Kasvihuoneessa tungosta

Kevät etenee taas niin hirmuista vauhtia, ettei tahdo perässä pysyä. Puuhaa riittää pihassa ja kasvihuoneessa ja illallakin miettimistä niin, ettei meinaa uni tulla, kun uutta prjojektia on aina mielessä tai keskeneräiset vaivaavat mieltä.

Eilen sain istutettua kaikki tomaatin taimet kasvihuoneeseen. Parprikat ja chilit, joita on vain muutama, istutin jo edellisillä viikoilla. Joka välissä on tietenkin samettikukkaa, joita on kolmenlaisia: rohtosamettikukkaa eli samettirakuunaa, kääpiösamettikukkaa (lemon gem) ja ryhmäsamettikukkaa lavan reunalla. Minä uskon vahvasti samettikukkien tuholaisia torjuvaan voimaan ja ovathan ne myös kauniita.

• 

• 

Olen lämmittänyt kasvaria öisin patterilla, joten kasvu on pysynyt hyvässä vauhdissa, kun lämpötila ei ole laskenut paljon alle kymmenen asteen öisinkään. Nyt päätin laittaa taimet vähän eri järjestykseen niin, että paprikat ja chilit saisivat enemmän valoa. Tomaatit tahtovat kasvaa niin isoiksi, että varjostavat. Ananaskirsikat sijoitin yhteen laatikkoon uloimpaan kulmaan, jotta veisivät tilaa ja valoa vain sieltä. Katsotaan nyt, ehkä loppukesästä minulla on samanlainen viidakko kuin ennenkin.

Tänä vuonna tomaatteja on vain kahta lajia: rosellaa ja submarinea, ellen sitten laita ulkona olevaan tomaattikaappiin frilands tomaattia. Tigerellaa piti laittaa myös, mutta siemenpussi hukkui kylvövaiheessa ja löytyi vasta, kun oli jo liian myöhäistä. Jääköön siis ensi kesään.

Nyt kasvihuone on vielä täynnä kesäkukkien taimia: kääpiösamettikkukkaa, jotka ovat menossa ulkolavaan kesäkurpitsojen sekaan, kosmoskukkaa, tuoksuhernettä, auringonkukkia ja muutamia yrttejä, jotka odottelevat lämpimämpää. Pelargoniat ovat myös valo- ja lämpöhoidossa kasvarissa ja keräävät voimia kukkimista varten. Pasuunakukat pääsivät verstaalta valoisaan kasvariin ja ovatkin aivan hullaantuneet kasvamaan. Vähän ahdasta täällä on, mutta ei niin ahdasta, etteikö mahtuisi istumaan ja kirjoittamaan blogia. Onneksi täällä on sähköt!

Ulkolavoihin olen kylvänyt retiisiä, joka jo pilkottaa vähän pintaan, porkkanaa, vaikka se ei koskaan olekaan oikein onnistunut. Lisäksi siellä on talvehtinutta iisoppia ja vininsuolaheinää, kylvettyä pinaattia, mangoldia, korianteria, persiljaa ja härkäpapua. Se onkin minulle uusi kokeilu. Saa nähdä, miten se onnistuu.

• 

• 

• 

Ainainen onglema tietenkin on, mihin saan kaikki taimet ja siemenet mahtumaan, kun kaikkea tekisi mieli kokeilla. Vielä pitäisi mahduttaa johonkin kesäkurpitsat ja herneet! Kurpitsojen kanssa olikin tänä vuonna vähän ongelmia, kun ensimmäiset siemenet eivät suostuneet itämään. Nyt näyttää, että toinen satsi sentään itää. Mikä mahtoi olla vikana? Oliko väärä kuun asento vai mikä? Ennen ei ole ollut kurpitsojen kanssa mitään ongelmaa.

Pihalla ilahduttavat ensimmäiset kevätkukat. Mitään suurta kukkaloistoa ei vielä ole, mutta iloitsen jokaisesta pienestäkin. Ehkä vuosien mittaan löytyvät sopivat kukat sopiviin paikkoihin ja pihasta tulee juuri minun näköiseni.

• 

• 

• 

• 

• 

Tuoksujen harmoniaa kasvihuoneessa

Tomaatin taimet ovat asustaneet kasvihuonessa nyt muutaman viikon. Osan laitoin vähän aikaisemmin ja osan vähän myöhemmin. Yöllä ja muutamina kylminä päivinä olen käyttänyt auton sisätilalämmitintä pitämään yllä säädyllistä lämpötilaa. Osa lehdistä näyttää käpistyvän vähän, mutta kyllä ne siitä varmaan oikenevat vähitellen. Muuten taimet näyttävät oikein terhakoita. Huomasin, että kasvu on lähtenyt käyntiin, kun jouduin jo poistamaan ensimmäisiä varkaita. Yellow submarinessa ja jossain muusakin lajikkeessa on jo nuppuja ja pian ne kukkivat, ihanaa.

• 

• 

Tietenkin minulla jäi yli tomaatin, paprikan ja ananaskirsikan taimia ja niinpä päätin laittaa ilmoituksen taimien antmisesta facebookiin omalle sivulleni ja kyläyhteisömme sivulle. Yllätyin ilmoituksen herättämästä kiinnostuksesta. Kivasti pääsivät taimet uusiin koteihin. Naapurin kanssa vaihdoimme taimia ja näin saimme laajennettua lajikevalikoimaamme. Olipa mukava myös tavata naapureita samalla.

Paprikantaimien kanssa on ollu vähän ongelmia. Löysin nimittäin niistä kirvoja, jotka käpristävät lehdet. Nyt olen yrittänyt häätää niitä suihkuttelemalla toluvedellä ja pesemällä lehtiä. Pitäisi tehdä nokkosvettä siltä varalta, että en saanutkaan häädettyä kaikkia tai jos kirvat tekevät uuden hyökkäyksen. Viime kesänä en onnistunut paprikoiden kanssa ollenkaan, varmaan samasta syystä. Nyt täytyy yrittää olla tarkempi ötököiden kanssa. Chilissä on vähän samaa ongelmaa.

Nyt näyttää siltä, että kirvat on voitettu tällä erää. Nokkosvesi auttoi. Nuppuja näyttäisi olevan tulossa.

Tänä vuonna en ottanut kasvatusrepertuaariin munakoisoa, vaikka se onkin hauskan näköinen kasvi. Satoa tuli viime kesänäkin melko mukavasti, vaikka kukkia kyllä oli. Sen sijaan otin kokeiluun kasvihuonekurkun, jota minulla ei ole ennen ollut. Ananaskirsikkaa istutin vain kaksi tainta, kun ne vievät niin paljon tilaa ja kasvavat suuriksi. Satoa saa kuitenkin vain maistiaisten verran.

Samettirakuunaa istutin joka väliin tuholaisia torjumaan. Muutenkin tykkään sen tuoksusta ja mausta tosi paljon. Kääpiösamettikukat eivät nyt oikein onnistuneet esikasvatuksessa, joten niitä on vain vähän. Mietin, miten mahtaisivat ehtiä suorakylvönä vielä, ehkä kokeilen. Ryhmäsamettikukat sen sijaan kasvoivat hyvin ja osa pääsi myös kasvihuoneeseen.

Lisäksi kylvin yhden lavan nurkkaan korianteria, kirveliä ja vähän salaattia. Yhden kreikanmeiramin istutin tomaattien väliin. Lisää yrttejä tekisi mieli laittaa vielä. Nyt on käyty myös taimitorilla vaihtamassa taimia ja puutarhaliikkeissä. Ihanan minibasilikan löysin ja sitruunamelissan ja ne istutin lavan tyhjään kohtaan. Kohta on ahdasta. Oli myös pakko ostaa laventeli ja heliotrooppi ja voi ihanuutta, mikä tuoksu onkaan nyt kadvihuoneesa. Ilmojen kaunistuessa ne pääsevät varmaan ulos paraatipaikalle.

Totuttelua ja odottelua vielä

Ilmassa alkaa olla malttattomuutta: tomaatit kaipaisivat jo kovasti kasvihuoneen lavoihin oikein tositoimiin ja ulkolavat huutavat jo lisää multaa ja kevätkunnostusta. Olen kuitenkin päättänyt vielä hetken maltaa ja odottaa, että pahimmat yöpakkaset olisivat ohi. Muutaman päivän ja yön taimet ovat olleet kasvarisssa totuttelemassa. Kylmimmiksi öiksi olen laittanut lämpöpuhaltimen pöhisemään ja peitellyt taimia vähän hallaharsolla. Nyt laitoin kynttilöitä lämmittämään, kun on niin sateisen kolkkoa.

Tomaatin taimien vahvistumisen ja vankistumisen huomasi heti taimissa, vaikka ne ovat olleetkin terhakoita, kun verantokin on viileä ja valoisa. Nyt vain hirvittää, että jos sittenkin olen liian ankara ja totutan liian kylmään ja sitten kasvu pysähtyy. Hyvinvoivilta ne kyllä minusta näyttivät.  Nyt minulla on lajivalikoimassa useita tomaatteja, mutta aivan varma en ole mikä on mitäkin, sillä merkkilaput ja liput hukkuivat matkalla. Täytyy vain toivoa, että onnistun istuttamaaan itselleni mahdollisimman monia lajikkeita enkä lahjoita kaikkia ylimääräisinä jollekin kaverille.

Minun vappuohjelmani taitaa olla omassa pihassa möyrimistä. Ostan multaa ja lantaa ja laitan kasvilavat kuntoon. Rohkeimpien lajien siemenetkin taidan pudotella jo maahan. Uskaltaisikohan tomaatin, paprikan, munakoison ja karviaiskoison taimet jo istuttaa kasvihuoneeseen? Mitä luulette kokeneemmat?

 

Uutena  kokeilussa  minulla on tänä vuonna munakoiso. Kävin Pihapiirimessuilla Lahdessa ja näin siellä Saaren kartanon messuosastolla isomman munakoison taimen, jossa oli jo kukkiakin. Olipa kiva nähdä, millaisia minunkin taimistani pitäisi aikanaan kasvaa. Samalla osastolla oli valtavan isoja tomaatintaimiakin ja niissä isoja tomaatin raakamöllyköitä. Kuvaa en älynnyt tietenkään ottaa.

Lahden messut olivat aivan mukavat. Viime vuonna kyllästyin jotenkin täysin Helsingin kevätmessuihin, sillä puutarhaosasto oli minusta kutistunut niin pieneksi ja tuntui, että siellä oli vain kaikkea muuta. Messuilta ostin muutaman perennan, jotka istutin jo maahan. Mukaan lähti keväesikkoa, korallikeijunkukkaa, patjarikkoa, kevätvuohenjuurta ja tyräkkiä. Orvokkeja ostin myös muutamia ja laittelin niistä pienet kevätistutukset portinpieleen piristämään narsissien ja helmililjojen seuraksi.

”Voi tätä onnea!” — kasvihuone valmistui

”’Voi tätä onnea’, sanoi Nipsu”, huokaisi silloin noin parin vuoden ikäinen kummityttöni nojaten ulko-oveen haaveellinen katse silmissään lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Tämä lausahdus palasi mieleeni, kun istun omassa vastavalmistuneessa kasvihuoneessani.  Minusta tästä tuli aivan superhieno!  Eräs tuttava epäili, voiko itsetehdystä ja vanhoista ikkunoista kasatusta tulla hyvännäköistä, mutta sanoisin, että siitä vasta voikin. Sain tästä juuri sellaisen kuin halusin! Tässä on luonnetta ja persoonallisuutta, kenelläkään ei ole taatusti samanlaista ja se sopii paikalleen, kun on tehty mittatilaustyönä.

Maalaus on vielä vähän kesken, kattoon asennetaan vielä räystäspellit ja jotakin koukkuja tai hyllyjä ehkä voidaan lisätä tarpeen mukaan, siis hienosäätöä vain. Tulevaisuudessa, kun on sopivasti joutilasta aikaa, voidaan suunnitella sisään vesipistettä. Takorautainen pieni puutarhakalusto on etsinnässä, mutta ei ole vielä osunut kohdalle sopivaa.

Värien valinta oli oikeastaan vähän sattumaa, sillä vain ikkunanpuitteisiin ostin valkoista maalia. Minulla on ollut säilössä viime kesästä asti yksi kalkkimaalipurkki, jonka ajattelin käyttää yhden kaapin kunnostukseen,  mutta lennosta päätinkin ottaa sen käyttöön. Mitä siitä, vaikka se onkin oikeastaan tarkoitettu sisäkäyttöön, kestää sen, minkä kestää. Purkin mukaan värin pitäisi olla vaalean vihreä, mutta se näyttää jossakin valossa aivan siniseltä. Maalasin sillä ensin oven ja jatkoin sitten sisäparruihin. Minusta sävy on ihanan vanhahtavan raikas ja  tuo mieleen mummolan kaapin, jonka kunnostin viime kesänä. Maalia ei riittänyt korkeaan seinään eikä kattoparryihin, joten ne maalataan luultavasti valkoisiksi. Ulkopuoli maalataan samalla maalilla kuin tontin muutkin rakennukset, ihan vuokraisännänkin toiveen mukaan.

Lattian halusin tehdä tiilistä, koska niitä saimme samalta ystävältä kuin ikkunoitakin. Sitä paitsi tiilet keräävät päivällä lämpöä ja luovuttavat sitä yön aikana, joten niistä on myös hyötyä. Mitään kokemusta lattian latomisesta minulla ei ole entuudestaan, mutta lähdin toimeen ajatuksella, että yrittänyttä ei laiteta! Ladoin tiiliä kuin tekisin palapeliä. Pohjatyöt olisi voinut uhrata enemmän aikaa ja energiaa, että lattiasta olisi saanut tasaisemmin,  mutta kyllä tämä kelpaa minulle.

Kasvilavoihin ostimme lämpökäsiteltyä lautaa. Se on kestävää, myrkytöntä ja kaiken lisäksi kaunista. Lauta kuulemma harmaantuu ajan kanssa, mutta siitä ei liene haittaa. Lavan reunaan teetätin timpurillani vielä listan, jonka päällä voi pitää ruukkuja tai vaikka istua hoitamaan tai ihailemaan taimia.

Nyt olen siis istuttanut tomaatit, paprikat, ananaskirsikat, kesäkurpitsat ja malabarinpinaatit lavoihin, jotka on täytetty salaojasoralla, risu-lehti-hiili/tuhka-komposti-kanankakka-kerroksella ja luomumullalla. Isompien kasvien väleihin ja lavan reunalle istutin esikasvattamiani samettiruusuntaimia,  yrtti- ja lehtiselleriä, korianteria ja onnettoman pikkuruiset laventelin alut. Ostotaimista basilika on lavassa, mutta muut istutin hiekkapitoiseen multaan käyttämättömiksi jääneisiin parekelaatikoihin.

Nyt olen pitänyt kasvihuoneen lämmössä myös ulos tarkoitettuja ruukkukukkia, sillä ne ilmiselvästi kärsivät kylmästä.  Kasvihuoneessa ne ovat hieman virkistyneet ja niissä on jo melko isoja nuppuja.  Sisältä toin sitruunapuut, rahapuun ja kaktuksen myös tänne. Istun ja kuuntelen sateen ropinaa kirjoittaessani tätä.  Viileänä sadpäivänä täällä on sopiva sisälämpötila. On kuin olisi saanut toisen olohuoneen tai oman työhuoneen, kuin Virginia Wolfin naisen oman huoneen.

 

 

Harjakaisten aika

Nyt kasvihuoneprojektimme on edennyt jo niin pitkälle, että eilen vietettiin harjakaisia. Seinien ikkunat ovat paikoillaan ja kattolevyt tilattu. Yläosien kolmionmuotoiset ikkunat pitää vielä leikata ja asentaa paikoilleen sekä rakentaa ovi.  Vielä on puuhaa, mutta paljon on jo tehtykin. Rakennelma alkaa kuitenkin jo muistuttaa kasvihuonetta.

Aloitimme paikan valinnan pohtimisella ja päädyimme oikeastaan ainoaan mahdolliseen: kasvilavojen ja autokatoksen väliin. Koko oli seuraava miettimisen aihe. Asiaan vaikutti muun muassa se, tulisiko jäniksille talvella maistunut pensasmustikkaraukka huoneen sisä- vai ulkopuolelle. Valotolppa töröttää vieläkin kasvihuoneen keskellä, mutta siitä saa mukavasti kuulemma sähköt sisälle. Tolppa kyllä tulee siitä poistumaan.

Lopulta päädyttiin siihen, että kasvihuoneesta tulee lähes neliönmuotoinen ja pulpettikattoinen. Olen lueskellut Sonja Lumpeen kirjaa Kotipihan kasvihuone ja imenyt siitä vaikutteita ja vinkkejä. En halunnut itsellleni harjakattoista mallia, sillä Lummekin mainitsee sen haittapuolen, että harjakattoisessa mallissa korkeimpaan kohtaan sijoittuu yleensä käytävä eivätkä kasvit pääse hyödyntämään sitä. Minä sain toimia arkkitehtina ja mieheni kertoi, ovatko ideani mahdollisia toteuttaa. Halusin korkeimman seinän etelään päin, sillä sieltä tulee kaikkein eniten valoa.

Matalimmalle seinälle, talon ja varjon puolelle suunnittelen laittavani istutuspöydän ja ehkä jonkin hyllyn. Voisihan siihen yrittää mahduttaa itselleen jonkinlaisen istumispaikankin.  Halusin sille seinälle vähän korkeamman sokkelin, koska se olisi samalla näkösuojana ja varjostamassa nyt hieman paahteesta kärsinyttä rhodoa. Perustus rakennettiin metallipalkin päälle liimatusta perustusharkosta. Jos siis routa liikuttelee perustuksia, liikkuu koko metallikehikko. Kolmelle seinälle tuli yksi harkkokerros ja matalimmalle seinälle kaksi. Oviaukko tulee lavoille ja grillikatokseen päin.

Olisihan niitä tarjolla valmiitakin kasvihuoneita, jopa tämän mallisenkin näin messuilla, mutta eihän siinä ole ollenkaan samaa henkeä kuin itserakennetussa, tarkoittaa siis mieheni rakentamassa. Olen kyllä yrittänyt parhaani mukaan olla avustamassa projektissa. Ikkunoiden käsittely on ollut minun puuhaani lähes kokonaan. Ikkunat on saatu ystävältämme, joka oli ne pelastanut entisen yhteisen työpaikkamme rakennustyömaalta. Niistä tämä koko kasvihuonehullutus taisi saada alkunsa.

Poistin ikkunoista rispaantunutta maalipintaa puukolla niin paljon kuin sain irti ja hioin sen jälkeen hiirellä. Osittain sain hiottua ihan sileäksi, mutta osittain maalia jäi, eikä uuden maalauksen jälki ole aivan siloista. Mutta periaatteeni on tässä, että ei ole niin nuukaa, inte så nuga här på landet. Vanhoista ikkunoista saatiin kolme seinää ja ovet tehdään tuuletusikkunoista, vähän kuin parioviksi. Takaseinän korkeat ikkunat saatiin yhdeltä toiselta kaverilta. Näin toteutuu minulle niin mieluisa ajatus, että vanhat, jo kertaalleen poisheitetyt tavarat, saavat uuden elämän.

Eilen pesin osan ikkunoista ja katon pohja saatiin valmiiksi. Nyt odotellaan kattomateriaalin saapumista. Tänään käytiin ostamassa lattiaa varten peitekangasta. Kasvilavoja varten on jo odottamassa lämpökäsiteltyä puuta. Siisti pihasta tilasin suursäkit multaa ja sepeliä sekä lisäksi vähän hiekkaa ja muutaman säkin erikoismultia.

Tomaatit, kesäkurpitsat, paprikat, malabarinpinaatit ja ananaskirsikat odottavat malttamattomina uuteen kasvihuoneeseen pääsyä. Nyt ne ovat olleet totuttelemassa ulkoilmaan talon seinustalla harson alla, kun on ollut näin upea viikonloppu.

Joitakin taimia uskaliaasti istutin ruukkuihin ja maitotonkkaan. Keittiön terassin  edessä olevaan kukkalaatikkoon kylvin krassin ja kehäkukan siemeniä sekä istutin muutaman auringonkukan taimen. Kaikkia en uskalla vielä kyllä istutella ja osa pitää säästää siis myös kasvihuoneeseen. Viime vuonna rakennettu tomaattikaappi saa nyt vielä toimia vähän aikaa samettiruusujen jatkokasvatuspaikkana.