Aurinko ja armaani saivat houkuteltua minutkin ulos tänään. Pitkästä aikaa ulkona paistoi aurinko ja pikku pakkanen oli kirjonut maan valkoiseksi pitkästä aikaa.
Oli pakko käydä kurkistamassa kasvihuoneeseenkin. Ikkunassa oli kauniita kuurankukkia ja aurinko väritti ne kullankeltaisiksi. Kosteutta on nyt ollut riittävästi ja se kyllä näkyi kasvihuoneessa: laatikoissa kasvoi sieniä, mutta myös siellä täällä pilkotti vihreää. Sitruunamelissa ja laventeli ja muutama muu yrtti ei ollut vieläkään antanut periksi talvelle.
Kävelylenkki suuntautui naapurin pellon poikki lähimetsään ja hiekkatielle. On kyllä myönnettävä, että aurinko ja pieni valkoinen kuura- tai lumikerros kaunisti maiseman aivan eri maailmaksi kuin edellisten päivien harmaa sateisuus.
Lumi aivan kuin piirsi ääriviivat kaikkeen. Kannon muoto erottui ohuen valkoisen kerroksen alta hienosti. Sade oli liimannut pihlajanlehden kannon pintaan ja kuura oli kuorruttanut siihen sokerireunat. Mustikanvarvut loistivat vihreyttä auringonvalon siivilöityessä puiden välistä.
Kylläpä sattuikin hieno päivä viimeiseksi lomapäiväksi. Joululle pitäisi sanoa hyvästit ja aloittaa arkiviikot. Minä en vielä raaskinut heittää kuusta pihalle, kun se oli vielä niin elinvoimainen eikä edes varise pahasti. Osa amarylliksistä ei ole vielä avautunutkaan ja joulutähti on vielä hienosti valkoinen. Olkoon nyt vielä. Jospa näin pitkittämällä joulunaikaa voisin lyhentää tammikuun pitkiltä tuntuvia viikkoja.
satumaista juttua 