Heinäkuun hempeyttä

Pihakierroksen väripaletti yllätti minut: löysin nimittäin niin paljon hempeitä sävyjä kukistani tänä vuonna. Yleensä pidän kukissa ja kaikessa muussakin kirkkaista, syvistä tai murretuista väreistä ja keltaisen ja oranssin sävyistä enemmän eivätkä valkoinen tai vaaleanpunainen ole koskaan kuuluneet lempiväreihini.

 

Pelargonioihin olen valinnut ruusunnuppupelargnian hempeistä hempeimmän ruusunpunan. Kuunliljat ja kosmoskukatkin sopivat niin sävyisästi tähän vaaleaan sarjaan. Ahkeraliisan ruusumainen kerrottu kukka myös toistaa samaa sävyä. Se näkyy ylemmän kuvan koriamppelissa. Se ja perinteinen vanha pelargonia ovat peräisin tädiltä saaduista pistokkaista.

Valkoista olen pitänyt liian kliinisenä ja mitäänsanomattomana ja vaaleanpunaista liian hempeänä minun makuuni. Tänä vuonna oli jostain syystä valinnut kesäkukkiini melko paljon vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyisiä kukkia. Näiden kuvien ja kuvailujen kautta on hyvä jättää hellät jäähyväiset heinäkuulle ja siirtyä elokuun dramaattisempiin sävyihin ja tunnelmiin.

Perjantain (28.7.) Hesarin juttu Meilahden ruusutarhasta innosti meidät retkelle ruusuja katsomaan. Hauskaa oli myös se, että itse ajattelin juttua lukiessani, että voisipa poiketa tuollakin, kun en ole koskaan siellä aiemmin käynyt, mutta en ehtinyt sitä ehdottaakaan, kun armaani jo ehdottti moporetekeä pääkaupunkiin. Jutussa kerrotaan, että ruusujen kukinta on tänä vuonna noin pari viikkoa tavanomaista myöhässä ja suositeltiin vierailua Helsingin kolmessa ruusutarhassa: Meilahden ruusutarhassa, Talvipuutarhassa ja Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.

En tiedä, ovatko jutun kaksi muuta ruusutarhaa upeammassa kunnossa kuin Meilahti, mutta minä odotin jutun perusteella vähän upeampaa loistoa. Aika suuri osa oli jo kukintansa ohittanut tai loppuvaiheessa. Jutussa kyllä kerrotaankin, että pimpinellaruusut ja muun muassa Tove Jansson on kukkinut jo kesäkuussa, samoin kuin keltaiset Harrisonin ruusut, joita pitäisi kyllä ensi vuonna muistaa käydä katsomassa ajoissa.

Mutta kyllä siellä oli kaunistakin katsottavaa ja ihanan huumaavaa ruusun tuoksua. Minulle tulikin heti ruusukuume ja aloin miettiä, minkä ihanan tuoksuvan ruusupensaan vielä istuttaisin ristinummiruusun ja juhannusruusun seuraksi. Yksi jännittävimmistä ja erikoisimmista oli apteekkarinruusu, mutta ehkä en sittenkään sitä haluaisi itselleni.