Reissupostausten jälkeen on aika jo palata oman kotipuutarhan kuulumisiin. Kasvihuoneessa tapahtui paljon viikon poissaolon aikana. Onneksi säät eivät olleet kovin lämpimät, sillä automaattikastelujärjestelmämme olikin pettänyt ja vanha pumppu sanonut sopimuksensa irti. Kasvit näyttivät silti voivan yllättävän hyvin.
Kesäkurpitsassa on pikkusormen paksuisia alkuja ja komeita kukkia. Lehdet olivat kasvaneet niin, että päätin vähän karsia niitä. Tomaateista löytyi myös marjoja, joiden kasvamista nyt tarkkaillaan silmä kovana. Paprika on edelleen johdossa kasvun suhteen. Siinä on jo lähes täysikokoisia raakileita, joita olen muutaman käyttänyt ruokien höysteenä. Nyt saisivat jo pian alkaa punastua.
Ananaskirsikkanurkkaus on oikein rehevä ja muutama kukkakin on jo auennut. En ole koskaan aiemmin kokeillut ananaskirsikan kasvatusta, joten sen kaikki kasvuvaiheet ovat minulle ihmetyksen aiheita. Se näkyy kasvattavan runsaasti sivuversoja ja aloin pohtia, pitääköhän siitä poistaa varkaat niin kuin tomaateista. Laitoin kysymyksen Facebookin puutarha-aiheeseen ryhmään ja ainakin sieltä saadun kommentin mukaan varkaita ei tarvitsisi poistaa. On kiinnostavaa nähdä, kuinka korkeaksi kasvavat, sillä nyt ovat jo reilun metrin. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ananaskirsikan kasvatuksesta.
Samettikukat ovat pörhistyneet ja kukat vilkkuvat iloisesti muiden kasvien seasta. Reissun aikana myös ahkeraliisa on alkanut kukkia. Kasvihuoneen lämpö on tainnut virkistää sitä, sillä reissuun lähdettäessä se oli aika surkean näköinen. Sain pistokkaan tädiltäni ja ihastuin sen kerrottuun kukkaan, vaikka ahkeraliisa ei olekaan kuulunut suosikkeihini.
Nurmikko yllätti minut, mutta myönteisessä mielessä. Nyt kun se on saanut rauhassa vähän venähtää, niin apilat ja rikkaruohoksikin haukuttu maanpeitekasvi ovat päässeet kukkimaan Suomen satavuotisjuhlavärein. Minua sinikukkaisen rikkaruohon kasvu nurmikolla ei haittaa ollenkaan, päinvastoin minusta se on kaunis ja annan sen nyt rehottaa jonkin aikaa. Kylvin kiveyksen reunaan belliksiä ja toivon, että sekin leviäisi nurmikolle. Siemenet ovat ainakin itäneet ja yksi pieni kukkakin näkyy jo. Haaveenani siis on kukkiva nurmimatto. Varsinaisesti paikalla ei ole ollutkaan mitään nurmikkoa, vaan lähinnä sammalta. Apila näyttääkin menestyvän siinä paremmin kuin heinä.
Myös niittykukkaprojektini näyttää alkavan edistyä samassa pihan osassa, sillä päivänkakkarat ovat valloittaneet pyykkitelineen ympäristön. Katkoin kukkineet lupiinit pois näkymää rumentamasta ja valtaamasta joka paikkaa. Tällä konstilla olen saanut pysymään lupiinit aisoissa ja luonnonkukkia on alkanut putkahdella sieltä täältä. Nyt löysin harakankellon tai ainakin luulen niin. Ensin nimittäin ajattelin, että se olisi kurjenkello, mutta tarkemmin asiaa tutkittuani päädyin harakankelloon. Myös muutama vuosi sitten Iistä tuotu oranssikeltano löytyi. Viime vuonna se ei päässyt kukkaan asti, kun en muistanut sen paikkaa ja varmaan ajoin aina ruohonleikkurilla sen matalaksi. Nyt täytyy laittaa paikka muistiin, että osaisi jättää aina sen kohdan leikkaamatta.
Paljon tapahtuu koko ajan, osa kukista lakastuu ja lakkaa kukkimista, mutta vielä on paljon uutta tulossa. Ihaninta kesäaikaa tämä!
satumaista juttua 