Puutarhapäivä Järvenpäässä osa 2: Ainola

Ainolan puutarha oli myös mukana Avoimet puutarhat -tapahtumassa 7.8.2016. Se on nimenomaan Aino Sibeliuksen puutarha. Se on käsite, jotain niin suurta ja juhlallista, että juuri ja juuri uskallan edes tarttua aiheeseen. En edes kuvittele osaavani kertoa jotain sellaista, mitä ei ehkä olisi jo kerrottu, mutta kirjoitan silti, kirjoitan oman näkemykseni ja kokemukseni. Ainon puutarhasta on kirjoitettu kokonainen kirja: Julia Donnerin Aino Sibeliuksen puutarha (2006, Moreeni). Netistä löytyy monta hienoa artikkelia aiheesta, joista yksi esimerkki tässä. En referoi artikkelin sisältöä tähän sen kummemmin, mutta vihjaan, että linkistä löytyy muun muassa Ainon ajatuksia puutarhanhoidosta ja karttapiirros puutarhasta.

Ainolan tontti on nimeltään Kielomäki. Sen  puutarhassa on nyt ja ollut aina luonnontilaista metsää, jossa kasvaa kieloja, mustikkaa ja muuta metsäkasvillisuutta. Tontilla oli aikanaan perunamaa, hyötypuutarha, kasvilavoja, kasvihuone, omenatarha, marjapensaita ja  kukkaistutuksia ja ties mitä. Sibeliusten eläessä nykyinen nurmikenttä oli kokonaan viljeltyä peruna- ja kasvimaata.

Nykyinen puutarha ei oikeastaan muistuta juurikaan sitä, millainen se oli Aino Sibeliuksen eläessä. Silloinkin on toki ollut kukkaistutuksia ja ehkä jopa samoja perennoja ja ruusuja, mutta varsinaisesti alkuperäistä nykisessä puutarhassa on tuskin juuri mikään. Nyt puutarhassa voi nauttia kukkaloistosta, omenatarhan upeudesta ja vihreästä nurmikentästä sekä kauniista rakennuksista ja pihapiiristä ja kuvitella säveltäjämestarin käyskentelemään puistoon. Näköalakin on nykyään aivan toinen kuin ennen, kun Ainolan ikkunoista oli esteetön näköala järvelle.

Aino Sibeliukselle, monilahjakkaalle säveltäjän vaimolle, puutarha oli henkireikä, pakopaikka, terapiaa, ilon ja energisyyden lähde, innostava harrastus, elinehto, ruokapöytä, ylpeyden aihe, yhdistävä tekijä ystävien kanssa. Sinne Aino hautasi murheensa, kun elämä säveltäjäneron kanssa ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan ehkä useamminkin selviämistaistelua taloudellisessa ahdingossa yksinhuoltajaäitinä ja lastensa opettajana. Mutta varmasti puutarhan hoito tuotti myös iloa ja kasvun ihmeen seuraaminen antoi voimia kohdata elämässä vastaan tulevat asiat.

Vierailupäivänä ihastelimme perennapenkin loistoa, yksittäisten kukkien kauneutta, arkkitehtuurin harmoniaa ja Ainon nerokkaasti suunnittelemaa saunaa. Saunan seinustalle oli istutettu tomaatteja suoraan kauniiseen riviin. Tomaatteja kasvatettiin Ainonkin aikana kasvihuoneessa saunan takana.

Omenatarha on ennallaan ja samalla paikalla etelärinteessä, joka on tontin lämpimin paikka. Se ristittiin Rapalloksi. Ehkä siellä lämpimänä päivänä tavoitti aavistuksen Italian lämmöstä ja leppeistä tuulista. Sinne Jean Sibelius halusi oman hautansa ja siellä hän nyt lepää Ainonsa kanssa. Rapallossa kukkivat laventelit ja ihmeen ihanat unikot vierailupäivänämme. Puut notkuivat sileistä ja puhtaista omenoista.Ehkä samojen puiden omenoilla Aino Sibelius voitti palkintoja puutarhakilpailuissa.

Minä muistan aina, kun kävelen Ainolan puutarhassa, ystäväni kokemuksen Aino Sibeliuksesta. Ystäväni tuli opiskelemaan Tuusulan kansanopistoon, nykyiseen Pekka Halosen akatemiaan Simosta vuonna 1967. Aino Sibelius oli tuolloin 98-vuotias ja asui edelleen Ainolassa. Kansanopiston opiskelijoilla oli tuolloin tapana käydä sunnuntaisin kirkossa ja ystäväni muistaa nähneensä Ainon puutarhassaan tuolloin ohikulkumatkalla kirkkoon. Näinkö minäkin silmänurkastani hahmon kukkapenkkien seassa nyppäisemässä kuihtuneen kukan tai kumartuneena istutuslapion kanssa kaivamassa ja kitkemässä, ehkä kyynel silmäkulmassaan.

Joko, joko?

un puutarhani tuntuu olevan parhaimman kukoistuksen alussa vasta nyt ja loman loppuessa tulee tunne, että kesä olisi ohitse. Eihän se niin,voi mennä!

Juuri nyt kääpiösamettikukat ovat tuuheimmillaan ja kukkivat kovasti. Presidentti-kärhössä ensimmäinen kukka on juuri puhkeamaisillaan ja monta isoa nuppua odottaa,  vaikka alkukesästä vielä luulin sen kuolleen. Tuoksuherne ja kanariankrassi kiipeävät kilpaa. Auringonkukista ensimmäiset alkavat kukkia.

Kultapallo kukkii ja korottaa korkeuksiin. Pelargoniat ovat innostuneet lämmöstä ja valosta kasvamaan ja kukkimaan oikeastaan vasta muutaman viime viikon aikana. Elokuu on siis ihanaa kukkaloistoa meillä.

Hyötypuutarhassa olen odottanut tomaatin punastumista  jo pitkään ja tänä aamuna vihdoin maistoin oman tomaattikaapin satoa. Hieno tunne, kun voi taittaa tomaatin suoraan oksasta ja leikata sen leivän päälle. Seuraksi muutama salaatin lehti ja avot, ei paremmasta väliä! Kesäkurpitsasatokin antaa vielä odottaa parhaintaan. Muutamia yksittäisiä maistiaisia olen toki jo saanut, mutta tämä vuosi ei ole ollenkaan niin satoisa kuin viime vuosi. Onkohan muilla samoja kokemuksia kesäkurpitsasta vai johtuukohan tämä lajikkeesta vai mistä?

Vielä on siis paljon nauttimista puutarhassa, vaikka loma lopuisikin, kesä ei ole  ohi. Vielä on asioita, joita voi odottaa ja jotka tapahtuvat aivan kohta. Kukkaloiston jälkeen tulevat vielä syyskesän ja syksyn kivat puuhat. Tänä vuonna on toiveita jopa omenoita,  toisin kuin viime vuonna.

 

Kevätmessujen antia; Ensiapua viherikävään: osa 2

Aiemmassa jutussani kerroin taimien esikasvatuksesta viherikävän poistossa ja mainitsin, että toinen tapa lievittää viherikävää on mennä kasvitieteelliseen puutarhaan tai kukkakaupan kasvihuoneeseen. Päätin kokeilla, toimisivatko kevätmessut. Ainakin olen nähnyt muutamia kuvia, joista voi päätellä, että siellä olisi tarjolla vihreyttä ja jopa väri-ilottelua.

En ole käynyt aikaisemmin puutarha- tai kevätmessuilla, sillä olen pelännyt, että siellä voi tulla runsaudenpula ja tavaraähky. Joskus tuollaisissa paikoissa hullaantuu ja innostuu vähän liikaakin ja sortuu hankkimaan jotain aivan turhaa. Nyt aion mennä hieman kriittisellä asenteella tutustumaan ja etsimään ideoita, vinkkejä ja ehkä löytämään jotain käyttökelpoista tai  tarpeellista. Ylipäätään en ole mikään messuihminen. Käyn vain harvoilla ja valituilla messuilla, kuten kirja- ja venemessuilla. Venemessuiltakin olen kyllä useimmiten lähtenyt kirja kainalossa. Tarttui sieltä kerran yksi lankavyyhtikin mukaan. Ehkä nämä kevätmessutkin yllättävät minut, eihän koskaan  voi olla varma mihin ihanuuksiin siellä törmää.

Ilman kirjoja en selviytynyt näiltäkään messuilta. Kun venemessuilta mukaan tarttui virkkauskirja niin, odottaa sopii, että nytkään en ostanut puutarha-aiheista kirjaa, vaan kirjan lampaiden kasvatuksesta. Tosin toinen kirja oli kyllä Otavan kasvio, joten se meni vähän lähemmäksi aihetta. Kiva kirjallinen löytö oli Kotipuutarhan julkaisema korttisarja: Siihen kuuluu 5 korttia, joissa jokaisessa on jokin oma opettavainen sarjakuva. Aiheina ovat tomaatin taimikasvatus, pölyttäjiä houkuttavia kasveja, ravintokasvien kumppanuus, perunan kateviljely ja pelargonin pistokaslisäys. Postikortteinakin niitä olisi kiva lähettää jollekulle puutarhanhoitoa harrastavalle ystävälle, mutta minä en raaski luopua yhdestäkään, vaan talletan ne tiukasti omaan puutarhapäiväkirjaani, että voin aina tarvittaessa palata niiden pariin. Aiheet ovat mielenkiintoisia ja toteutustapa selkeä, havainnollinen ja miellyttävä. Tosi hyvä idea! Lisää näitä Kotipuutarha! Korttien kuvittaja on TristanTrefoil.

Kukkakojuista minut sai pysähtymään perinnepelargonioihin erikoistunut piste. Viimekesäinen tuoksupelargonia ei talvehtinut, joten olen ajatellutkin hankkia uuden. Sitruunantuoksuinen on vanha tuttu ja ehdoton suosikkini, mutta ihastuin lisäksi ruusuntuoksuiseen. Tuoksupelargonioita käytettiin ennen ilmanraikastajina. Kun emäntä näki ikkunasta vieraiden tulevan, hän kävi verannossa ravistelemassa vähän pelargoniaa ja sai aikaan raikkaan ja ihanan tuoksun toivottamaan vieraat tervetulleiksi.

Tuoksupelargoniaa voi käyttää myös kasvimaan laidalla karkottamassa tuholaisia ja ikäviä inisijöitä. Pelargonioita on lukematon määrä erilaisia lajikkeita ja niiden harrastaminen on aivan oma alalajinsa, johon voisi käyttää yhden elämän, ja minä olen saralla aivan amatööri. Harrastelijoille tiedoksi kuitenkin, että mukaani lähtivät tällä kertaa Dr. Westerlund ja Attar of Roses-nimiset kaunokaiset. Ihana tuoksu leijaili ympärilläni koko päivän, kun kuljin kassi kyynärvarrellani ja heiluttelin pelakuitani.

Pukinmäen puutarhan kojulta sorruin hankkimaan vielä muutaman pelargonian pikkuisen pistokkaan. Ihastuin lopulta kirjavalehtisiin lajikkeisiin ja riippapelargoniaan. Tavallisia pelakuita myydään joka marketissa, mutta erikoispelargonioita ei ole saatavilla kaikilla turuilla ja toreilla. Yhdeksästä tarjolla olleesta lajikkeesta valitsin lopulta pitkällisen harkinnan jälkeen Melosilver, Fireworks biocolor ja Francis Palmeter -nimiset kaunislehtiset pikkukaunottaret.

Markkinameininkiä oli tarjolla suurilla myyjillä ja hollannista tulleilla sipuli-, siemen- ja juurakkopisteillä. Yksikin innokas myyjä nousi messupäivän viime hetkillä pöydälle seisomaan harjan kanssa ja huuteli sieltä tarjouksia. Minulla tulivat mieleen entisajan torien helppoheikit, joilla oli toinen toistaan paremmat tarjoukset ja hurjemmat vitsit.

Sorruin minä ostamaan näiltäkin pisteiltä jotain. Tuoksuliljan olen bongannut jo kuvastoista ja miettinyt sen hankkimista niin, että leikkasin sen kuvan ja liimasin päiväkirjaankin. Näin aarrekartta toteutti itseään ja toivottavasti se on eläväisenä jo ensi kesänä talon paraatipuolen ikkunan alla. Tiikerililjan juurakon ostin myös, sillä sen perinteisyys ja idioottivarmuus viehättivät minua.

Riskihankintana sen sijaan pidän daaliaostoksiani, mutta päätinpä kuitenkin kokeilla muutamaan ponpom-tyyppistä. Minusta niissä on jotain hauskaa. En kyllä ole vielä osannut päättää sopivaa paikkaa pihalta enkä ole ollenkaan vakuuttunut omista kyvyistäni daalioiden kasvattajana.

Messujen markkinamaista myyntiä mielenkiintoisempana pidin kuitenkin pienyrittäjien ja yhdistysten kojuja. Heidän tuotteitaan ei ole saatavissa niin helposti kaikkialta. Tällaisia olivat mm. Hyötykasviyhdistys ja Isoäidin kasvit, jotka olivat pakanneet siemenensä kivoihin ruskeisiin pusseihin.

Lopuksi mainittakoon, että saihan messuilta apua myös viher- ja väri-ikävään. Oli mukava hengähtää hetki ja ihailla tulppaanimerta, ruusujen ja tulppaanien värikästä esillepanoa, atsaleoita, narsisseja ja muita kukkaistutusryhmiä. Viehättäviä olivat myös bloggaajien kasvihuoneet. Niistä lähimpänä omaa tyyliäni oli Kukkala. Siitä kasvihuoneesta pilkotti tuttu Lavatarhuri-kirjakin.

Muutaman tunnin sain rattoisasti kulumaan, jalat kipeinä ja tuoksupelargonioilta tuoksuen tulin kotiin ja totesin, että saattaahan tuolla käydä, kun ei ota mitään tavoitetta ja katselee, etsiskelee ja nautiskelee omaan tahtiinsa omien mieltymystensä mukaan.

 

Muistikirjatytön puutarhapäiväkirja

Olen pitänyt viime keväästä asti puutarhapäiväkirjaa, johon teen puutarhan istutus- ja kylvö- ja rakennussuunnitelmia. Teen myös piirroksia lavoista ja niihin istutettavista kasveista. Tosin viime keväänä oli vähän vaikea ilman aiempaa kokemusta arvioida, paljonko kasveja voi istuttaa ja kylvää samaan lavaan, mutta se ei silti estänyt suunnittelua. Tein muistilistoja seuraavaksi tehtävistä töistä ja ostoslistoja tarvittavista hankinnoista. Suunnittelin kasvinkumppaneita ja eri vaihtoehtoja niistä jo maalishuhtikuussa, kun ei ollut vielä toivoakaan ulos istuttamisesta tai kylvämisestä.

 

Liimasin vihkoon kassakuitteja ja siemenpusseista ainakin ne osat, joista näkyy lajikkeen nimi ja muita tärkeitä tietoja. Myöhemmin kommentoin viereen, olivatko siemenet itäneet hyvin ja oliko kasvivalinta ollut onnistunut. Syksyllä tein yhteenvetoa eri lajikkeiden onnistumisesta ja annoin kevätminälleni vinkkejä tulevalle vuodelle. Tein myös aarrekarttaa ja leikkelin siemenkuvastosta kuvia niistä kukka- ja vihanneslajikkeista, joita haluaisin kokeilla. Osan niistä olenkin ottanut kokeiluun tänä keväänä.

Nyt olen pitänyt kirjaa esikasvatuksesta. Kirjaan muistiin kylvöpäivän, itämispäivän ja koulimispäivän. Leikkaan siemenpusseista takatekstit ja liimaan ne vihkoon, sillä niissä on usein hyviä ohjeita ja vinkkejä taimien koulimisesta ja aikataulu esikasvatukseen, kylvöön avomaalle ja taimien istutukseen ulos. Kasvun edistyessä kirjoittelen lisää huomioita. Viime kevään, kesän ja syksyn huomioista olen yrittänyt ottaa oppia tänä vuonna.

Ainakin tiedän, että kurkkua en kasvata, sillä se ei onnistunut viime vuonna lavassa tarpeeksi hyvin. Se vaatii ilmiselvästi oikean kasvihuoneen, jotta onnistuisi kunnolla. Viime keväänä en ottanut lajivalikoimaan kuin vihreitä kesäkurpitsoita, mutta nyt aion kokeilla myös keltaisia, sillä kesäkurpitsoista tuli paljon satoa ja niistä voi syödä myös kukat, jotka ovat ylimääräisiä. Friteerattuina kukista tuli taivaallisen hyviä, ja ohjeen löysin netistä.

Olen liimannut vihkoon myös ohjeita, joita olen löytänyt erilaisista lehtisistä, joita saa ilmaiseksi puutarhaliikkeistä. Ne ovat useimmiten jonkin firman mainoslehtisiä, mutta niissä on myös hyvää tietoa mm. koulimisesta, tuholaistorjunnasta ja lannoittamisesta.

Kaikkien mielestä tällainen muistiin kirjoittaminen ei varmaankaan ole tarpeellista tai edes hauskaakaan eikä sitä silloin kannata tehdäkään. Minä olen aina ollut vähän muistikirjafriikki. Jonkinlainen muistikirja pitää aina olla mukana kaiken varalta. Ikinä ei voi tietää, mitä täytyy kirjoittaa muistiin tai minkä kuningasidean saa, ja jos ei kirjoita sitä muistiin, sen voi unohtaa. Yksin matkustelevalle muistikirja on pelastava enkeli, kun odottelee ravintolassa ruuan saapumista tai muuten istuu jossain yksikseen. Mihinkään digitaaliseen laitteeseen kirjoittamisessa ei ole samaa tunnelmaa kuin oikeassa muistikirjassa. Minulla on eri aihepiireille eri muistikirjat kuin Doris Lessingin kirjassa Kultainen muistikirja.

Onpa minua kerran kutsuttu muistikirjatytöksikin. Tämä tapahtui joskus kauan sitten nuoruudessani, kun olin seuraamassa radiolähetyksen tekemistä Oulun kaupunginkirjastossa. Radiotoimittaja Risto Nordell pyysi jotain yleisön musiikkitoivetta ja minä kaivoin omani muistikirjan uumenista. Siinä yhteydessä Nordell kutsui minua muistikirjatytöksi, minusta se kuulosti hienolta.

Ensiapua viherikävään

Helmimaaliskuussa viimeistään kyllästyn mustavalkoharmaaseen talvitodellisuuteen ja alan ikävöidä vihreää ja muita värejä. Yksi ensiapukeino tähän viherikävään on mennä kukkakaupan kasvihuoneeseen tai mikä vielä parempaa: kasvitieteelliseen puutarhaan.

Tänä vuonna olen ainakin tähän saakka selvinnyt ja tyytynyt kukkakauppojen väriloistoon, siemenpussien hipelöintiin ja siemenluetteloiden lukemiseen ja siitä seuranneeseen taimien esikasvatukseen. Kun siemenet lopulta alkavat itää ja pienet sirkkalehdet työntyvät mullasta, on kuin olisi tehnyt suurenkin ihmeen ja ihme se onkin, vaikka oma panos on vain pitää huolta siementen hyvinvoinnista. Kasvusta ei koskaan voi olla varma, ja se onkin yksi jännitysmomentti.

Viime vuonna innostuin lavaviljelystä ja perustin lavat. Vaikka kesä oli melko onneton ja kylmä, satoakin saatiin jo kohtalaisesti ainakin joistakin lajeista. Nyt päätin kokeilla joitakin uutuuksia.

Viime vuodesta innostuneena ja osittain myös viisastuneena satsasin esikasvatussettiin. Tässä mansardikattoisessa kodissani ei nimittäin ole aina niin kovin lämmintä, ja siementen itämisvaiheessa tarvittava lämpötila ei aina olekaan riittävä. Viime keväänä en esimerkiksi saanut kaikkia kääpiösamettiruusujakaan itämään. Vähän välineurheilultahan se kyllä tuntui, mutta niinhän kaikki nykyään on ja ai, kun se onkin toisaalta ihanaa.

Yksi uusista kokeiluistani on malabarin pinaatti, jota nyt on mainostettu melko paljon. Se on köynnöstävä ja raakanakin syötävänä toimiva ja näytti kuvissa kauniilta. Se menestyy kuulemma myös paahteisella paikalla ja lämpimässä paremmin kuin tavallinen pinaatti. Kylvin siemenet jo muutama viikko sitten, taisi olla peräti helmikuussa, sillä luin jostain, että itää hitaasti. Itäminen ei kestänyt mitenkään tolkuttoman kauan minusta, noin viikon toista ehkä, mutta kasvaminen ei tunnu etenevän sirkkalehtivaiheesta mihinkään. Taimet ovat kyllä tosi terhakkaita ja vahvan oloisia, ja siirsin ne melko pian koulutusvaiheeseen ja vahvistumaan viileään verantoon. Laitan niistä kuvia jonain päivänä.

Toinen uusi kokeilulaji on paprika. Katson lajikkeiden nimet vielä tarkemmin siemenpussin kyljestä ja puutarhapäiväkirjasta ja kerron sitten lisää muista kokeiluista!