Kuusikko kukkalaatikkoon

Yksi sinnikäs auringonkukka on jäänyt kukkalaatikkoon. Se oli niin orvonnäköinen, että piti lähteä hakemaan laatikon täytettä. Viime vuonna löysin sähkölinjan vierestä ojan, jossa kasvoi vieri vieressä pikkuisia kuusentaimia. Niillä ei liene mitään mahdollisuuksia kasvaa siinä isommiksi, joten leikkeilin niitä omaa kukkalaatikkoa koristamaan. Toivottavasti en saa tästä syytettä kuusivarkaudesta.

Muita havuja keräilin omasta pihapiiristä. Peittelin kukkapenkkejä lehdillä ja havuilla. Jospa ne suojaisivat pakkaselta ja taas keväällä saisin nauttia kukkaloistosta. Eniten jännittää, selviääkö valkoinen kaunopunahattu, baby swan white. Keräsin varalta siemeniä ja peittelin osan siemenistä juurille, jotta nekin varmistaisivat kasvua.

Pimeää on jo. Olkoon aikaista tai ei, mutta minä laitoin pikkuisen kuusen maitotonkkaan ja viritin siihen valot. Olisi sitten edes jotain valoa vastassa, kun tulee pimeällä kotiin. Kaupassa myytiin hollannista tuotuja ovikransseja. Minusta ne olivat niin kivannäköisiä, että en voinut olla ostamatta. En ole vieläkään ehtinyt tehdä itse kransseja, mutta ehkäpä tässä vielä ehtii ennen joulua.

Eilen kävin kirjamessuilla. Löysin kuin löysinkin muutaman kivan puutarhakirjankin. Niistäpä on hyvä keksiä kirjoittamisen aiheita talvipostauksiin. Päätän tutustua enemmän siementen keräämiseen ja niiden käyttämiseen. Löysin nimittäin Josie Jeffrey kirjan Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen (2013, Nemo), jossa näytti olevan paljon uutta tietoa minulle. Toinen kirjalöytöni oli kotimaista tuotantoa: Aura Koiviston ja Risto Sauson kirjoittama Oma herne ja valitut  pavut (2013, Tammi). Kirjan ulkoasu viehättää minua kovasti ja ensi kesänä aion kokeilla papuja. joten tässäpä oiva opus sitä varten.

Kolmas ostokseni on Lorraine Harrisonin kirjoittama Latinaa puutarhureille. Kannessa luvataan kertoa yli 3000 kasvin nimestä. Sanamaijana kiinnostuin tietenkin tästä ja aion siteerata sitä täälläkin. Katsotaan, mitä kiinnostavaa ja ajankohtaista löydänkään.