Avoimet puutarhat 2020: Kukkaloistoa, kiviä ja kanoja

Tänä vuonna kiersimme ystäväni kanssa kolme puutarhaa Uudellamaalla. Kohteiksi valikoituivat Nummelan tilan puutarha Nukarissa, Hedda Paippisissa ja Näsis Sipoossa. Ensimmäisenä vierailimme minulle jo ennestään tutussa Nummelan tilan puutarhassa, josta kirjoitin tarkemmin viime vuonna blogissani. Paikka oli aivan yhtä viehättävä ja kiinnostava kuin muistin. Juustokakku oli suussasulavan ihanaa ja talon emäntä niin vieraanvarainen ja ystävällinen. Tänä vuonna kiinnitin huomiota yleiskuvaa enemmän yksittäisiin kukkiin. Erityisesti katseeni kiinnittyi erikoisen värisiin akileijoihin. Olin lukenut jonkin jutun akileijoista vähän aikaa sitten ja ehkä juuri siksi bongasin ne kaiken muun ihanuuden joukosta.

• 

• 

• 

Katsottavaa oli paljon ja siksi kiersimme pihan kaksi kertaa. Toisella kierroksella silmä löysi aina jotain uutta katsottavaa, kuten tämän kaunokaisen, jonka nimen jo unohdin.

Toinen kohteemme, Hedda, sijaitsee Paippisissa, Pornaisten tien varressa. Saimme siitä vinkin naapuriltamme, ja se olikin hyvä vinkki. Puutarhan yleisilmeen keskeinen elementti ovat kivet ja kivimuuri, joka näkyy tielle. Molemmat huomasimme heti paikalle saavuttuamme, että olimme monta kertaa ihailleet paikkaa tieltä ohi ajaessamme. Nyt oli tosi kiva päästä kurkistamaan kivimuurin taakse.

Ensimmäiseksi lähdimme astelemaan kivistä polkua ja yhtäkkiä huomasimme olevamme Kreikassa! Syvennyksestä avautui kreikansinisellä sisustettu huone ja sininen viinikellarin ovi. Kun olisi laittanut vielä soimaan kreikkalaista musiikkia, olisi hyvinkin voinut huijata itseään ja matkustaa Kreikan tavernoihin. Puutarhan omistajat Hedvig ja Pentti Halén kertovatkin pitävänsä kreikkalaisesta tunnelmasta ja ovat matkustelleet Kreikassa paljon. (Sipoon Sanomat 2019).

Toinen ehdoton katseenvangitsija puutarhassa on lampi, jossa on puro ja vettä kaatava tyttö -patsas. Meidän onneksemme myös lumme oli juuri kauniisti kukassa. Puron ja suihkulähteen äänet olivat ihanan rauhoittavat.

• 

• 

• 

• 

Muitakin kauniita astetelmia löytyi puutarhasta sieltä täältä. Lintujakaan ei ollut unohdettu, vaan niille oli kaunis vesiallas. Kaivojen ympärille oli tehty kauniit kukkaistutukset ja muuria koristi kukkakimppu kastelukannussa. Minua ilahduttivat myös keltaiset ruusut ja muut kauniit keltaisen sävyt. Huomasimme myös kukkineen kultasateen ja kuvittelimme mielissämme, kuinka upea se on ollut täydessä kukassa.

Kiviaita tai muuri, joka ympäröi pihaa on itsessään upea. Sen päällä kukkiva keltamaksaruoho oli komeimmillaan ja saniaiset olivat valloittaneet varjoisan puolen ihanasti. Koko puutarhassa oli hienosti yhdistelty rakennettua ympäristöä, sommittelua ja asetelmia, patsaita ja toisaalta luonnollisuutta. Luonnonmukaisuutta edusti kukkimaan jätetty päivänkakkaraketo talon edustalle. Vuosien työ ja rakkaus puutarhanhoitoon näkyi ja teki meihin vaikutuksen.

Kolmas kohteemme löytyy Sipoosta myös. Puutarhapäivän teemasivustolla paikkaa kuvaillaan näin:

”Näsiksen tila on vanha rälssitila 1600-luvulta. Nykyinen talo, navetta ja pihapiiri ovat 1800-luvun lopulta. Maalaismaisemissa Linnanpellon kylässä sijaitseva pihapiiri tarjoaa perinneperennoja, runsaan keittiöpuutarhan, eläimiä ja elämyksiä maaseudulla.”

Ihastuimme paikan kauniiseen hyötypuutarhaan, jossa kukkivat kehäkukat, vilkkuivat mansikat ja rehotti tilli. Hyötytarhaa kiersi viehättävä lauta-aita. Puput ja kanat piti käydä myös tarkistamassa, ja kanalasta kuului somaa piipitystä, kun pikku kanat vielä harjoittelivat kananelämää. Talon perinneväritys ja arkkitehtuuri viehätti minua myös kovasti. Ehkä meitä jo painoi vähän väsymyskin, joten vierailumme Näsiksessä jäi melko lyhyeksi.

Vieraana Nummelan tilan puutarhassa

Tämän vuoden Avoimet puutarhat -tapahtuman vierailukohteeksi valikoitui Nummelan tilan puutarha Nurmijärvellä. Se sijaitsee Nukarissa, mukavan automatkan päässä meiltä kotoa. Puutarhahörhönaapuriystävä ei päässyt mukaan, mutta prinssini lähti minulle seuraksi. Onnistuimme välttämään sadekuurotkin juuri parahultaisesti.

Nummelan tilasta kerrotaan esittelysivulla, että se on 100 vuotta vanha idyllinen puutarha. Maatilan pihapiirissä on pieni hyötytarha ja kasvihuone. Isoissa perennapenkeissä kukkivat muun muassa kärhöt, pionit ja keijunkukat. Tontilla on myös isoja puita, joilla on tärkeä merkitys tuulensuojan antajina avaralla paikalla peltojen keskellä.

Kuvaus oli osuva, sillä todellakin pihapiiristä huokui ajan patinaa, idylliä ja viihtyisyyttä. Puut ja perennat olivat keskeinen osa ja niitä oli yhdistelty puutarhassa tosi kivasti. Väriloistoa löytyi eri tasoista: korkeat kellokukat ja eriväriset maanpeittokasvit täydensivät toisiaan. Perennapenkin keskellä oli myös kiinnostavia lasikupuja. En tiedä, oliko niillä muukin tarkoitus kuin esteettinen kiinnostavuus, mutta minusta ne olivat hauskoja. Muutenkin puutarhasta löytyi paljon kivoja yksityiskohtia. Minä tietenkin bongasin myös pupun.

Kasvihuoneen tomaatit olivat kauniisti suorassa rivissä ja punalehtinen basilika tervehti ovella. Kasvilavat pursuilivat vihanneksia ja kukkia. Ihanan runsasta, rehevää ja hyvinhoidettua.

Pihassa näkyi myös elämä. Pihan keskellä oli todella tyylikäs ja viehättävä kesäkeittiö tai olohuone tai miksi he sitten mahtavatkaan kutsua pikkuista taloaan. Se oikein kutsui istahtamaan ja viettämään sadepäivää tai illanistujaisia. Omenapuiden katveessa oli myös riippukeinu.

Yksityiskohtia ja erilaisia tiloja, istutusryhmiä ja perennapenkkejä oli useita erityylisiä, vaikka piha ei ollut mitenkään valtavan suuri. Tuntui kuin aina löytyisi uusi näkökökulma tai huone, kun siirtyi eteenpäin. Pihan reunalle oli asetettu pöytä ja tuoli vanhan puun katveeseen. Asetelma ja taustalle jäävä tasainen peltomaisema toi mieleen Toscanan. Fiilistelin siinä hetken välimerellisissä tunnelmissa.

Kaurapellon poikki oli tehty polku, joka johti puutarhaan numero 2. Sen tunnelma oli toisenlainen kuin maatilan puutarhassa. Aluksi piha näytti kovin avaralta ja tyhjältä, mutta tarkemman tarkastelun jälkeen alkoivat yksityiskohdat ja kokonaisuudet hahmottua. Puutarhassa oli käytetty havupuita ja pihassa oli ikään kuin pieniä metsämaailmoita, joihin olisi tehnyt mieli mennä sisälle.

Pihan takaosasta löytyi vasta perustettu havupuu- ja rhodo- tai atsaleaistutuskokonaisuus, joka sulautui suurten mäntyjen kanssa yhteen. Penkissä oli käytetty nerokkaasti kaarevaa muotoa ja siinä oli kaunista pelkistyneisyyttä. Ihastuin myös kiviasetelmaan perennapenkin vierustalla. Perennapenkissä loisti rautayrtin voimakas punainen väri, jota korostivat valkoiset kellokukat, joiden nimeä en nyt valitettavasti muista.

Koskaan ei saa vangittua tällaiseen juttuun kaikkea ja varmasti joku toinen näkisi vierailukäynnillään aivan toiset jutut, mutta siinä se onkin tämä puutarhojen kiinnostavuuden juju: niin paljon voi löytää, kun katsoo avoimin mielin. Paikalla oli paljon vieraita, autoja tien varret täynnä ja kahvilassa jonoteltiin ihania kakkuja. Tämä oli minulle uusi tuttavuus, johon mielelläni tutustuisin uudestaankin ajan kanssa. Tontilla toimii myös Kukkahuone Linnea, joka järjestää muun muassa kiinnostavilta vaikuttavia kukkakursseja. Ehkäpä saan naapurini houkuteltua jollekin kurssille ja pääsen vielä uudestaan tutustumaan puutarhaan.