Kevätkauden avaus: istutuspöytä olkkariin

Minun kevätkauteni alkaa siitä, kun kannetaan istutuspöytä olohuoneen ikkunan eteen. Tänä vuonna hiihtolomareissustakaan ei tullut mitään, joten nyt on hyvää aikaa aloittaa esikasvatus ja muut kasvipuuhat. Illalla viritettiin valot, lämpömatot ja jatkojohdot.

Aamulla syöksyin rautakauppaan multaostoksille. Päätin ostaa myös kukkamultaa ja vaihtaa ensitöiksi muutamiin kukkiin isommat ruukut, jotka myös löytyivät rautakaupasta. Saviruukku on paras ja nyt mukaan lähti perinteisen terrakottavärin sijasta harmaa savenvärinen. Kivaa vaihtelua. Uudet mullat saivat reunustraakkipuu, flamingokukka, kiinanruusu ja enkelinsiipi. Ihan silmissä reipastuivat. Traakkipuun sain työpaikalta muuton jaloista ja olikin jo juurilla ahdasta.

Esikasvatuksen aloitan paprikoista ja chileistä. Tosin en ota kasvatukseen tänä vuonna kovin monenlaisia lajikkeita. Viime vuosina paprikat ovat onnistuneet huononlaisesti, milloin mistäkin syystä. Viime vuonna ne tukehtuivat muiden kasvien sekaan liikaa eivätkä saaneet tarpeeksi valoa. Yhtenä vuonna vaivasivat kirvat. Kokonaan en silti vielä luovuta. Tilasin siemenet hyötykasviyhdistykseltä kuten ennenkin ja paprikalajikkeeksi valitsin vihannespaprikan Corno Giallo. Se on kuvauksen mukaan maukas, paksumaltoinen ja satoisa suippopaprika, jonka mehevät ja napakat hedelmät kasvavat noin 17–20 cm pitkiksi ja ovat kypsyttyään kirkkaan keltaisia. Yritin tänä vuonna kiinnittää huomiota myös siementen biodynaamisuuteen tai ekologisuuteen. Nämä olivat biodynaamisia siemeniä.

Toinen esikasvatettavani tänään oli Jamaican Bell -chili. Kokeilin sitä jo viime kesänä ja se oli jotenkin hauska tuttuvuus. Toin yhden ruukussa sisälle talvehtimaankin, kun se oli niin elinvoimainen ja teki pitkään syksyllä vielä chilejä. En tosin ole varma onko se enää hengissä. Kovin suurta satoa en saanut, mutta sen verran kuitenkin, että päätin ottaa ohjelmistoon tällekin kesälle. Chili on mieto ja hauskanmuotoinen. Yritän nyt pitää mielessä, että varaan riittävästi tilaa ja valoa. Melkein unohdin: laitoinhan vielä kahteen ruukkuun yrttejä, toiseen sitruunabasilikaa ja toiseen kreikanmäkimeiramia. Kreikanmäkimeirami on talvehtinut kasvihuoneessa pari vuotta, mutta saa nähdä, miten tänä vuonna, kun on ollut kovemmat pakkaset kuin viime talvena.

Seuraavaksi vuorossa ovat tietenkin tomaatit! Siemenlaatikossa odottavat Tigerella, Yellow Submarine ja Rosella. Maltanko odottaa ensi viikkoon? Tarkistelin viime vuoden kylvökalenterista, että viime keväänä olen ollut liikkeellä hyvissä ajoin jo helmikuun alussa. Uskonpa ehtiväni tänäkin vuonna, vaikka aloitinkin vasta nyt.

Pilvisen päivän auringot

Tänään  päivä oli vähän pilvinen ja sateinen, kun lähdin ulos kamerani kanssa ja huomasin, että kaikki keltaiset kukkani loistivat kuin pikkuiset auringot. Kääpiösamettiruusuja minulla on kahta eri sävyä: keltaista ja oranssia enkä ollut erotellut niitä taimitusvaiheessa, joten ne ovat suloisesti sekaisin, mutta minusta sekoitukset ovat onnistuneet oikein hyvin. Ryhmäsamettiruusuihin valitsin sävyiksi tänä vuonna kermanvaaleankeltaisen ja ruusumaisen punaruskean. Erityisesti pidän tuosta kermankellertävästä sävystä.

Uusimmassa Viherpihan (6/2018) jutussa Suvi Tuokko-Harmoinen kertoo unelmapihastaan ja samassa jutussa käsitellään kasvien värien vahvuuksien hyödyntämistä. Itse en ole kovinkaan tietoinen tai suunnitelmallinen valitessani kasvien värejä ja sijoittelua. Menen enemmänkin mutu-tuntumalla.  Tykkään kuitenkin saada tietoa ja vinkkejä, vaikken kaikkea muistaisi tai käyttäisikään niin tietoisesti. Oli kiva huomata, että olin intuitiivisesti noudattanut joitakin hyviä periaatteita.

Jutussa kerrotaan muun muassa, että keltainen väri kirkastaa ja sillä saa pihan varjoisiin kohtiin valoisuutta. Ilmankos siis minulle tuli mielikuva auringosta ja valosta katsellessani keltaisia väriläiskiä.

Oranssista taas sanotaan, että se toimii hyvin myös täydessä valossa. Myös tummanvioletti toimii samalla tavalla. Violetti on keltaisen ja oranssin vastaväri, ja vastavärien avulla voi luoda puhuttelevan ja voimakkaan tunnelman. Värit vahvistavat toisiaan ja vastaväriset kukat tulevat yhdessä esiin voimakkaammin kuin yksin esiintyessään.

Huomaamattani oli asetellut keltaiset samettikukat Presidenttikärhön viereen, ja toden totta, molempien kukkien värit ja muodot korostivat toisiaan hienosti. Samalla periaatteeella lienen sitten valinnut kesäkukkaistutukseeni oranssin tsinnian ja värinokkosen. Voimakkaat värit ja kontrastit miellyttävät minua ja haluankin vahvan tunnnelman ja dramatiikkaa.

Minä pidän keltaisesta ja oranssista vähän kaikkialla nykyään. Kukissa olen pitänyt noista väreistä aina, mutta nykyään pidän jopa keltaisia ja oransseja vaatteita. Kotoa sisustuksestakin löytyy kirkkaita värejä, kuten keltaista ja vihreää.

Kääpiösamettiruusua minulla on myös kasvihuoneessa kauneuden lisäksi tuholaisten karkoitusmielessä. Ihan täysin en silti ole tuhoilta välttynyt tänä vuonna, sillä paprikoiden lehdet ovat paikoin aivan rei’itetyt. Luulen syylliseksi etanoita ja olenkin nyt aloittanut varo- ja hävitystoimet siinä toivossa, että vielä voisi olla mahdollisuus pelastaa satoa. Laitoin kasvien juureen tuhkaa, tomaatinlehtiä ja vähän ferramolia. Katsotaan, tehoavatko toimeni.

Tomaatteihin eivät etanat eivätkä muutkaan tuholaiset ole ainakaan vielä eksyneet. Tämän kauden sadosta näyttää tulevan todella runsas, jos vain kypsyminen edistyy toivotulla tavalla. Hieman punerrusta on siellä täällä näkyvissä, joten toiveita on. Vuodet eivät siis ole veljeksiä, sillä viime vuonna en onnistunut tomaattien kanssa ollenkaan, mutta paprikat olivat satoisia.

Lähde: Tuokko-Harmoinen, Suvi  2018: Hyvät yhdessä. Viherpiha 6/2018, 30 – 35.

P niin kuin paprika

Viikon kirjain on ilmiselvästi P. Tänään puuhasin nimittäin p-kirjaimella alkavien asioiden kanssa. Ensin vuorossa olivat pelargoniat, jotka saivat uudet mullat. Yllättävän monta olenkin saanut tänä vuonna talvehtimaan ja ne ovat jo tarmokkaasti  työntämässä uutta alkua. Kaikkina vuosina en ole vaihtanut edes multiakaan, mutta nyt päätin olla tarmokas ja antaa uutta potkua kasvuun. Ihana sitruunan ja ruusuntuoksu levisi huoneeseen ravistellessani tuoksupelargonioita.

Seuraavaksi vuorossa olivat paprikat. Viime vuodelta jääneet New Ace -lajikkeen siemenet eivät näytä itämisen merkkejä, joten kipaisin siemenkauppaan ja hankin vähän lisää paprikan siemeniä. Mukaan lähtivät Californian Wonder ja Hamik -nimiset. Californian wonderista sanotaan, että se on tunnettu ja maukas punainen lajike. Tosin vihreänä tuottaa runsaamman sadon, mutta punaiset ovat makeampia. Viime kesänä poimin paprikoita vihreinä ja käytin niitä erityisesti ruuanlaitossa ja ne toimivat mainiosti vihreinäkin.  

Hamikista kerrotaan siemenpussissa, että se on maukas pikkupaprika, jossa tekee pienet oranssit hedelmät.

Nyt minulla on siis tulossa kolmenlaisia paprikoita, kun noin pari viikkoa sitten kylvetyt Snacked purplet ovat jo nousseet pintaan pikkuruisine sirkkalehtineen.  Pussissa olleista neljästä siemenestä näyttää itäneen tähän mennessä kolme.

Näiden lisäksi yllättävän nopeasti minusta itivät munakoisot ja malabarinpinaatit, jotka vaikuttavat erityisen terhakkailta. Melkein tekisi jo mieli koulia ne, mutta ehkä maltan vielä hetken, sillä kaikissa ohjeissa kehotetaan koulimaan vasta sitten kun sirkkalehtien lisäksi on muutama varsinainen lehtikin ilmaantunut. Vielä ei näy muita kuin sirkkalehtiä. Olohuoneen ikkuna, pienoiskasvihuone, lisävalo ja lämpömatto ovat siis toimineet oikein hyvin.

Kylvin tomaatin siemenet vajaa viikko sitten ja niistäkin Supersweet, Tiny Tim ja Frilandstomat ovat jo nousseet pintaan. Tosin ne ovat vielä niin pieniä ja hentoisia, että on vaikea uskoa, että niistä oikeasti vielä tulee kunnollisia tomaatin taimia ja vieläpä satoatuottavia tomaatteja, mutta aika näyttää ja kasvun ihme on todellakin ihme.

Kevään ihastuttava yllätys on myöhäinen amaryllis, joka ehti kukkimaan vasta nyt.

Kevään ensimmäiset kylvöt

Vihdoinkin pääsen taas tositoimiin eli aloittamaan taimikasvatuksen. Viime vuoteen verrattuna olen melkein kuukauden myöhässä. Katselin muistiinpanoja ja niiden mukaan olen aloittanut joavaus tammikuussa ja kirjoitin siitä otsikolla Kevätkauden avaus Helmikuun alussa olen kylvänyt paprikaa, tomaattia, ananaskirsikkaa, malabarinpinaattia, purjoa, lehti- ja yrttiselleriä. Aikamoisella valikoimalla olen lähtenyt siis silloin liikkeelle. Nyt ajattelin aloittaa maltillisemmin ja uskon kyllä ehtiväni vielä leikkiin mukaan.

Eilen kaivoin esiin ja huolsin esikasvatusastiat, lämpömatot ja kasvilamput, kävin   ostamassa kylvö- ja taimimultaa, vermikuliittia ja tietenkin siemeniä. Olohuoneen sisusutusmuutosten takia istutuspöytäkin on nyt paremmalla paikalla, valoisamman ja isomman ikkunan alla paraatipaikalla, josta sohva sai väistyä. Toivottavasti se vauhdittaa myös kasvua. Jotenkin tuntuu, että taidot ovat ihan ruosteessa enkä muista, missä astioissa olen ennen aloittanut kylvöt. Siksi piti ensin istua kirjoittamaan ja pohtimaan asiaa.

Nyt ovat kylvövalmiina  Tukholmasta  Rosendalin puutarhasta ostetut malabarinpinaatin (malabarspenat) ja tomaatin (frilandstomat) siemenet. Tomaattilajiketta oli tosi vaikea valita eikä minulla ollut oikein tietoa, mikä olisi sopiva, mutta kohtapa nähdään, onnistuinko valinnassani. Viime vuodesta on jäänyt pussiin myös Tiny Tim -lajiketta ja uutena kokeiluun ajattelin ottaa Supersweetia ja jännittävän näköistä raidallista Tigerellaa.

Paprikasta kasvatin viime kesänä New Ace -lajiketta ja se oli niin vahva ja satoisa, että se säilyy ohjelmistossa ehdottomasti. Uutuuksista ihastuin Snacking Purple -nimistä paprikaa sen kauniin ja erikoisen violetin värinsä vuoksi. Siemenpussissa sitä kuvataan kauniiksi, pieneksi ja makeaksi lajikkeiksi, joka sopii hyvin kasvihuoneessa kasvatettavaksi. Olisin halunnut pieniä oransseja paprikoita, mutta en löytänyt siemeniä ainakaan vielä.

Ananaskirsikasta sain myös kivat kokemukset viime kesänä, joten se myös säilyy ohjelmistossa. Koisot kasvoivat kasvihuoneen nurkassa melkoiseksi viidakoksi. Hedelmiä ei nyt ollut mitenkään erityisen runsaasti, mutta maisteltavaksi kyllä. Kaupaassa näin myös mansikkakoison siemenpussin, mutta ainakaan vielä se ei tarttunut mukaan.

Uutena päätin kokeilla munakoisoa, sillä näin niin monta kivaa blogipostausta siitä viime kesänä. Pois kasvatuohjelmasta ajattelin jättää purot ja sellerit. Purjojen kasvu on jäänyt melko vaatimattomaksi ja esikavatus on melko työlästä. Sellerit, varsinkin lehtiselleri, kasvoivat kyllä melkeinpä liiankin runsaasti, mutta emme saaneet käytettyä sitä, kun sen maku ei meitä niin miellyttänytkään. Ehkä keksin jotain uutta kivaa niiden tilalle.

Kumpi on tärkeämpi: prosessi vai tulos?

Kumpaa odotat enemmän: kylvöä ja kasvunihmettä vai sadonkorjuun iloja? Ihmiset voi jakaa kahteen tyyppiin monessa asiassa ja yksi on se, onko ihmiselle tärkeämpää prosessi vai siitä syntyvä tuotos tai tulos.

Minä olen ehdottomasti prosessi-ihminen monessakin asiassa eikä puutarhanhoito tee poikkeusta. Minä odotan enemmän kylvöpuuhia, ensimmäisiä elonmerkkejä, kukkien puhkeamista ja kasvun seuraamista kuin varsinaista satokautta tai sadonkorjuuta. Hyvä niin tai mikä lienee syytä ja mikä seuraus, mutta en voi juuri elvistellä satoni muhkeudella. Jonkin verran toki olen saanut maistiaisia, mutta ei ole ongelmia sadon runsauden tai säilömisen kanssa.

Ehkä minun olisi pitänyt olla huolellisempi ja tarmokkaampi satokauden alkuvaiheessa, mutta valitettavasti uudessa työssä aloittaminen on vienyt niin paljon aikaa ja energiaa, että sekä puutarhassa hääriminen että blogin päivittäminen on jäänyt aivan liian vähäiseksi viime aikoina.  Onneksi elanto ja leivän syrjässä pysyminen ei riipu puutarhan sadosta  eikä bloggauksesta. Silloin pitäisi olla kyllä enemmän kiinnostunut tuloksesta kuin prosessista.

Aivan tuloksetontakaan ei silti kasvihuoneviljelyni ja muu puuhailu pihassa ja puutarhassa ole sentään ollut. Ehdoton yllättäjä sadontuoton kannalta on ollut tänä vuonna paprika. Jo alkukesästä taimet olivat terhakkaasti tekemässä kukkaa ja hedelmää. Osan paprikoista käytin melko pieninä ja vihreinä, sillä ajattelin, että eivät ne taida kuitenkaan ehtiä kypsyä. Hyviltä maistuivat vihreinäkin. Muutaman jätin kasvamaan ihan siinä tarkoituksessa, että seuraan, alkavatko punastua ollenkaan. Nytpä sitten odotus palkittiinkin! Taidanpa tehdä täytettyjä paprikoita tässä lähipäivinä.

Toinen ilon ja ihmettelyn aihe on ollut kasvihuoneessa ananaskirsikka. Ensin se kasvoi hurjaa vauhtia melkoiseksi viidakoksi ja sitten alkoi tehdä myös kukkia ja lyhtykoisomaisia hedelmiä. Nyt olen jo maistanut muutamaa ja ihan maistuvat oikeilta. Väri on vähän hailakampi kuin kaupasta ostamissani, mutta ehkä loppukesän valo ei riitä kirkastamaan väriä tai sitten pitää vielä odottaa. Toivottavasti lämmintä syksyä jatkuisi vielä, että ehtisi vielä saada muutaman kerran suut makeaksi.

Pitkähkön kasvuprosessin tulos on kaunopunahatun kukkiminen. Kukkimiseen tarvitaan kahden vuoden kasvu, joten viime kesänä en vielä odottanutkaan kukkia ja tämän kesän odotin jännittyneenä, onnistuuko kukinta. Yllätyin, että varret kasvoivat niin pitkiksi ja korkeiksi. Väri on hieno ja kukinto hauska. Viime kesänä (ei tänä kesänä) ostamani valkoinen punahattu, baby swan white, ei noussut pintaan tänä kesänä. En luovu silti kokonaan toivosta, jospa se vielä olisi hengissä siellä jossain mullan syvyyksissä ja putkahtaisi esiin vaikka ensi kesänä.

Jotenkin on kyllä haikea mieli, että syksyä on jo niin vahvasti ilmassa ja on kai luovuttava vähitellen kesän tunnelmista. Lumipalloheisi, joka on niin huonossa paikassa, ettei juuri koskaan tee yhtään kukkaa, näyttää lehtiensä korealla punalla, että syksy etenee vääjäämättä, vaikka vielä on kukkaloistoakin jäljellä.

 

Taimikasvatus loppusuoralla

Takatalvesta piittaamatta taimikasvatus alkaa lähestyä viimeistä kaarretta ja loppusuoraa.  Hyötykasviyhdistyksen jäsenkirjeestä innostuneena päätin tänään vielä laittaa esikasvatukseen kesäkurpitsat ja ruusupavut, aivan kirjeen ohjeen mukaisesti. Kirjeessä nimittäin sanotaan näin:

Vielä ehtii taimikasvattaa
Muutaman viikon esikasvatus riittää muun muassa salkopavulle ja ruusupavulle, tuoksuherneelle, kurpitsoille, avomaankurkulle, koristekrassille ja rapealle keräsalaatille.

Tuoksuherneen kylvin jo sunnuntaina ja krassit jätän vielä hetkeksi odottamaan. Sitten minun esikasvatukseni alkavat olla siinä.  Tuoksuherneen väriksi valitsin tänä vuonna sinivioletin. Ajattelin nimittäin laittaa sen Presidenttini seuraksi ja voisi olla jännittävää, kun värisävy on samankaltainen, mutta kukan muoto on aivan erilainen. Mainittujen kasvien lisäksi kylvin tänään vielä kosmoskukkaa uudelleen, sillä aiempi kylvö ei oikein onnistunut. Niistä nimittäin taisi itää ja jäädä henkiin vain kaksi tainta. Kosmoskukan väriksi valitsin taas vaalean kermanvärisen. Kosmoskukka on minulle aivan uusi tuttavuus, joten sen kasvattamisessa riittää jännitystä.

Aloitin taimikasvatuksen jo helmikuussa paprikalla, lehti- ja yrttisellerillä, purjolla ja malabarinpinaatilla. Nämä taimet ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa ja oikeastaan lähes valmiita jo kasvupaikalle, jos vain olisi lämpöä tarpeeksi tai kasvihuone valmiina. Olen yllättynyt siitä, että tomaatin taimettaminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin. En nimittäin ollut aiemmin kokeillutkaan tomaatin kasvatusta siemenestä asti. Ainakin nämä Tiny Tim -lajikkeen yksilöt ovat olleet tosi terhakoita kasvamaan.

Kääpiösamettikukatkin ovat jonkinmoisia, mutta melko pieniä edelleen. Rohtosamettikukat tuntuvat kasvavan tosi hitaasti, vaikka olen varonut kylmettämästä niitä liian aikaisin. Luulen, että viime vuonna taimien kasvu pysähtyi kokonaan juuri sen vuoksi, että vein ne liian aikaisin viileään verantoon. En ole edelleenkään täysin vakuuttunut siitä, saanko nauttia rohtosamettikukastani rakuunan tuoksua ja makua, niin kitsaasti kasvu etenee edelleen. Moni taimi kuukahti myös koulimisvaiheessa. Ryhmäsamettikukat sen sijaan ovat oikein hyvin lähteneet kasvuvauhtiin, vaikka kylvin ne noin kuukautta myöhemmin.

Viime keväästä viisastuneena olen pitänyt huolta lämpötiloista ja siksi minulla on taimilleni kolme huonetta: idätys- eli vauvahuone olohuoneessa lämpömattoineen ja valoineen, lastenhuone keittiössä, jossa myös lämpömattoa ja valoa tarjolla osalle ja nuorisojaos verannossa, jossa vain luonnonvaloa.  Takatalvi nyt kyllä jarruttaa, kun on ollut niin kylmää, että yhtään en ole vielä taimia edes ulkoiluttanut enkä aloittanut karaisemista. Juuri ja juuri olen uskaltanut viedä isoimpia taimia verantoon ja sinnekin on pitänyt yöksi välillä lisätä lämpöä. Kasvihuone on vielä vaiheessa, joten sitäkään ei voi hyödyntää.

Keväisiä herkkuja

Kuka muistaa Aku Ankan toivesarjoista sen, jossa kerrotaan ensimmäisestä kevätpäivästä? Tänä viikonloppuna on täällä etelässä ollut jo vähän kevättä ilmassa. Minua se ei silti saanut kaivamaan esiin onkia tai puutarhatyökalujakaan vielä, mutta tietty kevään henkäys tuntui ulkona. Aurinko oli sulattanut lumesta pihalle ison lätäkön ja seinänvierustan maksaruohot kurottelevat jo valoa kohti.

Paprikan ja tomaatin taimet kasvavat hurjaa vauhtia minikasvihuoneessa.  Koulin paprikat jo isompiin turveruukkuihin vahvistumaan.  Malabarinpinaatit näyttivät myös jo mielivän väljempiin oloihin. Seuraavana koulintavuorossa ovat tomaatit ja pikkuruiset hajakylvetyt rohto- ja kääpiösamettikukat. Multa vain pääsi loppumaan, joten ne saavat odottaa ensi viikkoon.

Versokasvatuksen ensimmäiset auringonkukat ovat valmiita syötäviksi.  Oikein makoisilta maistuivat minusta ja mitä ilmeisimmin myös kanista,  sillä niin nopeasti katosivat pupun poskeen. Jotenkin minua silti huvitti tämä kanin ruuan kasvattaminen, sillä versojen kasvattamiseen meni noin kolmisen viikkoa ja niiden syömiseen kolme minuuttia. Nyt on tulossa uusi satsi herneenversoja ja auringonkukkia.

Toinen ehdoton kanin herkku on verannalla oleva iso pelargonia. Paljeoven narahdusta seuraa pikkutassujen töminä ja saman tien ollaan taas kurkottelemassa tuoretta oksaa. Ipanasta on tullut aika taitava kurottelija.

Oma itsensä jo pienestä pitäen

Onpa jännittävää taas seurata pikkutaimien ensi askelia. Jo ensimmäisestä vihreän pilkahduksesta näkee, että jokaisella lajilla on omat ominaispiirteensä. Vihreää on monta eri sävyä ja sirkkalehden jälkeen kasvavista lehdissä näkyy jo selvästi, kuka on kuka. Ainakin joissakin kasveissa. Iltaisin ja aamulla tuijottelen ja ihailen pikkuruisissa taimikaunokaisia ja yritän arvailla, miten saisin niiden olon tuntumaan oikein mukavalta.

Viime keväästä viisastuneena olen hellinyt pikkutaimia lämmöllä ja valolla. Laitoin tomaatin ja paprikan taimet minikasvihuoneeseen ja sen alle lämpömaton ja ylle kasvivalon. Kylläpä ovatkin viihtyneet hyvin ja kasvavat ihan silmissä.

Tomaatit ovat parhaimmillaan kasvattamassa jo viidettä lehteä. Varret ovat tanakat ja pehmoisen nukan peittämät. Lehden vihreä on tummaa ja syvää ja liuskeinen muoto on selvästi näkyvissä, vaikka lehti onkin vielä aivan minikokoinen. Vieressä kasvaa hujottaa paprikaa. Vihreän sävy on heleämpi ja lehden muoto selkeä ja ja sileä,  mitään nukkaisuutta ei näy varressa eikä lehdessä. Tällä hetkellä paprikat taitavat johtaa korkeuskisaa.

Malabarinpinaatin taimen erottaa punaisesta varresta ja jämäkän paksusta, tummanvihreästä lehdestä. Pinaatti näyttää kasvavan melko maltilla, sillä taimissa on vasta sirkkalehdet, tosin ne ovat melko suuret. Yhdessä yksilössä taitaa näkyä pikkuinen piikki sirkkalehden välissä. Sieltä ne lehdet ilmestyvät pikkuhiljaa.

 

Kaikkein hentoisimmat alut ovat lehtisellerissä. Piti olla tosi varovainen, kun siirteli niitä jo vähän tilavammin kasvamaan omiin pikkuturveruukkuihinsa. Joissakin näkyy jo kolmatta ja neljättä lehteä ja terhakkaasti ne kurottelevat valoa kohti. Toivottavasti ne eivät järkyttyneet liikaa eilisestä siirto-operaatiosta.

Pikkuisen epävarma olen eräistä tulokkaista,  sillä nimilappujen kulkeminen mukana ei aina tahdo onnistua. Luulen kuitenkin, että pikkuruiset alut ovat ananaskirsikoita, sillä ne vaikuttavat aivan uusilta tuttavuuksista minulle. Niitä en nimittäin ole koskaan aiemmin kokeillutkaan kasvattaa.

Maaliskuu on pääsemässä vauhtiin ja nyt pitäisi tutkia, mitä uutta kylväisi. Hirvittää vain se, mihin saan kaikki mahtumaan niin kauan kuin verannossa on liian kylmä. Mutta kyllä sitä aina jotakin keksitään.

 

Aloitin paprikalla

Tänään ostin kylvömultaa. Siemenhyllyn ohi ei voinut tietenkään kulkea vilkaisematta valikoimaa ja yksi siemenluettelo piti myös napata mukaan. Etsiskelin oikeastaan malabarinpinaatin siemeniä, mutta niitä ei valikoimassa ollut. Sen sijaan päädyin hypistelemään ananaskirsikan siemenpussia. Laitoin sen jo kerran takaisin hyllyyn, mutta päätin sittenkin ottaa sen mukaan siltä varalta, että se saisi kasvihuoneen suunnitteluun lisää puhtia. Ehkä sen voi istuttaa tomaattikaappiin,   jos kasvihuone ei sittenkään valmistu. En kylvänyt siemeniä vielä, sillä esikasvatuksen ajnkohdaksi suositeltiin  maaliskuuta.

Tomaattikaappi rakennettiin viime keväänä, ja se sai vartijoiksi olkikanat.

Luulen, että en kasvata tomaatteja siemenestä tänäkään vuonna vaan ostan valmiit taimet,  mutta paprikaa päätin kokeilla vielä uudestaan tänä vuonna. Viime vuoden kokeilu ei onnistunut aivan nappiin, sillä taimet jäivät kituliaiksi ja toisten kasvien varjoon, mutta jos tänä vuonna vahingosta viisastuneena osaisin valita paremmat kasvupaikat taimille. Sitkeästi ne kuitenkin sinnittelivät ja ehtivät jopa tehdä pienen pienet paprikanalut ennen syksyn tuloa.

Kylvin viime vuonna yli jääneet paprikan siemenet tänään viinirypälerasiaan ja uudesta Hyötykasviyhdistyksen pussista osan runebergintortturasiaan. Rasiat ovat käteviä, kun niissä on kannet valmiina. Laitoin lämpömaton alle, että olisi riittävästi lämpöä itämiseen. Katsotaan, miten käy. Pussiin jäi vielä siemeniä myöhemmin kylvettäväksi, jos nämä eivät suostu vielä heräämään.

Tänä vuonna pitää antaa taimien olla riittävän kauan lämpimässä ennen kuin kiikutan ne verantoon,  sillä se on luultavasti aivan liian kylmä melko pitkään. Taimien lannoittamiseen pitää myös satsata, sillä se taisi jäädä viime vuonna vähäiseksi. Lavatarhurin mukaan taimien lannoitus  pitää aloittaa noin viikon kuluttua ensimmäisestä  koulinnasta. Lannoitteena voi käyttää esimerkiksi tomaatille tarkoitettua lannoitetta, ja sitäpä taitaakin minulla olla puutarhavajassa jäljellä.

Nyt voi siis alkaa jännittää, itävätkö siemenet ja kasvavatko taimet. Viikko sitten kukkamultaan kylvetyt herneet ovat puskeneet pientä alkua. Kylvöksessä on jotain pistävää hajua hieman, joten laitoin päälle vähän uutta kylvömultaa. Toivottavasti se auttaa, että pian saisimme kanin kanssa maistaa tuoreita versoja!

Lähde: Haapalahti, Heidi – Lehtonen, Suvi – Tuisku, Teija 2015: Lavatarhuri. Tammi. Helsinki.

Omavaraisuutta kohti kovaa vauhtia

Tämä kasvukausi on alkanut todella vauhdikkaasti. Viime vuonna tähän aikaan en muista keränneeni mitään ruokapöytään omasta maasta näin aikaisin. Nyt on toisin! Salaatit kasvavat silmissä, toisin kuin viime vuonna, kun en koko kesänä saanut satoa juuri ollenkaan. Nyt kylvin kahdenlaista salaattia ja molemmat lajikkeet näyttävät hyvinvoivilta. Rukola on oikein riehaantunut ja aromi on tosi voimakas. Lisäksi laitoin toimesta viininsuolaheinää ja se näyttää myös kasvavan hyvin. Yhden kaupan salaattiruukun jämät myös tökkäisin laivaan ja siellähän se niin tyytyväisenä ja terhakkaana tekee uutta lehteä. Salaatin suhteen olen siis jo nyt omavarainen ja olenpa jopa muillekin jo antimia jakanut, kun tuntuu, ettei itse ehdi syödä kaikkea mitenkään.

Eilen valmistin ihanan salaatin oman maan antimista. Salaatti olisi toiminut italialaisen insalata verden tavoin sinälläänkin, koska siinä oli niin monenlaista salaattilajia ja viininsuolaheinää ja lollo Rosso toivat väriäkin mukavasti. Yrttiselleristä laitoin siihen vielä pikkuisen säväyksen. Lisäsin kuitenkin kaapista löytynyttä tomaattia ja kurkkua joukkoon.

Toivoa on, että tomaattiakin saa tänä kesänä omasta takaa, koska nyt jo tomaateista on kukkia ja taimet näyttävät viihtyvän hyvin uudessa tomaatteja varten rakennetussa kaapissaan.

Kesäkurpitsat ovat toisessa lavassa ja niissäkin on jo kukanalkuja näkyvissä. Viime kesänä tomaatit ja kesäkurpitsat olivat minulla samassa lavassa ja tänä keväänä luinkin jostain, että ne eivät olekaan hyviä naapurikasveja. Nyt ainakin tomaatit menestyvät paremmin, mutta varmasti myös säillä on oma osuutensa tässä. Viime kesän kylmyydestä eivät tainneet muutkaan saada kovin hyvin satoa. Uutena kokeilen tänä vuonna paprikaa. Vielä taimet ovat melko pieniä ja voi olla, että jäävät liikaa voimakkaiden tomaattien varjoon, mutta kesä on vielä alussa ja nyt on vielä aikaa jännittää, miten ne siitä kehittyvät.

Laitoin kanat vartioimaan tomaattikaappia. Lisäksi oven edessä on tuoksupelargonia ja yrttejä. Toivon, että ne hillitsevät tuholaisten kiinnostusta. Kaapissa on nimittäin takaseinällä myös ruusukaalin taimia, joiden luulen kiinnostavan myös kaikenkaisia ötököitä. Jokaiseen pikkuväliin istutuitin samettiruusuntaimia myös tuholaisia torjumaan. Sano sitä kaapiksi, kun ei se minusta oikein kasvihuonekaasujen ole, kun minun mielestäni huone on sellainen, johon pääsee sisälle itsekin.