun muistaakseni kolme kertaa koko aikana eli noin kymmenen vuoden välein. Ruukku saa olla melko pieni eikä haittaa, vaikka kastelu välillä unohtuisikin.  Ikkunaa, jossa se on, en voi pestä hetikään joka vuosi kuin päällisin puolin, sillä en raaski siirrellä kukkaa, kun siitäkään se ei tykkää.

Aluksi luulin, ettei se kukikaan koskaan. Meni nimittäin tosi pitkään ennen kuin näin siinä ensimmäiset kukat. Posliinikukasta kerrotaankin eri lähteissä, että kukkiakseen se tarvitsee valoisan paikan. Luulen, että joissakin asunnoissa se on yksinkertaisesti ollut liian pimeässä. Se kasvatti  kyllä tummanvihreitä, nahkeita ja kiiltäviä lehtiä, joissa siellä täällä näkyy valkoisia pisteitä ensin kasvattamaansa ohueen varteen.

20180716_105912

Yhtenä kesän huomasin kesälomalta palattuani, että paavalinkukkiin  ikkunalaudalle oli pudonnut kuihtuneita kukintojen jäänteitä. Siitä arvelin, että nyt posliinikukka on vihdoin alkanut kukkia ja löytänyt viihtyisän paikan itselleen. Monena kesänä olin aina poissa juuri silloin kun kukat avautuivat ja löysin palattuani vain todisteet ikkunalaudalta.

Nyt se on kotiutunut nykyiseen kotiimme, kun saamme taas nauttia sen kauniista posliinimaisista ja tuoksuvista kukista. Nyt siinä on kaksi kukkaa samaan aikaan. Yksi on jo kukkinut ja muutama näyttää olevan vielä nupulla. Posliinikukka on kuin perheenjäsen,  niin pitkän matkan se on kulkenut minun kanssani.

20180716_110004

Babylonian riippuvat puutarhat

ja muita riippuvia ihmeitä

Tässä taannoin valittelin, että verannossa alkaa olla ahdasta ja mietiskelin yhden laulun sanoja mukaillen ”kuinka paljon mahtuu taimia pieneen verantoon”. Nyt keksin ratkaisun ongelmaan ainakin vähäksi aikaa: Babylonian riippuvat puutarhat. Otetaan siis myös

ilma20160421_185811.jpgtila käyttöön ja laitetaan taimilaatikot roikkumaan verhotangosta. Siinä saavat taimet  hyvin valoa eivätkä vie hyllytilaa. Onneksi on kotona näppärä puuhapete, joka aina auttaa toteuttamaan nämä älyvapaat ideat. Kovin hirveän esteettinen ratkaisuni ei ole, mutta oikein toimiva! Siispä vain lisää siemeniä itämään, kun taas on tilaa.

Babylonian riippuvat puutarhat rupesivat vaivaamaan niin paljon, että piti googlettaa, mitä ne oikein olivatkaan. Ne olivat siis yksi maailman seitsemästä ihmeestä, joiden olemassaolosta ei ilmeisesti ole täysin varmaa tietoa. Ylen uutisten (6.5.2013) mukaan ne eivät ehkä sijainneetkaan Babyloniassa vaan Niinivessä. Oli miten oli, ne ovat varmasti olleet vaikuttava ilmestys kuivalla erämaaseudulla. Niiden elossa pitämiseen on tarvittu myös massiivinen kastelujärjestelmä. Omat riippuvat viritelmäni eivät vedä vertoja näille, mutta mielleyhtymän saivat kuitenkin aikaan ja sen, että otinpa asioista selvää. Kaikkea tämä harrastus voikin saada aikaan.

Samalla voin kertoa muistakin riippuvista ihmeistäni kotona. Joulu- tai pääsiäiskaktukseni ovat aivan sekaisin vuodenaikojen tai juhlapäivien suhteen, sillä ne ovat päättäneet yksissä tuumin kukkia kaikki juuri nyt kevään korvalla. Tosin pääsiäinen on niin liikkuvainen juhla, että olisihan se voinut olla vasta nytkin. Olen aina tykännyt näistä kaktuksista, koska ne ovat niin kiitollisia hoitaa ja kukkivatkin, kun pitää ne ulkona kesän ajan. Yleensä ne ovat alkaneet kukkia jo melko pian syksyllä sisälle tuomisen jälkeen ja tänä vuonna ehdinkin jo ajatella, että eivätkö kuki ollenkaan.

Toinen rakas amppelikukkani on posliinikukka, jonka sain äidiltä, kun muutin pois kotoa eli se on ollut minulla jo kohta 20 vuotta. Äidillä se ei kukkinut kovin usein enkä minäkään saanut sitä kukkimaan kuin vasta vuosien perästä monen muuton jälkeen, kun se sai mieleisen kasvupaikan ja yhtäkkiä alkoikin kukkia. Minusta kukkiminen oli aina hyvä merkki ja uskoin, että jotain hyvää varmasti tapahtuu, kun posliinikukkakin kukkii. Usein huomasin sen kukkineen poissaollessani, kun löysin pudonneet kukat palattuani kesälomalta. Viime vuosina se on kukkinut ahkerasti monena peräkkäisenä kesänä. Upean mettätihkuvan kukan lisäksi hienoa on voimakas tuoksu, joka on erityisen huumaava öisin.

Äidiltä pääsi emokukka kuolemaan, mutta onneksi minulla oli elossa. Vein siis pistokkaan äidillekin.

Lähde: http://img.yle.fi/uutiset/ulkomaat/article5280322.ece/ALTERNATES/w960/babylonia%20babylon%20riippuvat%20puutarhat

<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/14864231/?claim=t3nm4uqy4hu”>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>