Kohta on kaappi täynnä kamaa

Sain kaapin valmiiksi ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Sille löytyi arvoisensa paikka portaikon alta vanhan arkun vierestä. Siinä se nyt komeilee, tyhjyyttään kuistin,  vielä. En ole vielä raaskinut täyttää sitä romulla enkä ole päättänyt tarkkaan, mitä siellä säilyttäisin. Tulee vain mieleen sitaatti Upponallen runosta: ”Ihmiset tahtovat kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista. Kohta on kaappi täynnä kamaa, elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.”

Viime kerran postaukseni jälkeen oli työstämistä vielä jäljellä. Maalipintaan laitoin kevyen vahauksen,  jotta pinta on hieman kiiltävä ja helpompi pitää puhtaana. Laatikoita piti sovittaa ja hioa, sillä ne olivat vääntyneet ja turvonneet kosteassa tilassa säilytyksen aikana. Lopuksi kiinnitettiin nupit paikoilleen. Onneksi minulla on apuri, joka tekee minulle vaikeampia hommia. Nyt laatikot liukuvat sulavasti taas.

Leikkuulautoja on käytetty ahkerasti ja niissä oli syvät veitsen jäljet. Hioin pinnan sileäksi koneella, mutta kaikkia jälkiä en halunnutkaan pois kokonaan. En aio käyttää leikkuulautoja alkuperäiseen tarkoitukseensa, joten sivelin niihin ohuen värin piristykseksi. Tarvittaessa niistä saa laskutilaa tai aputason.

Olen pähkäillyt, pitäisinkö kaapille kastajaiset.  Voisin kutsua 8 tai 10 vierasta ja laittaa laatikoihin ja kaappiin pikku yllätyksen jokaista vierasta varten. Vieraat voisivat ehdottaa, mitä kaapissa tulisi säilyttää. Tosin voi olla, että en malta sihen saakka odottaa ja pitää kaappia tyhjillään. Ehkäpä,  katsotaan, miten aika riittää. Pitkäkin loma lähestyy uhkaavasti loppuaan. Tämä oli kiva lomaprojekti. Nyt ei olekaan mitään uutta projektia tiedossa vielä.