P niin kuin paprika

Viikon kirjain on ilmiselvästi P. Tänään puuhasin nimittäin p-kirjaimella alkavien asioiden kanssa. Ensin vuorossa olivat pelargoniat, jotka saivat uudet mullat. Yllättävän monta olenkin saanut tänä vuonna talvehtimaan ja ne ovat jo tarmokkaasti  työntämässä uutta alkua. Kaikkina vuosina en ole vaihtanut edes multiakaan, mutta nyt päätin olla tarmokas ja antaa uutta potkua kasvuun. Ihana sitruunan ja ruusuntuoksu levisi huoneeseen ravistellessani tuoksupelargonioita.

Seuraavaksi vuorossa olivat paprikat. Viime vuodelta jääneet New Ace -lajikkeen siemenet eivät näytä itämisen merkkejä, joten kipaisin siemenkauppaan ja hankin vähän lisää paprikan siemeniä. Mukaan lähtivät Californian Wonder ja Hamik -nimiset. Californian wonderista sanotaan, että se on tunnettu ja maukas punainen lajike. Tosin vihreänä tuottaa runsaamman sadon, mutta punaiset ovat makeampia. Viime kesänä poimin paprikoita vihreinä ja käytin niitä erityisesti ruuanlaitossa ja ne toimivat mainiosti vihreinäkin.  

Hamikista kerrotaan siemenpussissa, että se on maukas pikkupaprika, jossa tekee pienet oranssit hedelmät.

Nyt minulla on siis tulossa kolmenlaisia paprikoita, kun noin pari viikkoa sitten kylvetyt Snacked purplet ovat jo nousseet pintaan pikkuruisine sirkkalehtineen.  Pussissa olleista neljästä siemenestä näyttää itäneen tähän mennessä kolme.

Näiden lisäksi yllättävän nopeasti minusta itivät munakoisot ja malabarinpinaatit, jotka vaikuttavat erityisen terhakkailta. Melkein tekisi jo mieli koulia ne, mutta ehkä maltan vielä hetken, sillä kaikissa ohjeissa kehotetaan koulimaan vasta sitten kun sirkkalehtien lisäksi on muutama varsinainen lehtikin ilmaantunut. Vielä ei näy muita kuin sirkkalehtiä. Olohuoneen ikkuna, pienoiskasvihuone, lisävalo ja lämpömatto ovat siis toimineet oikein hyvin.

Kylvin tomaatin siemenet vajaa viikko sitten ja niistäkin Supersweet, Tiny Tim ja Frilandstomat ovat jo nousseet pintaan. Tosin ne ovat vielä niin pieniä ja hentoisia, että on vaikea uskoa, että niistä oikeasti vielä tulee kunnollisia tomaatin taimia ja vieläpä satoatuottavia tomaatteja, mutta aika näyttää ja kasvun ihme on todellakin ihme.

Kevään ihastuttava yllätys on myöhäinen amaryllis, joka ehti kukkimaan vasta nyt.

Härkää sarvista

Tammikuu on vahva ehdokas inhokkikuukaudekseni, valitettavasti. Talven tulolle on nyt viimeistään annettava periksi. Enää ei täällä etelässäkään voi uskotella itselleen, että ehkä talvi jättäisi tänä vuonna tulematta ja syksystä voisi hypätä suoraan kevääseen. Jotenkin tämä talven selkä tuntuu taittumattoman pitkältä ja kevään tuloon on vielä niin pitkä aika, ettei siitäkään oikein osaa kunnolla haaveilla tai todella odottaa.

Näitä en vielä raaskinut heittää pois.

Minulle nämä pakkasen, viiman ja lumen kyllästämät arkiviikot, jotka ovat alkamassa, ovat siis todella pitkiä eikä niitä turhaan kai ole kutsuttu härkäviikoiksi.  Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilla kerrotaan sanonnan alkuperästä, että loppiaisen jälkeen alkavat taas ehjät työviikot ja raskasta työtä on painettava härkien lailla.  On käytetty myös nimitystä selkäviikot, jossa viitataan talven selkään. Itselläni on tiedossa kiireinen työrupeama, joten siinäkin mielessä  sanonta osuu kohdalleen, mutta kohti on mentävä ja otettava härkää sarvista.

 

Kotona palattiin tänään arkijärjestykseen. Kuusi kannettiin pihalle ja jouluiset asetelmat riisuttiin varisevista havukoristuksista. Osa kukista sai riisuttuina  jäädä vielä paikoilleen, sillä kaikki amaryllikseni eivät ole edelleenkään ehtineet kukkaan. Vahattu sipuli  jännittää minua kaikkein eniten, sillä se tuntuu kehittyvän kovin hitaasti. En tiedä, johtuuko hitaus vahasta vai pimeähköstä paikasta, mutta on kiva, että jää odottamista vielä härkäviikkojen ankeuteenkin.

Valkoisen amarylliksen toinen kukkavana on vielä nupulla, mutta toisen kukat alkoivat lakastua.  Leikkasin kukkineen kukkavanan poikki, irrotin vielä hyvinä säilyneet kukat ja asettelin ne pieneen kastehelmikulhoon hyasinttien kukkien kanssa. Hyasinttien sipulit laitoin sanomalehden mutkaan viileän kodinhoitohuoneen kaappiin niin, ettei kani pääse niitä jyrsimään. Ajattelin istuttaa ne maahan keväällä siinä toivossa, että niistä siellä vielä jotain voisi kehittyä.

Mahtavasti kukkii edelleen, ja lisää kukkia on vielä tulossa, siihen yksilöön, jonka mieheni sai jokavuotisena lahjana ystävältään. Väri on todella kaunis ja erikoinen, ainakin minulle uusi tuttavuus. Tästä joulukukkasesta riittää iloa pitkäksi aikaa. Kiitos vain minunkin puolestani! Sipuli pitäisi ehdottomasti saada säilytettyä ensi vuodeksi. Pitääpä etsiä hoito-ohjeet ja kerrata ne vielä. Joskus aiemmin lahjasipulia on kasvatettu työpaikan verstaalla ja jonain vuonna kukkavarsi oli venähtänyt pitkäksi ja saanut tuekseen metallisen kukkakepin. Minnekähän se on mahtanut joutua?

Arkiviikkojen iloksi nostin kuivatetut pellavat ja laventelit maljakkoon ja mietin, että niitä kyllä pitää ensi keväänäkin kylvää tai istuttaa. Selviääköhän laventeli talvesta, eipä taida. Ehkä saan sen sitten talvehtimaan, kun saan oman kasvihuoneen. Sellaisiakin haaveita minulla on,  mutta niistä enemmän toisella kertaa.

Vihdoin kukassa

Viileän talomme etuna on, että kukat, tai ainakin jotkut lajit, säilyvät pitkään. Joulukukat vähän myöhästyivät kukinnassaan ja vasta nyt ne alkavat olla kukassa. Tosin amarylliksistä on ehtinyt avata kukkansa vasta ensimmäinen ja se on valkoinen kaunotar. Viime postauksessa laittelin kuvia asetelmistani, mutta niissä ei ollut kukkivia kukkia ollenkaan vielä. Laitanpa siis nyt muutaman kuvan kukkivistakin.

Hyasinttien väreiksi valitsin sinistä ja valkoista, olkoon sitten vaikka Suomen tulevan juhlavuoden kunniaksi. Minusta tuo sinisen sävy on erityisen kaunis. Valokuva ei välttämättä tuo esiin juuri oikeaa sävyä, mutta jokainen voi kuvitella loput. Takana loistavat himmeinä joulukuusen valot.

Valkoinen amaryllis on kaksivanainen ja toinen vana on vielä nupulla. Kaksi kukkaa on avautunut ensimmäiseksi kukkaan ehtineeseen vanaan. Ehkä toisen vanan kukat ilahduttavat minua vielä uuden vuoden reissun jälkeenkin.  Punaiset amaryllikset antavat vielä odottaa itseään, mutta ehkä nautin niistä loppiaisen seudulla.