Mitä tulikaan istutettua syksyllä

Kevään kiireessä ja kasvihuonehuumassa melkein unohtaa ihailla kaikkea, mitä puutarhasta ilmestyy. Joskus kuitenkin kannattaa pysähtyä ja tutkia aiempia muistiinpanoja esimerkiksi siitä, mitä sipuleita onkaan istuttanut syksyllä. Ihastelin kyllä pihassani aivan alkukeväästä nousevia iiriksiä, jotka muistinkin syksyllä istuttaneeni. Narsissipenkissä ja kärhön juurella on loistanut keltaista, mutta enpä muistanutkaan kukkien lajiketta enää. Päätin siis kaivaa esiin syksyn muistiinpanot ja sipulipussien etiketit, jotka olen säilyttänyt. Kylläpä kannattikin!

Ensin tutkin iiriksiä ja löysin etiketit ja huomaan istuttaneeni iris botanical dandfordiae ja reticulata -lajikkeita eli jääkurjenmiekkaa ja kevätkurjenmiekkaa. Ne ovat pienikokoisia sipulista kasvavia ja kukkivat heti lumen sulettua. Keltakukkaiset kukkivat vähän huonommin kuin sinikukkaiset ja löysinkin tietoa, että juuri

 

kevätkurjenmiekan kasvatus voi olla haasteellista, etenkin uudelleen kukkiminen ei välttämättä onnistu. Ne onnistuivat yllättämään minut täysin aikaisella kukkimisellaan ja ilahduttivat jo silloin, kun mitään muuta ei vielä näkynyt.

Nyt juuri parhaillaan kukkivat narsissit. Olen lisännyt niitä etupihan kuunliljojen taakse joka vuosi vähän ja nyt näyttää jo aika kivalta. Ensin kukkivat täysin keltaiset perinteiset torvimaiset narsissit ja niiden jälkeen aloittivat kukkimisen valkonarsissit ja kerrotut keltaiset narsissit. Lajikkeiden nimistä en saanut tutkimisesta huolimatta täyttä selvyyttä. Luulen, että valkokokukkainen torvinarsissi voisi olla kaulusnarsissi, Cassata, sillä olen liimannut tekstin muistiinpanovihkooni. Se on herkkä ja jotekin selkeydessään pysäyttävä. Keltainen kerrottu on jokin hollantilainen, kauppanimikkeeltään Yellow Cheerfulness. Se on oikein näyttävä.

 

Päätin niitä katsellessani, että jatkan narsissipenkkini jalostamista ensi syksynä. Riviin voisi lisätä jonkin täysin valkoisenkin vaikkapa kerrotun, koska niin ihastuin tuohon keltaiseen lähes ruusumaiseen kukkaan. Narsisseja kehutaan kestäviksi ja vuosi toisensa jälkeen kukkiviksi, ja se sopii minulle sillä on kuin tapaisi vanhat tuttavat keväällä, kun ne alkavat pilkistää mullasta ja avata kukkiaan. Kestävyydestä kertoo ehkä sekin, että tonttimme reunalle on joka vuosi noussut yksi tai kaksi narsissia. Kukahan liekään ne siihen istuttanut ja milloin.

Tulppaaneista en ole onnistunut loihtimaan koskaan kovin näyttäviä istutuksia. Siitä huolimatta olen aina niitäkin hankkinut. Viime syksyn ostokset ovat olleet aika onnistuneita sillä olen pyrkinyt hankkimaan kestäviä ja alkuperäisiä lajeja. Istutin parvitulppaanin sipuleita kärhön juureen ja ne ovatkin kukkineet mukavasti. Kukat ovat pienet, mutta keltavalkoisenkirjavat ja minusta kauniit. Varret ovat hennot ja istutuksesta tuli ilmava. Kun näiden kukinta alkoi mennä ohi, sain nähdä todellisen yllätyksen. Kuihtuvien parvitulppaanien seasta alkoikin avautua keltaisia, kerrottuja kukkia, jotka vain komistuivat päivä päivältä. Nämä olivatkin yksi syy siihen, miksi piti kaivaa esiin syksyn muistiinpanot ja tutkia, mitä olenkaan istuttanut.

Ilmeisesti keltaiset kaunottaret ovat metsätulppaaneita, sillä olen liimannut vihkooni tekstikuvauksen niistä. Tekstissä kerrotaan, että kukkavarren latvassa on yksi tai joskus kaksi vaaleankeltaista kukkaa, jotka nuokkuvat nuppuvaiheessa, mutta nousevat pystyyn ennen avautumista. Täysin avautuneina kukat ovat halkaisijaltaan jopa 7 – 8 cm ja kaiken ihanuuden lisäksi ne tuoksuvat. Piti mennä tarkistamaan ulos, vastaako todellisuus kuvausta, ja toden totta: ne tuoksuvatkin ja muutamissa varsissa on jopa enemmänkin kuin kaksi kukkaa.

Ihan kaikki istutukset eivät ole vieläkään paljastaneet salojaan, vaan ovat nupulla edelleen, joten jännitystä riittää vieläkin. Istutuskartan perusteella aivan kaikki eivät ole lähteneet kasvuunkaan, mutta suurin osa ilmeisesti on, ainakin jollakin tavalla. Pieni hävikki kuulunee asiaan, tässäkin puuhassa.

Harjakaisten aika

Nyt kasvihuoneprojektimme on edennyt jo niin pitkälle, että eilen vietettiin harjakaisia. Seinien ikkunat ovat paikoillaan ja kattolevyt tilattu. Yläosien kolmionmuotoiset ikkunat pitää vielä leikata ja asentaa paikoilleen sekä rakentaa ovi.  Vielä on puuhaa, mutta paljon on jo tehtykin. Rakennelma alkaa kuitenkin jo muistuttaa kasvihuonetta.

Aloitimme paikan valinnan pohtimisella ja päädyimme oikeastaan ainoaan mahdolliseen: kasvilavojen ja autokatoksen väliin. Koko oli seuraava miettimisen aihe. Asiaan vaikutti muun muassa se, tulisiko jäniksille talvella maistunut pensasmustikkaraukka huoneen sisä- vai ulkopuolelle. Valotolppa töröttää vieläkin kasvihuoneen keskellä, mutta siitä saa mukavasti kuulemma sähköt sisälle. Tolppa kyllä tulee siitä poistumaan.

Lopulta päädyttiin siihen, että kasvihuoneesta tulee lähes neliönmuotoinen ja pulpettikattoinen. Olen lueskellut Sonja Lumpeen kirjaa Kotipihan kasvihuone ja imenyt siitä vaikutteita ja vinkkejä. En halunnut itsellleni harjakattoista mallia, sillä Lummekin mainitsee sen haittapuolen, että harjakattoisessa mallissa korkeimpaan kohtaan sijoittuu yleensä käytävä eivätkä kasvit pääse hyödyntämään sitä. Minä sain toimia arkkitehtina ja mieheni kertoi, ovatko ideani mahdollisia toteuttaa. Halusin korkeimman seinän etelään päin, sillä sieltä tulee kaikkein eniten valoa.

Matalimmalle seinälle, talon ja varjon puolelle suunnittelen laittavani istutuspöydän ja ehkä jonkin hyllyn. Voisihan siihen yrittää mahduttaa itselleen jonkinlaisen istumispaikankin.  Halusin sille seinälle vähän korkeamman sokkelin, koska se olisi samalla näkösuojana ja varjostamassa nyt hieman paahteesta kärsinyttä rhodoa. Perustus rakennettiin metallipalkin päälle liimatusta perustusharkosta. Jos siis routa liikuttelee perustuksia, liikkuu koko metallikehikko. Kolmelle seinälle tuli yksi harkkokerros ja matalimmalle seinälle kaksi. Oviaukko tulee lavoille ja grillikatokseen päin.

Olisihan niitä tarjolla valmiitakin kasvihuoneita, jopa tämän mallisenkin näin messuilla, mutta eihän siinä ole ollenkaan samaa henkeä kuin itserakennetussa, tarkoittaa siis mieheni rakentamassa. Olen kyllä yrittänyt parhaani mukaan olla avustamassa projektissa. Ikkunoiden käsittely on ollut minun puuhaani lähes kokonaan. Ikkunat on saatu ystävältämme, joka oli ne pelastanut entisen yhteisen työpaikkamme rakennustyömaalta. Niistä tämä koko kasvihuonehullutus taisi saada alkunsa.

Poistin ikkunoista rispaantunutta maalipintaa puukolla niin paljon kuin sain irti ja hioin sen jälkeen hiirellä. Osittain sain hiottua ihan sileäksi, mutta osittain maalia jäi, eikä uuden maalauksen jälki ole aivan siloista. Mutta periaatteeni on tässä, että ei ole niin nuukaa, inte så nuga här på landet. Vanhoista ikkunoista saatiin kolme seinää ja ovet tehdään tuuletusikkunoista, vähän kuin parioviksi. Takaseinän korkeat ikkunat saatiin yhdeltä toiselta kaverilta. Näin toteutuu minulle niin mieluisa ajatus, että vanhat, jo kertaalleen poisheitetyt tavarat, saavat uuden elämän.

Eilen pesin osan ikkunoista ja katon pohja saatiin valmiiksi. Nyt odotellaan kattomateriaalin saapumista. Tänään käytiin ostamassa lattiaa varten peitekangasta. Kasvilavoja varten on jo odottamassa lämpökäsiteltyä puuta. Siisti pihasta tilasin suursäkit multaa ja sepeliä sekä lisäksi vähän hiekkaa ja muutaman säkin erikoismultia.

Tomaatit, kesäkurpitsat, paprikat, malabarinpinaatit ja ananaskirsikat odottavat malttamattomina uuteen kasvihuoneeseen pääsyä. Nyt ne ovat olleet totuttelemassa ulkoilmaan talon seinustalla harson alla, kun on ollut näin upea viikonloppu.

Joitakin taimia uskaliaasti istutin ruukkuihin ja maitotonkkaan. Keittiön terassin  edessä olevaan kukkalaatikkoon kylvin krassin ja kehäkukan siemeniä sekä istutin muutaman auringonkukan taimen. Kaikkia en uskalla vielä kyllä istutella ja osa pitää säästää siis myös kasvihuoneeseen. Viime vuonna rakennettu tomaattikaappi saa nyt vielä toimia vähän aikaa samettiruusujen jatkokasvatuspaikkana.

 

Ennakkoa erkinpäivään

Kuitupellavan siemenpussissa kerrotaan, että erkinpäivä on ollut perinteinen pellavankylvöpäivä. Otin vähän ennakkoa,  sillä erkinpäivä ähän on oikeastaan vasta huomenna. Kylvin siis tänään pellavansiemeniä keittiön ikkunasta näkyvään hieman epämääräisen kumpupenkkiin, jossa kasvaa tuija, sembramänty ja pikkutalviota sekä muuta vähän epämääräistä. Kokeilin siinä pellavaa jo viime kesänä ja hennosti huojuvat vaaleansinikukkaiset pellavat sopivat paikkaan aika mukavasti.

Erkinpäivään on myös liitetty kaikenlaisia ennustuksia tulevan kesän säästä, joten  nyt sitten tarkkana huomenna. Erkinpäivästä ajateltiin nimittäin kesän alkavan ja sitä ennen olevat lähtee, pidät eivät ennustaneet ollenkaan hyvää kesää. Nyt olisi siis aineksia lämpimään kesään tämän kevään säiden perusteella. ”Kelmi sen kesän nimi, joka ennen Erkkiä ”, sanoo luhankalainen sananlasku.  Taivaannaulan  sivuilla kerrotaan erkinpäivään liittyvistä ennustuksista näin:

Ajateltiin, että mitä säätä Erkkinä on eniten, sitä on kesässä vähiten. Jos Erkin päivänä on hyvin kylmä, silloin tulee lämmin kesä ja päinvastoin. »Erkki turjus turkki päällä, kesä kaikki paita päällä». Kylmä kesä oli myös tiedossa jos ukkonen jyrisi ennen Erkin päivää.

Siemenpussissa siemeniä oli 50 grammaa, joten niitä riitti kylvettäväksi myös naapurin pensasaidan reunaan. Siinä rehottaa vain vuohenputki yleensä, joten sekään ei ole pihani kauneimpia kohtia. Tosin olen vähän skeptinen kasvun suhteen, sillä voi olla, että vuohenputki vie voiton. Seuraksi kylvin myös ruiskaunokkia. Minusta tuntuu, että ne voisivat sopia hyvin yhteen.

Muuten tuo keskipenkki on kyllä vähän murheenkryyni, kun en oikein tiedä, miten sitä ehostaisin.  Viime kesänä ostin reunoille lisää betoniruukkuja ja siirtelin siitä osan vähän kituliaasti kukkivia perennoja muualle. Nyt istutin yhteen kulmaan kevätmessuilta hankittuja kielonjuurakoita. Siinä saisivat levitä ihan rauhassa, jos onnistuvat juurtumaan. Jotain jaloangervoa ja nauhusta  voisi  siihen lisätä, kun niitä on siinä jo entuudestaan.

Viherpiha-lehden 3/2017 numerossa oli kiva juttu pikkutöyhtöangervosta ja se alkoi kiinnostaa minua. Täytyy tutkailla, jos sitä löytyisi lähialueen puutarhoissa.  Pentti Alanko kertoo ihastuneensa kukkaan jo nuorena Göteborgin kasvitieteellisessä puutarhassa. Jutussa kuvataan kasvia näyttäväksi, runsaskukkaiseksi helpoksi kasviksi. Hyvältä kuulostaa minun näkökulmastani myös se, että kasvi tuntuu viihtyvän monenlaisissa olosuhteissa.

 

 

Lähteet:

Alanko, Pentti 2017: Kivikon kaunotar. Viherpiha 3/2017, 90.

Vilkuna, Kustaa 2002: Vuotuinen ajantieto.  Otava. Keuruu.

Vappukylvöjä ja taimiviidakkoa

Vappupäivän huumassa ja lämmössä intouduin jo kylvöpuuhiin. Laitoin pari lavoista kuntoon ja kaivoin siemenet esiin. Hankin tänä vuonna hyötykasviyhdistykseltä porkkanat ja retiisit kylvönauhoissa. Ihastuin näihin, koska olen aina ollut huono harventamaan porkkanoita ja siksi satoni on ollut tähän saakka tosi vaatimatonta. Hyötykasviyhdistyksellä on myynnissä monenlaista porkkanansiementä ja tässä kylvönauhassa on erilaisia porkkanoita. Siksikin tämä Kylvönauha porkkanamix kiinnosti. Esittelytekstissä kerrotaan näin:

Siemenet nauhassa, joka hajoaa maassa. Ei tarvitse paljon harvennusta, mutta pidettävä hyvää huolta kastelusta. Kuivassa maassa siemenet eivät idä. Hyviä kasvatuskokemuksia. Sisältää lajikkeet ’Early Nantes 5′, ’Amsterdam Forcing 3′ ja ’St. Valery’.

Samalla tavalla kylvönauhassa hankin myös retiisit. Lajikkeeksi valitsin ’FRENCH BREAKFAST’in, joka on siemenluettelon tietojen mukaan  tunnettu retiisilajike vuodelta 1878, ovaalinmuotoinen: yläosa kuoresta punainen, alaosa valkoinen. Aiemmin minulla ei olekaan ollut tätä lajiketta, joten odotan innokkaana niiden kasvua myös siksi, että kuvauksessa luvataan, että maku on pikantti ja monen suosikki.

Asettelin siis kylvönauhat sievästi riviin lavaan. Kastelin kylvöuran hyvin ja kastelin vielä nauhankin hyvin, sillä kuivuudesta varoitettiin erityisesti. Olen muutaman kerran yrittänyt kastella kylvön jälkeenkin harsokankaan läpi, mutta nyt kyllä hirvittää, miten mahtaa käydä, kun on ollut näin jäätävän kylmää ja tuulista.

Lisäsin väleihin vielä vähän salaattia ja rukolaa ja reunoille kylvin kehäkukkaa ja krassia tuholaiskarkotteiksi ja koristeeksi. Toiseen lavaan kylvin retiisin lisäksi punahierakkaa eli viininsuolaheinää, pinaattia, kähäräpersiljaa ja sinnekin vähän rukolaa.  Peittelin kylvökset huolellisesti harsolla ja laitoin vielä lisäksi toiseen lavaan muoviseinäkkeet paikoilleen. En ole uskaltanut kurkata ollenkaan harson alle vielä ja nyt kyllä jännittää armottomasti.

Grillimökin seinustalle kylvin kurkkuyrtin ja omien krassien siemeniä siinä toivossa, että ne koristaisivat muuten rumahkoa nurkkausta ensi kesänä, jos se sieltä joskus suvaitsisi saapua. Siihenkin virittelin harsoa suojaksi, mutta nyt vähän epäilyttää kylvön onnistuminen, kun lämpimät säät tuntuvat vain viipyvän ja viipyvän.

Sisällä talossa taimiviidakko senkun sakenee. Uusimmat tulokkaat ovat jo niin suuria, että pitää varmaan pian keksiä niille jotain ennen kuin ne valloittavat kokonaan huoneet. Tomaateissa on pientä kukinnon alkua ja paprikoissa jotain ihmeellisiä möykkyjä. Uskomatonta siis, että nyt olen saanut paprikoihin pienet alut jo sisällä kasvamaan, kun viime vuonna näin ensimmäiset tällaiset alut vasta elokuussa. Ruusupapu ja ananaskirsikka kurottelevat taivaita ja kesäkurpitsan lehdet ovat paksut kuin olisivat pahvia.

Ensi viikonlopuksi on kai luvattu jo hieman lämpimämpää. Silloin pitäisi taas yrittää edistää kasvihuonetta, jotta pääsisin joskus eroon viidakosta verannossa, keittiössä ja olohuoneessa.