Moporetkellä Loviisassa

Ajoitimme moporetkemme Loviisaan Ruusuja ja puutarhoja -tapahtumapäivälle. Mopolla retkeily on siitä kivaa, että siinä ehtii nähdä ja haistaa maisemaa aivan eri tavalla kuin autolla matkustaessa. Tienvarren päivänkakkarat ja kissankellotkin ehtii havaitsemaan varsin hienosti mopon vauhdissa. Valitsimme reitin, joka vei Järvenpäästä Loviisaan osittain aivan pikkuisia hiekkateitä. Mopolla on myös helppo pysähtyä kuvaamaan, jos näkee jotain kuvauksellista. Minusta rypsipellot ovat aina sellaisia.

Loviisassa meillä on aina tietyt paikat, joissa pitää käydä pyörähtämässä. Yksi on Laivasilta ja siellä perinnevenelaituri. Meilläkin on nimittäin vene, jonka esikuva on löytynyt tästä nimenomaisesta laiturista. Toinen paikka on Laivasillan ravintola, Cafe Saltbodan, jossa olemme jo useamman kerran nauttineet kalaherkuista. Vielä pitää poiketa Karamaloossa, vaikkei mitään ostaisikaan, siellä on ihana nauttia väriloistosta. Tänä vuonna ihastuin koreihin, joita oli kauniissa rivissä kadulla kaupan edessä. Kulkuvälineistämme johtuen kori ei kuitenkaan lähtenyt mukaamme tällä kertaa.

Puutarhoista valitsin vierailukohteiksi Villa Aaltosen ja Kuninkaanlammen. Villa Aaltonen ei tällä kertaa sykähdyttänyt mitenkään erityisesti, mutta aina iki-ihanaa mehiläistaloa voi käydä kurkkaamassa. Sen sijaan Kuninkaanlampi yllätti iloisesti. En muistanutkaan, kuinka ihana se on. Ensin piti tietenkin juoda kahvit. Ruusupäivän teemaan sopivasti kahvi tarjoiltiin ruusukupeista ja kahvin kanssa valitsimme ruusuisen ihanan vadelmamuffinsin.

Kiertelin ja katselin puutarhassa kaikessa rauhassa ja siellä täällä huomasin kaikkea kivaa. Keltaisen ystävänä ihastelin tietenkin keltaisia kukkia ja erityisen kauniisti loisti tällä kertaa päivänkakkaran näköinen, mutta kokonaan keltainen kukka. Olin tunnistavinani sen keltasauramoksi, jota kuvataan mm. hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa näyttäväksi päivänkakkaran näköiseksi kukaksi, joka kukkii heinä-elokuussa.  Luontoportin sivuilta löysin melko kattavan kuvauksen sen historiasta ja levinneisyydestä. Olen nähnyt sitä myös lähistöllä tienvarressa ja ajattelin käydä jonain päivänä sitä hakemassa sieltä myös omaan puutarhaani.

Talon emäntä tuli myös ihastelemaan kukkaa minun kanssani. Hän kertoi muistaakseni kylväneensä kukan siemenistä. Samalla hän näytti minulle muutaman oman suosikkikukkansa. Yksi niistä oli suuri vaaleankeltainen pioni, jota hän oli keväällä luullut jo kuolleeksi ja nyt se avasi ihanan kukkansa. Toinen oli pienikukkainen sormustinkukka kasvihuoneen seinustalla. Sen aaltomainen kukkavana oli todella herkkä ja viehättävä. Valo taittui siihen niin kauniisti.

Eri puolilla pihaa oli takorautaisia koristeita kukkakeppeinä. Niitä ja muita viehättäviä tavaroita myytiin kahvilan yhteydessä olevassa pienessä kaupassa. Minä ostin itselleni sakset puutarhakäyttöön ja muistoksi mukavasta käynnistä Kuninkaanlammella.

Saagalla saareen

Tänä viikonloppuna saavat puutarhatyöt jäädä kotiin, kun suuntaamme merelle. Vanha rouvamme Saaga ent. Helena on meillä oppaana. Saaga on  göteborgseka-tyyppinen perinteinen puuvene vuosimallia 1962. Meillä vene on ollut nyt 4 vuotta. Nyt ollaan veneen hankkimisen idean syntysijoilla Loviisassa.

Tarina sai alkunsa Loviisan Laivasillan laiturista. Eräänä kesänä eksyimme sinne ihailemaan laiturissa olevia kauniita puuveneitä. Vierailun jälkeen piti selvittää veneiden tyypit. Yksi venetyyppi oli juuri göteborgseka. Se on pienehkö  vähän soutuvenettä muistuttava noin 4,5 metriä pitkä purjevene, joka on kehitetty Ruotsissa nuorten harjoittelupurjeveneeksi. Nykyään niitä näkee melko harvoin, ja Loviisa on juuri yksi niistä paikoista, joissa niihin voi törmätä. Loviisassa pidetään edelleen joka kesä muun muassa kilpailut, Small ship race,  jossa nämä  veneet kisaavat.

Minusta vene on sympaattinen, riittävän yksinkertainen, melko vakaa, ainakin verrattuna purjekanoottiin ja perinteinen ja ennen kaikkea puuvene. Kävimme ihailemassa veneitä useampana vuonna Loviisassa ja sitten myös Kustavissa ja muissa saaristomeren laitureissa.  Otin Loviisan laiturista kauniin valokuvan ja se oli harrastetilamme keittiön seinällä monta vuotta. Ehkä se kuva syöpyi mieleeni ja vaikutti alitajuntaan niin, että unelma muuttui lopulta todeksi.

Hiihtolomalla istuin tylsistyneenä kotona ilman mitään erityisen kivaa tekemistä. Tietokoneeni syötti minulle sosiaalisen median kautta kuvan tori.fi:ssa myynnissä olevasta perinneveneestä. Laitoin kuvan sähköpostilla miehelleni ”Ostetaanko tämmöinen?” viestin kera. Sieltä vastattiin heti laittamalla kehiin vielä kauniimpi veneen kuva. Minä tarkistin asuntototilin saldon ja käskin mieheni soittaa veneen myyjälle. Vene oli myynnissä Kokkolassa, joten sen voisi hakea samalla reissulla, kun käy sukuloimassa Oulun seudulla.

Päätin sillä hetkellä lopettaa sitku- ja mutku-elämän kerralla ja aloittaa nytku-elämän. En ikinä saisi kerättyä järkevää summaa asuntotilille ja kun en ollut tähän mennessä innostunut asunnon ostamisesta, ajattelin, että samapa tuo vaikka sitten veneen alle joudutaan. Juuri ehdittiin ennen sulkemisaikaa pankkiin ja oli niin juhlallista sanoa, että nostan tilin tyhjäksi, kiitos. Venerahat taskussa lähdettiin reissuun ja palattiin venettä Hiacen perässä vetäen.

Rouvasta oli pidetty hyvää huolta Kokkolassa ja kunnostettukin jonkin verran. Vene oli niin hyvässä kunnossa, että meidän ei ole edelleenkään mitään kovin suurta kunnostustoimenpidettä tarvinnut tehdä. Myyjä kertoi, että veneen on teettänyt aikoinaan olympialaisissakin purjehtinut Rene Nyman Suomen kalastus oyn veneveistämöllä. Veneen numero on E 180. Omistajalla oli tallella veneeseen liittyviä papereitakin. Hän oli saanut selville, että joskus venettä on kutsuttu myös nimellä Helena.

Me päätimme nimetä kuitenkin veneen uudestaan,  sillä jotenkin tuntui, vaikka kuinka siskoni onkin minulle rakas, että ehkä emme aina halua siskoani kuljettaa mukanamme purjehdusmatkoillamme. Ehdotin nimeksi muunnosta omasta nimestäni, ja niin veneestä tuli Saaga. Minä pidin nimestä myös siksi, että se viittaa tarinoihin. Samalla toivoin, että meillä olisi edessä monta uutta tarinaa ja seikkailua, joihin Saaga meidät veisi. Niin on ollutkin ja toivottavasti vielä monta on edessäpäinkin.

Tämän viikonlopun tarinat liittyvät linnoitukseen,  kellariin ja vankiloihin.  Purjehdimme nimittäin Svartholman linnoituksen ympärillä. Linnakesaaren lisäksi poikkeamme Hautasaaressa, Vankilasaaressa ja Ruutisaaressa. Mitä ihmeellisiä tarinoita ne kätkevätkään historiaansa.