Valkoista, keltaista, piparminttua ja vähän sinistä

Lähes kreivin aikaan olin liikkeellä, kun sain vihdoin istutettua sipulit maahan viime sunnuntaina ennen tämän viikon lumisateita. Tosin lumikinosten on luvattu väistyvän vielä vesisateiden tieltä ja siltähän tuo näyttääkin. Minä olen siihen ihan tyytyväinen, sillä en toivo talven alkavan aivan vielä sittenkään. Nyt ehdin vielä peitellä narsissinsipulit lehdillä ja havuilla, kun päästään tästä lumesta eroon.

Kaivoin esiin viime vuoden muistiinpanot sipuli-istutuksista ja huomaan, että olen ollut paljon perusteellisempi ja monipuolisempi sipuleiden valinnassa kuin tänä vuonna. Jotenkin tänä vuonna tuli vain napattua muutama sipulipussi lähimmästä kukkakaupasta ja tyydyttyä sen kaupan valikoimiin. Vuodet eivät ole veljeksiä innostuksen suhteenkaan, mutta sentään jotain kuitenkin. Viime kevään päivityksissä olen ihaillut narsisseja ja jotain on jäänyt takaraivoon, sillä pohdin siinä valkoisten narsissien lisäämistä. Nyt nimittäin ostin juuri niitä.

Ostin useita erilaisia kerrottuja valkoisia narsissilajikkeita, joiden sipulit piilotin aiemmin istutettujen sekaan. On jännittävää nähdä, miten uudet ja vanhat sipulit sieltä nousevat ja värit ja lajikkeet sekoittuvat. Tänä vuonna hankin narsisseista valkoisia kerrottuja lajikkeita nimeltään Replete, Rose of May, Double star. Yksinkertaiset kasvitieteellisest lajikkeet ovat aina olleet suosikkejani ja nyt mukaan lähtivät Narcissus triandus Thalia, Narcissus tazetta Geranium, Narcissus Golden Echo ja Narcissus jonquilla Sun Disc.

Tulppaaneja en ostanutkaan tänä vuonna kovin paljon. Varmoiksi havaittuja pikkusipulisia kasvitieteellisiä tulppaaneja (Tulipa tarda)  hankin lisää kärhön juurelle. Seuraksi otin mukaan valkokukkaisia Tulipa polychroma -nimisiä pikkutulppaaneja ja piparminttukaramellin värisiä parvitulppaaneja, joiden etiketissä lukee Tulipa Floresta.  Kuvassa ne näyttävät raikkailta ilopillereiltä. Yksi kerrottu kullan keltainen ihastus Tulipa Gold Fever puhutteli minua myös ja lähti mukaan. Tosin en nyt muistakaan, mihin ne sipulit piilotin, mutta jotain yllätyksiäkin aina pitää olla kevääksi.

Jotain sinistäkin täytyy olla ja haaveeni skilla- ja helmililjamerestä ruusupensaiden, tammen ja alppiruusun ympäristössä elää edelleen, joten pari pussia skilloja pitää ostaa joka syksy. Aika kivasti ne ovatkin jo levinneet ja ehkäpä vielä jonain keväänä saan ihailla sinisten skillojen lainehdinnasta. Viime kevään hyvin aikaiset yllättäjät olivat pienet iirikset ja niitä hankin myös yhden pussillisen. Uusi sininen ihastukseni oli Anemone blanda Blue Shades. Yritin etsiä sopivia paikkoja kukkapenkistä ja saa nähdä, kuinka käy.

Hengähdys Hangossa

Minä kuulun niihin onnekkaisiin, joilla oli syyslomaa viime viikolla. Se olikin tarpeen, sillä koko alkusyksy on uurastettu uudessa työssä niin ahkerasti, että blogi ja puutarha ovat jääneet aivan paitsioon. Viikonlopun vierailu Hangossa oli siis enemmän kuin tervetullut hengähdys ja lepotauko.

Hangon elokuvajuhlat järjestettiin nyt viikkoa aikaisemmin kuin viime vuosina ja meinasimme jo jäädä ilman majoitusta, kun olimme hyvissä ajoin varanneet kyllä huoneen, mutta varauksemme osoittautuikin olevan väärälle viikonlopulle. Onneksi huomasimme elokuvajuhlien oikean ajankohdan ja saimme vielä muutettua huonevaraustammekin. Kani tosin piti jättää kotiin, sillä lemmikkihuonetta ei ollut enää vapaana. Toisaalta voi olla, että kani oli onnelisempi kotona kuin reissussa, ja pienet puput ikkunalaudalla saivat käydä oman kanin korvikkeesta.

 

Villa Maija oli yhtä viihtyisä kuin viime vuonnakin, kun kirjoitin jäätyneistä ruusuista. Lauantain aurinkoinen sää sai kaiken hohtamaan kullankeltaisena ja toinen toistaan kauniimmat pitsihuvilat kylpivät myöhäissyksyisessä paisteessa rantabulevardin varrella. Raikas ja kirpeä syysilma avarsi keuhkot ja mielen. Meri oli melko tyyni ja kauniin sininen. Hyisen kalseahkosta tuulesta huolimatta uskaliaimmat olivat uimassa, mutta he taisivat olla niitä, jotka uivat talvellakin.

Me kävimme  katsastamassa myös Hangon uuden kylpylän Regatta Span siltä varalta, että josko siellä voisi käydä sitten sydäntalvea piristämässä.

Aivan Kino Olympian vieressä on viehättävä ja houkutteleva kukkakauppa. Olen ihaillut sen kauniisti ulosaseteltuja kukkia joka vuosi, kun olemme käyneet Hangossa. Nyt ihastuin erityisesti skimmioihin. Kauppa oli ehtinyt mennä kiinni sillä välin kun istuimme elokuvissa, mutta viivästytimme sen verran kotiin lähtöä sunnuntaina että ehdin käväistä poimimassa skimmian mukaani. Erityisesti punertava versio kiinnitti huomioni tällä kertaa.

Skimmia on minulle aivan uusi talvikukka ja jouduinkin vähän utelemaan sen hoito- ja istutusohjeita. Etsin tietoa lisää myös netistä, kukka.fi -sivustolta ja sain selville, että se on lähtöisin Japanista tai Kiinasta. Sitä käytetään paljon myös kimpuissa leikkokukkana ja sillä tavalla se on myös minulle ehkä tutumpi kuin ruukussa ulkokukkana. En tiedä, miten se mahtaa selvitä pakkasista, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

Hengähdyshetket Hangossa antoivat minulle niin paljon virtaa, että sain vihdoin tartuttua istutuslapioon ja sipulit pääsivät kuin pääsivätkin maahan ennen ensimmäisiä pakkasia ja sainpa kerrottua kuulumisia teillekin pitkästä aikaa. Kerron lisää istutuspuuhista seuraavassa postissa. ❤