Jokaisesta kukasta iloinen

Joskus toisten puutarhablogeja lukiessa tai lehtien puutarhakuvia katsellessa iskee kateus: ”Noin hienot kukkapenkit,  rehevät kasvimaat, kukoistavat hedelmätarhat muilla, ja mitä minulla!” Sitten muistan taas arvostaa omaa työtäni ja tyyliäni ja muistan,  että ehkä toiset ovat hoitaneet puutarhaansa vuosikaudet, ehkä kymmeniä vuosia, ja minä olen vasta toisen kesän alussa tässä puutarhassa.

En voi ylpeillä koko kesän kukkivilla perennapenkeillä tai kukkia pursuavilla ruusupensailla. Minä käyskentelen pienessä pihapiirissä ja etsin jokaisen kukan erikseen ja olen iloinen jokaisesta löydöstä ja kaunokaisesta. Erityisen iloinen olen monivuotisista tuttavuuksista,  jotka putkahtavat esiin kuin itsestään. Joku on voinut runsastua ja tekee enemmän versoja ja kukkia kuin viime keväänä ja kesänä, mutta joku toinen vaikuttaa väsähtäneeltä tai ehkä se vain kerää voimia kukoistaakseen entistä enemmän ensi vuonna.

Joskus joku yllättää. Minut yllätti viime vuonna särkynytsydän. En muistanut edes istuttaneeni sitä betoniruukkuun, kun se yhtäkkiä alkoi kasvaa hurjaa vauhtia ja kukkikin jopa. Tänä vuonna se on ollut elinvoimainen heti alkukesästä asti ja jaksaa vieläkin kukkia, ainakin jonkin aikaa.

Iirikset, vai ovatko ne sittenkin  jotain siperianliljoja, ovat kukkineet tänä vuonna runsaammin kuin viime kesänä. Ehkä sitten tykkäsivät lannoittamisesta. Päivänliljat eivät ole lannoittamisesta innostuneet näköjään sen enempää, mutta kukkivat kuitenkin.

Viime kesänä toin Oulujoen puutarhasta pihaani ristinummiruusun. Kuulin siitä avoimet puutarhat -tapahtumassa ja päätin, että kyllä Ristinummella pitää nimikkoruusu olla. Ruusu on talvehtinut hyvin ja kasvanut siitä, kun sen istutin. Nyt odotin tietenkin innokkaana kukkimista ja sainkin palkinnoksi yhden oikein kauniin kukan. Kirvat olivat sittenkin ehtineet näännyttää muut nupunalut. Miksi juuri tässä ruusussa olikin niin runsaasti kirvoja? Kaipa jalostettu ruusu maistuu paremmalta kuin maatiaislajikkeet kirvoistakin.

Vanhat juhannusruusupensaat tekevät myös kukkia harvakseltaan. Pensaita on pihassa siellä täällä pieniä tupsuja. Olen niitä vaalinut ja lannoittanut, että kasvaisivat ja kukkisivat. Yhdessä pensaassa  on muutama kukka parhaillaan ja toisessa kukat ovat vielä nupulla. Yhdestä nurkasta vuohenputkien seasta raivasin esiin punalehtisen ruusun. Samanlainen kasvaa pensasaidan joukossa. Pieniä vaaleanpunaisia nuppuja näkyy siellä täällä niissäkin pensaissa.

Pihassani pitääkin kulkea hitaasti ja ihastella jokaista kukkaa erikseen. Sillä tavalla se on parhaimmillaan.