Aina vain tekisi mieli laittaa lisää siemeniä itämään sitä mukaa, edelliset ovat nousseet pintaan ja sitä edelliset on koulittu isompiin turveruukkuihin tai muihin kippoihin. Joka kerta, kun jossain myydään siemeniä, tekee mieli mennä katsomaan, mitä kivaa siellä olisi. Olisiko jotain uutta kokeiltavaa vai jotain vanhaa tuttua? Vieläkö ehtisi laittaa sitä tai tuota? Tuleekohan tälle taimihulluudelle loppua ja päässä alkaa soida: ”Kuinka paljon mahtuu pieneen verantoon, pieneen verantoon, pinaatin taimia, aivan uusia?”
Jonkin verran on tullut hävikkiäkin, valitettavastiko vai onneksi, vaikea sanoa. Osa ruusukaalin taimista ei selvinnyt koulinnasta, vaan heikko varsi oli päässyt vaurioitumaan. Ensimmäiset sirkkalehdet näyttävät kellastuvan sitä mukaa, kun seuraavat lehdet tekevät tuloaan. Lisävalo auttoi jonkin verran siihen, että hennot varret eivät venyneet enää pelkästään pituutta, mutta sen verran honteloita taimet olivat, että päätin koulia ne vielä toisen kerran suurempaan astiaan ja antaa lisävaloa edelleen, vaikka aurinkoakin on saatu välillä. Saa nähdä, kestävätkö kesään asti ja mitä sitten tapahtuu. Sitten se jännittävä vaihe vasta alkaakin! Petunian kasvatus ei onnistunut. Sekin minimaalisen pieni taimen alku, joka aloitti kasvun, hävisi.
Malabarinpinaatti on hämmästyttävän hidaskasvuinen. Minusta tuntuu, että kasvu on suorastaan pysähtynyt eikä mitään edistystä näy. Nyt vasta muutamassa taimessa on näkyvissä kolmatta lehteä. Verantoni on melko viileä, joten se ei ehkä jouduta kasvua. Luotan kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa tulee jokin kasvupyrähdys ja luulen, että on hyvä, eteivät taimet kasvata liian nopeasti pitkää vartta. Mihin minä ne sitten mahduttaisinkaan, jos kovin korkeiksi pääsevät kasvamaan?
Samettiruusujujen taimet alkavat jo näyttää tunnistettavilta. Samettiruusussa on hauska ja tunnistettava lehti. Nyt tulossa on vasta kääpiö- ja rohtosamettiruusulajikkeita ja tänä keväänä ne näyttävät onnistuvan hyvin. Vielä taidan viikonloppuna laittaa tulemaan ryhmäsamettikukkaa, että saan muutaman ruukkuistutuksen portaille. Oranssit samettiruusut sopivat mielestäni tosi hyvin saviruukkuun istutettaviksi ja ovat kiitollisia, kun kukkivat koko kesän ja myös huonolla säällä.
Tuoksuherneet ovat minulle uusi tuttavuus ja näyttävät lähtevän nopeasti kasvuun ja kasvavat melko hurjaa vauhtia pituutta. Pitääköhän niille laittaa tukia jo sisäkasvatusvaiheessa. Ei muuta kuin hernekeppien tekoon sitten.
Viime keväänä laitoin kesäkurpitsat esikasvatukseen 19.4. ja se oli aivan onnistunut ajoitus, joten taidanpa laittaa kurpitsat kasvamaan tänä viikonloppuna. Nyt otan kasvatukseen myös keltaisia lajikkeita ja nyt näyttää olevan ostettuna jo valmiiksi Gold Rush F1 -niminen lajike. Vihreistä laitan tulemaan Partenon F1 -lajiketta sillä se on itsepölyttävä eikä ole niin riippuvainen hyönteispölytyksestä. Lisäksi pussissa luvataan, että se olisi runsassatoinen ja varhainen lajike. Lisäksi taidan vain vertailun vuoksi laittaa myös Diamant F1:tä, koska hyvin kasvoivat viime vuonnakin ja siemeniä näkyy jääneen yli.
Kesäkurpitsat ja auringonkukat varmaan ehtisivät suorakylvönäkin, mutta esikasvatus kyllä jouduttaa kukintaa ja satoa. Sitä paitsi niiden kasvua sisällä on niin hauska seurata ja kevät sujuu sutjakaammin. Krassit olen joskus kylvänyt suoraan parvekelaatikkoon tai kasvupaikalle, mutta jos viitsii esikasvattaa pääsee nauttimaan niidenkin kukinnasta vähän aikaisemmin. Kyllä minun tekisi mieli niitäkin vähän laittaa kasvamaan, mutta mihinkähän saan ne mahtumaan. Täytyy varmaan laajentaa verannosta olohuoneen puolelle.
satumaista juttua 