Nyt kasvihuoneprojektimme on edennyt jo niin pitkälle, että eilen vietettiin harjakaisia. Seinien ikkunat ovat paikoillaan ja kattolevyt tilattu. Yläosien kolmionmuotoiset ikkunat pitää vielä leikata ja asentaa paikoilleen sekä rakentaa ovi. Vielä on puuhaa, mutta paljon on jo tehtykin. Rakennelma alkaa kuitenkin jo muistuttaa kasvihuonetta.
Aloitimme paikan valinnan pohtimisella ja päädyimme oikeastaan ainoaan mahdolliseen: kasvilavojen ja autokatoksen väliin. Koko oli seuraava miettimisen aihe. Asiaan vaikutti muun muassa se, tulisiko jäniksille talvella maistunut pensasmustikkaraukka huoneen sisä- vai ulkopuolelle. Valotolppa töröttää vieläkin kasvihuoneen keskellä, mutta siitä saa mukavasti kuulemma sähköt sisälle. Tolppa kyllä tulee siitä poistumaan.
Lopulta päädyttiin siihen, että kasvihuoneesta tulee lähes neliönmuotoinen ja pulpettikattoinen. Olen lueskellut Sonja Lumpeen kirjaa Kotipihan kasvihuone ja imenyt siitä vaikutteita ja vinkkejä. En halunnut itsellleni harjakattoista mallia, sillä Lummekin mainitsee sen haittapuolen, että harjakattoisessa mallissa korkeimpaan kohtaan sijoittuu yleensä käytävä eivätkä kasvit pääse hyödyntämään sitä. Minä sain toimia arkkitehtina ja mieheni kertoi, ovatko ideani mahdollisia toteuttaa. Halusin korkeimman seinän etelään päin, sillä sieltä tulee kaikkein eniten valoa.
Matalimmalle seinälle, talon ja varjon puolelle suunnittelen laittavani istutuspöydän ja ehkä jonkin hyllyn. Voisihan siihen yrittää mahduttaa itselleen jonkinlaisen istumispaikankin. Halusin sille seinälle vähän korkeamman sokkelin, koska se olisi samalla näkösuojana ja varjostamassa nyt hieman paahteesta kärsinyttä rhodoa. Perustus rakennettiin metallipalkin päälle liimatusta perustusharkosta. Jos siis routa liikuttelee perustuksia, liikkuu koko metallikehikko. Kolmelle seinälle tuli yksi harkkokerros ja matalimmalle seinälle kaksi. Oviaukko tulee lavoille ja grillikatokseen päin.
Olisihan niitä tarjolla valmiitakin kasvihuoneita, jopa tämän mallisenkin näin messuilla, mutta eihän siinä ole ollenkaan samaa henkeä kuin itserakennetussa, tarkoittaa siis mieheni rakentamassa. Olen kyllä yrittänyt parhaani mukaan olla avustamassa projektissa. Ikkunoiden käsittely on ollut minun puuhaani lähes kokonaan. Ikkunat on saatu ystävältämme, joka oli ne pelastanut entisen yhteisen työpaikkamme rakennustyömaalta. Niistä tämä koko kasvihuonehullutus taisi saada alkunsa.
Poistin ikkunoista rispaantunutta maalipintaa puukolla niin paljon kuin sain irti ja hioin sen jälkeen hiirellä. Osittain sain hiottua ihan sileäksi, mutta osittain maalia jäi, eikä uuden maalauksen jälki ole aivan siloista. Mutta periaatteeni on tässä, että ei ole niin nuukaa, inte så nuga här på landet. Vanhoista ikkunoista saatiin kolme seinää ja ovet tehdään tuuletusikkunoista, vähän kuin parioviksi. Takaseinän korkeat ikkunat saatiin yhdeltä toiselta kaverilta. Näin toteutuu minulle niin mieluisa ajatus, että vanhat, jo kertaalleen poisheitetyt tavarat, saavat uuden elämän.
Eilen pesin osan ikkunoista ja katon pohja saatiin valmiiksi. Nyt odotellaan kattomateriaalin saapumista. Tänään käytiin ostamassa lattiaa varten peitekangasta. Kasvilavoja varten on jo odottamassa lämpökäsiteltyä puuta. Siisti pihasta tilasin suursäkit multaa ja sepeliä sekä lisäksi vähän hiekkaa ja muutaman säkin erikoismultia.
Tomaatit, kesäkurpitsat, paprikat, malabarinpinaatit ja ananaskirsikat odottavat malttamattomina uuteen kasvihuoneeseen pääsyä. Nyt ne ovat olleet totuttelemassa ulkoilmaan talon seinustalla harson alla, kun on ollut näin upea viikonloppu.
Joitakin taimia uskaliaasti istutin ruukkuihin ja maitotonkkaan. Keittiön terassin edessä olevaan kukkalaatikkoon kylvin krassin ja kehäkukan siemeniä sekä istutin muutaman auringonkukan taimen. Kaikkia en uskalla vielä kyllä istutella ja osa pitää säästää siis myös kasvihuoneeseen. Viime vuonna rakennettu tomaattikaappi saa nyt vielä toimia vähän aikaa samettiruusujen jatkokasvatuspaikkana.
satumaista juttua 