Syksyllä katse on jo keväässä

Minusta tuntuu, että olen viime aikoina käyttäytynyt samalla tavalla kuin pihallamme liikkuva orava. Kierrän pihaa ja kyykin siellä ja täällä, kerään yhtä ja piilotan toista. Myös siinä suhteessa muistutan oravaa, että olen varma, etten muista keväällä kaikkia piilojani. Mutta ajattelen kuin orava: kun tarpeeksi piilottaa, jotain varmaan löytyykin ajallaan. Kaikki varmaan jo arvaavat, että on kyse sipulien piilottamisesta Siinäpä ne ovatkin minun viime aikojen pihapuuhat, mitä nyt ylipäätään olen jaksanut ja ehtinyt tehdä haravoimisen lisäksi.

Sipulien kanssa menee helposti överiksi syksyllä samalla tavalla kuin siementen ja taimien kanssa  keväällä. Sipulit näyttävät vain niin houkuttelevilta kaupoissa ja kevään kukkaloiston odottaminen ja näkeminen on ehkä yksi puutarhuroinnin kohokohtia. Keksin keinon, jolla voin vältellä totuutta siitä, kuinka paljon sipuleita olen hankkimassa: ostan vähän kerrallaan eri liikkeistä ja istuttelen niitä monessa erässä ja näin luulen huijaavani itseäni.

Todellisuudessa haluan kirjata muistiin, mitä istutin mihinkin, joten säilytin kaikki etiketit yhteen paikkaan loppuraporttia ja istutuskarttaa varten. Muistikirjasta on kiva keväällä tarkistaa, mitä on mihinkin laittanut, mitkä nousevat pintaan, mitkä on myyrä pistellyt parempiin suihin tai mitkä ovat muuten vain jääneet itämättä. Istutuskartasta voisi saada myös vihiä siitä, mikä lajike missäkin paikassa menestyy parhaiten, jos vielä muistaisi syksyllä lukea omat muistiinpanonsa sipulien istuttamisen huumassa. Mutta vaikka ei muistaisi lukeakaan, jotain syöpyy ehkä mieleen jo kirjoitusvaiheessakin.

Viime syksynä kokeilin ensimmäistä kertaa laukkoja. Valitsin paikan väärin ja vain yksi laukka ilmestyi yllättäen kuunliljojen seasta niin myöhään, että en enää osannut edes odottaa. En lannistunut, vaan päätin kokeilla istuttaa laukkoja eri paikkaan kuin viime syksynä. Hankin kolmenlaisia laukkoja ja istutin niitä kahteen eri penkkiin (Allium Multibulbosum, Allium Gracefull, Allium Bulgaricum). Ainakin mustalaukan ennuste näyttäisi minusta hyvältä, sillä Muhevaisen sivuilla kerrotaan, että laukat eivät pidä märästä maasta vaan läpäisevästä ja jopa kuivasta kasvualustasta. Saa nähdä, saanko akileijojen seuraksi laukkoja ensi kesänä.

Olen enemmän narsissi- kuin tulppaani-ihminen. Arvostan narsisseissa kestävyyttä ja helppoutta. Ne jaksavat paremmin vuodesta toiseen ja tekevät sivusipuleita ahkerammin kuin tulppaanit eivätkä ne kelpaa myyrillekään niin hyvin kuin tulppaanit. Tällä kertaa päädyin ostamaan kokonaan valkoisia narsisseja (White Marvel ja Cassata), sillä toivon, että viime vuoden keltaiset narsissini kukkisivat ensi keväänäkin. Uusi kokeilu narsisseissa minulle on tasettinarsissi.

Aika monesti olen istuttanut tulppaaneja ja pettynyt, kun penkkiin nousee yksittäisiä ja kärsivän näköisiä yksilöitä. En kuitenkaan aivan kokonaan luopunut toivosta tulppaanienkaan suhteen vaan ostin kuin ostinkin muutaman pussin niitäkin. Eniten pidän yksinkertaisista luonnonlajiketta muistuttavista tulppaaneista ja niinpä päädyin kasvitieteellisiin tulppaaneihin: metsätulppaaneihin (Tulipa sylvestris) ja kääpiötulppaaneihin (Tulipa turkcestanica). Yhteen erikoisuuteen silti sorruin, nimittäin papukaijatulppaaniin (Texas flame). Sen erikoinen kelta-punainen väritys kai lumosi minut.

Tietenkin piti lisäksi hankkia epälukuinen määrä helmililjoja ja skilloja, joista niin toivoisin saavani oikein maton sammaloituneelle nurmikolle. Uutuutena päätin kokeilla talventähteä, jonka pitäisi kukkia tosi aikaisin keväällä. Istutusohjeet tosin luin vasta jälkeenpäin uudelleen Alku & Juuren tuoteluettelosta enkä muistanut niitä tietenkään noudattaa, joten voipa olla, että aikaiset kukat jäävät vain haaveeksi. Taisinpa ostaa vielä hollanninkurjenmiekkaakin ja ehkä olen jo unohtanut jotain.

Olisipa hauska kuulla, sattuvatko mainitsemani lajikkeet olemaan jonkun lukijan suosikkien joukossa.